Rasva-aineenvaihdunta
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Rasva-aineenvaihdunta tarkoittaa elimistön tapaa käsitellä rasvoja: niiden pilkkoutumista ruoansulatuksessa, kulkeutumista verenkierron mukana, varastoitumista rasvakudokseen ja hyödyntämistä energianlähteenä. Rasvoja tarvitaan myös solujen rakennusaineiksi ja erilaisten viestiaineiden, kuten hormonien, valmistukseen. Rasvat ovat tehokas energian lähde, sillä ne sisältävät yli kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraatit tai proteiinit.
Liikunnan aikana ja paaston hetkellä elimistö ottaa energiaa rasvavarastoista. Kestävyysliikunnassa rasvojen käyttö korostuu, kun taas nopeissa ja lyhyissä suorituksissa hyödynnetään enemmän hiilihydraatteja. Terve rasva-aineenvaihdunta on tärkeä hyvinvoinnille, sillä se vaikuttaa esimerkiksi painonhallintaan, verensokeriin ja sydän- ja verisuoniterveyteen.
Rasva-aineenvaihdunta on keskeinen osa elimistön energiataloutta. Häiriöt siinä voivat johtaa sairauksiin, kuten rasvamaksaan, tyypin 2 diabetekseen ja kohonneisiin veren rasva-arvoihin. Toimiva rasva-aineenvaihdunta tukee sekä arjessa jaksamista että pitkäaikaista terveyttä.
Ravinnon rasvojen pilkkoutuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasva-aineenvaihdunta alkaa ruoansulatuksessa. Ravinnon triglyseridit emulgoituvat sappihappojen avulla ohutsuolessa, minkä jälkeen haiman lipaasientsyymit pilkkovat ne glyseroliksi ja vapautuneiksi rasvahapoiksi. Nämä imeytyvät suolen limakalvon läpi ja pakataan kylomikroneihin, jotka kulkeutuvat imunestekiertoon ja edelleen verenkiertoon.
Rasvojen kuljetus verenkierrossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veressä rasvat kulkevat lipoproteiinien muodossa. Näitä ovat muun muassa kylomikronit, VLDL, LDL ja HDL, joilla on erilaisia tehtäviä rasvojen kuljetuksessa kudoksiin sekä kolesterolin aineenvaihdunnassa.
Varastointi ja mobilisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylimääräinen energia varastoituu rasvakudokseen triglyserideinä. Kun elimistö tarvitsee energiaa, hormonit kuten adrenaliini ja glukagoni aktivoivat lipolyysin, jolloin triglyseridit hajoavat vapauttaen rasvahappoja ja glyserolia verenkiertoon.
Rasvahappojen oksidaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasvahapot kulkeutuvat soluihin ja mitokondrioihin, joissa ne hajotetaan β-oksidaatiossa asetyyli-CoA:ksi. Tämä puolestaan siirtyy sitruunahappokiertoon ja edelleen elektroninsiirtoketjuun, jolloin syntyy ATP:tä eli solujen käyttämää energiaa.
Ketogeneesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkäaikaisessa paastossa tai hiilihydraattien niukkuudessa maksa muuttaa rasvahappojen hajotustuotteita ketonikehoiksi, joita aivot ja muut kudokset voivat käyttää energianlähteenä.
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä ovat esimerkiksi hyperlipidemiat, metabolinen oireyhtymä, tyypin 2 diabetes ja rasvamaksasairaus. Myös geneettiset lipidiaineenvaihdunnan poikkeamat, kuten familiaalinen hyperkolesterolemia, voivat vaikuttaa merkittävästi veren rasva-arvoihin ja sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Guyton, A.C. & Hall, J.E. Textbook of Medical Physiology.
- Nelson, D.L., Cox, M.M. Lehninger Principles of Biochemistry.
- Suomen Sydänliitto: Rasva-aineenvaihdunta ja terveys