Ranskantorakka
| Ranskantorakka | |
|---|---|
 ranskantorakan toukka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Torakat Blattodea |
| Yläheimo: | Blaberoidea |
| Heimo: | Russakansukuiset Ectobiidae |
| Alaheimo: | Pseudophyllodromiinae |
| Suku: | Supella |
| Alasuku: | Supella |
| Laji: | longipalpa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ranskantorakka eli TV-torakka (Supella longipalpa) on russakansukuisten (Ectobiidae) heimoon kuuluva torakkalaji, joka kestää kuumuutta ja korkeampia lämpötiloja kuin russakka. Suomessa ranskantorakka kuuluu kansallisen vieraslajistrategian lajeihin[2]. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2019 ranskantorakka katsottiin arviointiin soveltumattomaksi (NA), sillä laji esiintyy ainoastaan sisätiloissa.[3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väritykseltään ranskantorakka on kellanruskea, 11–14 millimetrin pituinen. Keskiruumiin etuselkä on hyvin tumma ja selkäpuolella on hyvin tunnusomainen, kolmen vaalean poikkiraidan muodostama kuviointi. Keskiruumiin selkäkilpi on reunoistaan läpikuultava. Pään etuosassa huulirihmat ovat pitkät mihin tieteellinen lajinimikin viittaa. Täysikasvuinen naaras on lyhytsiipinen, mutta koiraalla on hyvin kehittyneet siivet, jotka peittävät koko takaruumiin, ja se myös lentää aktiivisesti.[4]
Muiden torakoiden tapaan toukat muistuttavat aikuista, mutta ovat pienempiä ja siivettömiä. Ranskantorakan toukkien selkäpuolella on kaksi leveää, vaaleaa poikkivyötä.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskantorakka on alun perin kotoisin päiväntasaajan pohjoispuolisesta Afrikasta, ja esiintyy siellä luonnonvaraisena avoimissa elinympäristöissä maanpinnalle kertyneen karikkeen joukossa.[4] Se on kuitenkin levinnyt ihmisen toimesta ympäri maailmaa: Amerikkoihin 1800-luvun lopulla, Australiaan 1920-luvulla[4] ja Suomeenkin 1960-luvulla. Ranskantorakkaa on tavattu siitä lähtien monin paikoin asuinrakennuksista.
Naaras on heikosti kehittyneiden siipiensä vuoksi lentokyvytön, kun taas koiras kykenee lentämään hyvin, ja tekeekin niin herkästi esimerkiksi häirittäessä. Yksilöitä tavataan tyypillisesti huonetilojen yläosista sekä erilaisten huonekalujen sisältä, mihin myös koko suvun tieteellinen nimi viittaa.[4]
Naaras munii 14–18 munaa munakoteloon, jota se kuljettaa takaruumiinsa kärkeen kiinnitettynä reilun vuorokauden ajan, ennen kuin laskee sen sopivaksi katsomaansa paikkaan. On tavallista, että useat naaraat päätyvät valitsemaan saman paikan, jolloin poikasia voi kuoriutua yhdestä paikasta hyvin runsaasti. Munakotelon eli oothecan koko on noin 4 mm x 2,5 mm ja siinä on selvä harjanne. Yksi naaras voi tuottaa elinaikanaan 10–20 munakoteloa. Toukat kuoriutuvat 1–3 kuukauden kuluessa muninnasta, korkeampi lämpötila noupeuttaa kuoriutumista huomattavasti.[4]
Toukka-asteita on 6–8 kappaletta. Kehitys aikuiseksi torakaksi kestää naarailla 56–162 ja koirailla 54–162 vuorokautta. Korkeampi lämpötila ja toukkien mahdollisuus elää ryhmässä nopeuttavat kehitystä. Ranskantorakka on jokseenkin termofiilinen laji, jonka kehityksen optimilämpötila on laboratoriokasvatusten perusteella +27°C. Koiras on valmis parittelemaan 3–5 vuorokautta aikuistumisensa jälkeen ja naaras alkaa munimaan noin viikon kuluttua parittelusta. Aikuinen koirastorakka elää reilut 100 päivää, naaras noin 90.[4]
Hyppykiilupistiäisiin kuuluva Comperia merceti on ilmeisesti täysin ranskantorakkaan erikoistunut parasitoidi, ja sitä käytetään ranskantorakoiden biologisessa torjunnassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Beccaloni, George W.: species Supella (Supella) longipalpa (Fabricius, 1798) Cockroach Species File (Version 5.0/5.0). 2020. Viitattu 26.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Ranskantorakka – vieraslajit.fi (viitattu 16.12.2023)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 362–365. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.11.2023).
- ↑ a b c d e f g h William H. Robinson: ”Blattellidae”, Urban Insects and Arachnids: A Handbook of Urban Entomology, s. 39, 49–50. Cambridge University Press, 2005. ISBN 9780511542718. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Ranskantorakka (Supella longipalpa)
- Vieraslajit.fi: Ranskantorakka (Supella longipalpa)
- Pherobase: Semiochemicals of Supella longipalpa, the Brownbanded cockroach (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Supella longipalpa brown-banded cockroach, kuvia (englanniksi)