Ratu-kortisto

Ratu-kortisto on Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennustieto Oy:n julkaisema rakennustuotannon ammattilaisille tarkoitettu tietopankki, jonka ensimmäiset ohjeet julkaistiin toukokuussa 1974. Ratu-kortisto sisältää hyvän rakentamistavan mukaiset tutkimustietoihin perustuvat työmenetelmäkuvaukset, työmenekkitiedot, laadunvarmistuksen menettelyt ja rakennustöiden turvallisuusohjeet. Ratu-kortiston tavoitteena on talonrakennustyön laadun ja tuottavuuden parantaminen.

Ratu-kortiston nettipalvelu Ratu Net sisältää tuotannonsuunnittelun ohjekorttien lisäksi rakentamisen tehtäväsuunnittelun ohjeita ja mallipohjia, piirrosobjekteja esimerkiksi työmaan aluesuunnitelman tai putoamissuojaussuunnitelman laadintaan sekä työturvallisuuden säännökset ja tuotannonsuunnitteluohjelmistojen käyttöön soveltuvia aikataulutiedostoja.

Ratu-kortisto syntyy

Ratu-kortiston historia alkaa vuodesta 1972, jolloin valtiovarainministeriön järjestelyosaston aloitteesta ryhdyttiin koeluontoisesti laatimaan talonrakentamisen tuotantotiedostoa. Päämääränä oli rakennustoiminnan tuottavuuden parantaminen. Talonrakennusalan taloudellisuusstandardien alustava laadinta käynnistyi kesäkuussa 1973 professori P-O Jarlen ja toimitusjohtaja Lauri Reunalan allekirjoittamalla sopimuksella, tutkijoina ja tutkimuksen vetäjinä toimivat DI Jorma Ahokas VTT:n rakennustalouden laboratoriosta ja DI Juhani Kiiras TKK:n rakentamistalouden laboratoriosta. Vuoden kuluttua valmistuivat ensimmäiset RT-tuotantotieto-ohjekortit, yhteensä 58 kappaletta. Yhteistyön osapuolina olivat valtiovarainministeriö, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, 24 rakennusliikettä, 4 julkishallinnon rakennusvirastoa ja rakentajaorganisaatiot (Suomen Rakennusteollisuusliitto, Suomen Rakennusurakoitsijaliitto ja Suomen Rakennusliikkeiden Liitto). Kaikki yhteistyökumppanit osallistuivat hankkeen rahoitukseen. Osarahoittajina olivat alkuaikoina myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA ja myöhemmin myös Työsuojelurahasto. Kilpailun perusteella valittiin julkaisijaksi Rakennustietosäätiö ja sen tytäryhtiö Rakennuskirja Oy.

Ratu-kortiston ensimmäinen päivitys

Ensimmäiset yleiseen käyttöön julkaistut Ratu-kortit olivat ”Elementtityö, asuinkerrostalo. Ulkoseinät. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja kiinnitys ja juotos", ”Pitkälaatat, asuinkerrostalo. Laatat. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos”, Elementtityö, asuinkerrostalo. Laatat. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos” ja ”Elementtityö, asuinkerrostalo. Kantavat sisäseinät. Vastaanotto ja välivarastointi, asennus ja juotos”. Ne ilmestyivät toukokuussa1974 osana elementtiöiden ohjekorttisarjaa.

Ratu-tutkimus

Tutkimuksesta vastasi alusta lähtien Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT:n rakennustalouden laboratorio ja ensimmäiset RT-tuotantotieto työmenetelmä- ja menekkikortit ilmestyivät vuonna 1974. Numeron 001 sai elementtityön menekkejä esittelevä kortti. VTT selvitti tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja laati Ratun menetelmä- ja menekkikortteja 20 vuotta. Sen tehtävä Ratu-tiedoston laadinnassa oli moninainen: oli luotava käsitteet, tiedon keruujärjestelmä, ohjeistettava tiedonkerääjät työmailla ja suunniteltava tulosten julkaisumuoto. Tiedonkerääjien ohjaamista avusti Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus Insko, joka järjesti vuosittain tiedonkeruun valmennustilaisuuksia. Samalla valikoitui merkittävä joukko lähinnä rakennusliikkeiden palveluksessa olevia henkilöitä, jotka tunsivat Ratun tavoitteet, sisällön tekemisen taustat ja Ratu-tietojen käyttötavat. Nämä Inskon kurssit olivat samalla tuotannonsuunnittelun valmennustilaisuuksia.

