Rastilan kartano
Rastilan kartano (ruots. Rastböle gård) sijaitsee Helsingissä, Vuosaaressa. Sen omistamat maat ulottuivat aikoinaan Broändasta Ramsinniemeen, ja sillä oli neljä torppaa.
Rastilan kartanon mailla sijaitsevat nykyään Rastilankallion, Meri-Rastilan ja Rastilan osa-alueet. Kartanon tiloissa toimii nykyään kahvila-lounasravintola Cafe Monami [1] sekä mainostoimisto Monami Agency.[2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhin kartanon aluetta koskeva kirjallinen dokumentti on vuodelta 1540. Alueella oli tuolloin kolme taloa, joiden muodostamaa kylää kutsuttiin Rassbölleksi. Rass viittaa virtaan, vuolaaseen veden juoksuun ja laaksoon.[3] Rastböle on kirjurin huolimattomuusvirhe, josta tuli alueen virallinen nimi 1800-luvulla.
Kartanon maiden läpi virtaa yhä Rastilanpuro, mutta maan kohoamisen vuoksi se on nykyään huomattavasti pienempi kuin keskiajalla.
Alueen asukkaat elättivät itsensä laivureina, kalastuksella sekä maanviljelyllä.
1600-luvulla alueella olleet pienemmät tilat olivat hävinneet ja alueella oli vain yksi suurempi tila. Vuonna 1631 Rastilan tilojen ilmoitetaan olleen autioina eli veronmaksukyvyttömiä ja kaksi vuotta myöhemmin niitä viljeli Johan Greek. Greek varusti kuninkaan armeijalle ratsusotilaan, joten Rastilan tila muutettiin virallisissa dokumenteissa ratsutilaksi. Kuningatar Kristiina myönsi Greekin kuoltua tämän leskelle Märta Reiherille elinikäisen läänityksen. Muutamaa vuotta myöhemmin tila muutettiin perinnölliseksi lahjoitusmaaksi. Reiher anoi hallitsijalta lupaa vuonna 1653 rakennuslupaa säterille eli asuinkartanolle. Laki edellytti säteritiloilta kunnollisia asuinrakennuksia ja myös peltojen piti olla hyvin hoidettuja. [3]
Kaarle XI peruutti suuren määrän lahjoitusmaita takaisin kruunulle. Rastilan maat määrättiin armeijan palkkatiloiksi, joiden tuotot tilitettiin amiraliteetille. [3]
Isonvihan vuosien 1713-1721 jälkeen Rastilan maat olivat jälleen autiot. Ratsuväenupseeri Otto Floor otti tilan viljelykseensä vuonna 1729. [3]
Vuonna 1748 ryhdyttiin rakentamaan Viaporin merilinnoitusta ja rakennustarvikkeiden kysyntä nousi Helsingin ympäristössä huippuunsa. Viaporin upseeri Jean Elfving perusti tuolloin tiiliruukin Rastilan maille.
Carl Magnus Jägerhorn osti Rastilan kartanon vuonna 1761 ja myi sen vuonna 1774 saatuaan Oulun läänin maaherran viran. Uusi omistaja oli apteekkari Wilhelm Elg. Omistajat asuivat kartanossa lähinnä kesällä uskoen viljelyn pehtorille ja hänen johtamilleen työläisille.
1900-luvun alussa kartanon omistama alue alkoi pienentyä, sillä se alkoi myydä maitaan helsinkiläisille huviloiden rakentamista varten. 1940-luvun loppupuolella sen alueesta lohkottiin niin sanottuja rintamamiestontteja.
Kartanon viimeiseksi yksityiseksi omistajaksi jäi tuomari Walter Ahlqvist, joka osti tilan vuonna 1912. Agronomi Gunnar Colérus vuokrasi tilan vuonna 1922 ja hoiti sitä vuonna 1935 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Jatkosodan aikana vuonna 1944, Helsingin suurpommitusten yhteydessä, Neuvostoliiton ilmavoimat pudottivat pommeja myös Rastilan kartanon alueelle. Ahlqvistin perikunta myi tilan vuonna 1951 Helsingin kaupungille ja maanviljelys jatkui vielä kymmenisen vuotta. Kaupantekohetkellä kartanon tiluksien laajuus oli 196 hehtaaria.
Tilan historiallisista rakennuksista on jäljellä vielä 1800-luvun alussa rakennettu päärakennus, pehtorin talo ja punamullalla maalattu vilja-aitta, joka tosin ei enää sijaitse alkuperäisellä paikallaan.
Puutarhasta on jäljellä sembramäntyjä, tammia, vaahteroita ja lehmuksia sekä kuusiaita.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.rastilankartano.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.cafemonami.fi
- http://www.monamiagency.com
- http://www.sll.fi/yhdistykset/helsy/historia.htm