Rantatädyke
| Rantatädyke | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Ratamokasvit Plantaginaceae |
| Suku: | Tädykkeet Veronica |
| Laji: | longifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Veronica longifolia |
|
| Muunnokset | |
|
|
| Katso myös | |
Rantatädyke (Veronica longifolia, vanh. Pseudolysimachion longifolium) on rannoilla ja niityillä kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Sitä kasvatetaan myös koristekasvina.[1]
Rantatädykkeen pysty varsi kasvaa 30–90 senttimetrin korkuiseksi. Lehdet kasvavat kaksittain tai kolmittain, lehtilapa on pitkulainen, leveyttään monta kertaa pidempi ja hammaslaitainen. Kukinto on hyvin tiheä, 10–30 cm pitkä latvaterttu, jossa on suuri määrä pieniä kukkia. Kukan teriö on neliliuskainen, 6–8 millimetriä leveä, väriltään sininen (harvoin valkoinen).[2] Lajin voi sekoittaa melko samankaltaiseen tähkätädykkeeseen (Veronica spicata).
Rantatädykettä esiintyy koko Suomessa. Laji on yleinen luonnonkasvi Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Etelä-Suomen rannikolla. Itä-Suomessa kasvi on katsottu uustulokkaaksi.[3][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siemenkauppa Pratensis
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Rantatädyke – Veronica longifolia Laji.fi. Viitattu 9.1.2024.
- ↑ Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9