Ratu-kortteja laadittiin alussa rakennustyömaitten yleisimmistä töistä. Alkuaikoina tiedot kerättiin pääasiassa kerrostalotyömailta, joita 1970-luvulla riitti seurattaviksi. Ratu-tiedoston esikuvana oli ollut ruotsalainen Metod och data –tiedosto, joka oli Ruotsin urakoitsijajärjestön (Byggentreprenörföreningen) sisäinen tietolähde. Ratu-tiedostosta tuli sen sijaan yleinen, kaikkien käytettävissä oleva tuotantotiedosto. Ehkäpä juuri siksi Ratu-tiedosto on edelleen voimissaan toisin kuin esikuvansa, joka lakkautettiin jo 80-luvun alkupuolella.

Ratu-projektin ohjelma oli suunniteltu siten, että siihen osallistuvat yritykset saattoivat koko projektin ajan käyttää hyödykseen projektin välituloksia ja näin parantaa samalla omia tuotannonsuunnittelu- ja kehittämismenetelmiään. Projektin tulosten saattamiseksi mahdollisimman laajasti aktiiviseen käyttöön laadittiin hyödyntämisohjelma koulutusaineistoineen. Vuosien varrella VTT:n rakentamistalouden laboratorion tutkijat kehittivät tiedonkeruuta, tuotantotietojen soveltamista yritysten toiminnassa ja samalla itse rakennustyön tuottavuuden seurantaa ja mittaamista yrityksissä. Ratu-tutkimus eteni ripeästi ja muuraustöiden kehitystyöhön tulivat mukaan myös Oy Lohja Ab, Oy Paraisten Kalkki Ab ja Tiiliteollisuusliitto ry. Vastaavasti elementtirakentamista kehitettiin yhdessä Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön (SBK) ja teräsrakentamista Teräsrakenneyhdistyksen ja Rautaruukki Oy:n kanssa.

Korjaus- ja kunnossapitotöiden tuotantotiedoston laadinnasta vastasi aluksi rakennushallitus. Projektissa olivat mukana lisäksi puolustusministeriön rakennusosasto, Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja Valtionrautatiet sekä erillissopimuksella rakentajaorganisaatiot (SRUL, SRLL ja SRTL). Vuonna 1979 myös tämä osuus siirtyi Ratu-projektin yhteyteen.

Ratu-kortisto käyttöön

Vuonna 1979 valmistui perusteellinen koulutusaineisto vauhdittamaan uuden tiedon käyttöönottoa yrityksissä. Vuosien 1982-1983 aikana Ratu-tutkimustyö ja ohjeitten laadinta oli lähes pysähdyksissä. Vuonna 1984 tehtiin perusteellinen Ratu-kortiston tilaa ja kehitystarpeita selvittävä tutkimus, jonka viesti oli selkeä: kymmenen vuoden aikana oli tapahtunut muutoksia erityisesti elementtirakentamisessa ja uusilta aihealueilta, kuten teräsrakentamisesta, tarvittiin tietoa.

Ratu-hanke

Rakentajaorganisaatiot (Suomen Rakennusurakoitsijaliitto SRUL, Suomen Rakennusteollisuusliitto SRTL ja Suomen Rakennusliikkeiden liitto SRLL) perustivat Ratu-hankkeen vuonna 1985 ja se oli Rakennustietosäätiön ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen sopimusosapuolena. Ratu-hankkeen puolelta puuhamiehinä toimivat ins. Reijo S Lehtinen ja ins. Jari Kankaro. Reijo S Lehtinen toimi tuolloin projektin vastuullisena johtajana ja tuo tehtävä jatkuu edelleen. Ohjekorttien laadinta käynnistyi uudelleen, 1986 ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön tuotenimi Ratu-kortisto. Vuonna 1991 Suomen Rakennusteollisuusliitto, Suomen Rakennusurakoitsijaliitto ja Suomen Rakennusliikkeiden liitto yhdistyivät ja syntyi Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry. Ratu-korttien tekeminen jatkui kuitenkin entiseen malliin. 1990-luvun alkupuolen lama puraisi pahasti rakennusalaa ja tutkimuspanostusta supistettiin jälleen. Tuotantotietouden tarve oli kuitenkin suuri kilpailtaessa vähistä urakoista ja niinpä selvitettiin vaihtoehtoja laatia Ratu-kortteja VTT:tä edullisemmalla tavalla. Kortteja teetettiin insinöörityönä, osana diplomityötä. Ratu-korttien laadintavastuu siirtyi Rakennusteollisuuden Keskusliiton hallituksen päätöksellä (20.1.1995) Mittaviiva Oy:lle, jossa VTT:ssä Ratu-tutkijana toiminut DI Anssi Koskenvesa kokosi tehokkaan tiimin jatkamaan Ratu-tuotantotiedoston laadintaa ja ylläpitoa. Mittaviiva Oy on ollut siitä lähtien Ratun tutkimusyksikkö.

