Rantaruttojuuri
| Rantaruttojuuri | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: | Ruttojuuret Petasites |
| Laji: | spurius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Rantaruttojuuri (Petasites spurius) on pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopassa tavattava, rannoilla kasvava ruttojuurilaji. Suomessa rantaruttojuuri on uhanalainen kasvi ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantaruttojuuren 20–45 cm pitkä kukintoverso ilmestyy keväällä ennen lehtiä. Verso on yläosastaan runsaskarvainen. Kukinnon suomulehdet ovat 5–12 cm pitkiä ja tavallisesti lavattomia, suikeita ja väriltään vihertäviä tai punertavia. Mykeröstö on huiskilomainen ja siinä on mykeröitä 10–40 kappaletta. Kukat ovat väriltään kellanvalkeat. Kukkimisen jälkeen kasvavat, leveän kolmiomaiset lehdet ovat lopulta 25×20 senttimetrin kokoisia. Lehti on tyvestä molemmin puolin 2–4-liuskainen ja alapinnaltaan kauttaaltaan tiheän, valkoisen nukkakarvan peitossa. Myös lehden yläpinta on karvainen, mutta kaljuuntuu kesän aikana. Suomessa rantaruttojuuri kukkii toukokuussa. Laji on kaksikotinen, mutta Suomessa tavataan ilmeisesti ainoastaan hedekukintoja.[2] Rantaruttojuuri leviää tehokkaasti kasvullisesti juurakkonsa avulla.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rantaruttojuurta tavataan Tanskasta ja Pohjois-Saksasta itään Keski-Venäjälle ja Keski-Aasiaan. Runsaimmillaan laji on Lounais-Venäjällä ja Ukrainassa. Suomen lähialueilla sitä kasvaa eteläisimmässä Ruotsissa ja Baltiassa paikoittain.[4]
Suomessa rantaruttojuuri tavattiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla Ahvenanmaan Eckeröstä, mutta tilapäiseksi jäänyt esiintymä on kadonnut. Uudestaan laji löydettiin vuonna 1974 Helsingin Vartiosaaresta, jossa sitä kasvaa yhä noin kahden aarin alalla. Koko esiintymä lienee yhtä ja samaa yksilöä eli kloonia. Kasvupaikka oli pitkään lajin ainoa tunnettu nykyesiintymä Suomessa.[3] 2000-luvulla lajista on löydetty esiintymä myös Kotkan seudulta.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa ja muualla Itämeren ympäristössä rantaruttojuuri kasvaa merenrantahietikoilla. Keski- ja Itä-Euroopassa lajia tavataan myös suurten jokien rannoilla. Suomen ainoa esiintymä sijaitsee luonnonsuojelualueella.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ryttäri, Terhi: Rantaruttojuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 204.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Finlex: Luonnonsuojeluasetus 160/1997 Viitattu 13.8.2015.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 432.
- ↑ a b c Ryttäri 1997, s. 204.
- ↑ Den virtuella floran: Spjutskråp (ruotsiksi) Viitattu 13.8.2015.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2015: Kasviatlas 2014: Rantaruttojuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 13.8.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Rantaruttojuuren levinneisyys Suomessa.
- LuontoPortti: Rantaruttojuuri (Petasites spurius)
- Vartiosaaren luontopolku