Ratu-hankkeen johtoryhmässä tutkimustyötä ohjaamassa ovat tällä hetkellä mm.

• NHK Rakennus Oy
• NCC Rakennus Oy
• Peab Oy
• Rakennusliitto ry
• Rakennusosakeyhtiö Hartela
• Skanska Talonrakennus Oy
• SRV Rakennus Oy
• Talonrakennusteollisuus ry
• YIT Rakennus Oy

Painetusta kortistosta sähköiseen tietopalveluun

Ratu-kortistoa julkaistiin aluksi painettuina tietokortteina ja käsikirjoina. Vuonna 2000 painetun aineiston rinnalle tuli CD. Syksyllä 2008 julkaistiin Ratu-kortiston nettipalvelu Ratu Net. Painetun kortiston julkaiseminen lopetettiin vuonna 2007. Ratu Net -palvelu sisältää tällä hetkellä lähes 8000 sivua tietoa, josta vajaa 2000 sivua on aineiston venäjänkielistä käännöstä.

Ratun tutkijat ja opinnäytetyöt

Ratun tutkijoita ja opinnäytteen tekijöitä on ollut lähes 40 vuoden aikana mittava joukko.

Ratu-tutkijoita

Jorma Ahokas, Juhani Kiiras, Ilkka Ojala, Markku Laurikainen, Timo Seppänen, Tapio Lyytikäinen, Mikko Pekkala, Heikki Miettinen, Jouko Kankainen, Olli Hämäläinen, Tapio Pietilä, Rauli Laasonen, Hannu Tyrväinen, Anssi Koskenvesa, Hannu Penttilä, Esko Salo, Sakari Pulakka, Jukka Pallas, Maarit Haakana, Marja Kallio, Paavo Tiainen, Pertti Lahdenperä, Mikko Vainio, Kimmo Tuomisto, Hannu Koski, Mika Kiiskinen, Jari Lehtinen, Veli-Pekka Tanhuanpää, Heikki Lempinen, Pertti Rantamäki, Vesa Lindeman, Keijo Heinonen, Pia Lindqvist, Pasi Nyman, Jyrki Jalli, Jarkko Muurimäki, Tarja Mäki, Sampsa Nissinen, Sami Heikkilä, Tuomas Heiska, Auli Olenius, Sampsa Pesonen, Rita Toikka, Tuomas Palolahti, Christian Kivimäki, Elias Hartikka, Juha Väisänen

Ratu-kortiston multimedia- ja käännösprojektit

Ratu-aineistoa on käännetty venäjäksi kehitysprojekteissa vuosina 1998-2008. Projektien tuloksena on syntynyt n. 200 julkaisua, vajaa 2000 sivua. Keskeiset työmenetelmäohjeet on myös videoitu ja käännös- ja videomateriaalista on tuotettu Matti Väätäisen ja Timo Pässilän vuosina 2000-2001 kehittämän multimedia-idean pohjalta digitalisoitu DigiRatu-multimedia opetuskäyttöön. Monikielisen DigiRatuksi kutsuttavan tuotteen on nykyaikaiselle verkkopohjaiselle monikieliselle Octobus-alustalle kehittänyt vuosina 2007-2010 kouvolalainen Osuuskunta Digital Robot Finland YIT Lentekin ja sen pääjohtajan Juha Vätön innostamana. DigiRatua jakelevat nykyisin yhdessä Finedu säätiö ja Digital Robot Finland osk.

Ratu-aineistoa käännettiin ja DigiRatua lokalisoitiin vuosina 2011-2013 myös viroksi DigiEduET-hankkeessa, joka kuului Central Baltic Interrec IV A -ohjelmaan. Tavoitteena oli tuottaa rakentamisen digitaaliset opetusaineistot ja tietopalvelut naapurimaamme Viron käyttöön sekä samalla parantaa kotimaisten rakennustyömaitten laatua lisäämällä onnistunutta kommunikaatiota suomea puhuvien ja eestiä puhuvien rakennusammattilaisten keskuudessa. Myös englannin kieli siirtyy parhaillaan paikalleen DigiRatuun Kouvolassa. DigiRatusta löytyvät myös materiaali- ja työmenekkilaskimet, jotka samoin kuin koko Digiratun muukin jakeluteknologia ovat Digital Robotin käsialaa. Lähes kaikki kotimaiset rakennusalan koulutusta antavat oppilaitokset tukeutuvat DigiRatuun. Oppilaitoskäyttäjiä on myös Virossa ja Venäjällä.

Katso myös

• RT-kortisto