Ranskan kansanäänestys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ranskan kansanäänestys tapahtuu Tasavallan presidentin päätöksellä, mutta sitä voivat esittää sekä Ranskan hallitus sekä kansalliskokous ja senaatti.

Vuoden 2003 perustuslain muutos, jonka tavoitteena on lisätä vallan hajaantumista Ranskassa, mahdollistaa myös alueelliset ja paikalliset neuvoa antavat kansanäänestykset.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanäänestys perustuu suoraan kansan suvereniteettiin ja Viidennen tasavallan perustuslaki määrittelee kansanäänestyksen;

Artikla 3.: "Kansakunnan suvereniteetti kuuluu kansalle, joka käyttää sitä edustajien välityksellä tai kansanäänestyksellä..."

Tässä perustuslain artiklassa sekoittuvat sekä suora demokratia ja edustuksellinen demokratia, joiden välityksellä kansa käyttää valtaansa.

Kansanäänestysten tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa kansanäänestys, jonka perustuslain 3. artikla tekee yhdeksi kansakunnan tavaksi käyttää suvereenia valtaansa, on tapa konsultoida suoraan kansalaisten mielipidettä tietystä kysymyksestä tai tekstistä, jota ei voida toteuttaa ilman äänestäjien enemmistön kannatusta.

Ranskan Viidennen tasavallan perustuslaki vuodelta 1958 luettelee neljä erilaista mahdollista kansanäänestystä. Näistä kolme on kansallisen tason kansanäänestystä; tavallisen lain hyväksymiseksi, valtiosopimuksen ratifioimiseksi (artikla 11.) sekä perustuslain muuttamiseksi (artikla 89.). Neljäs mahdollisuus koskee paikallista tasoa ja perustuslain 72 artikla ja sen 1 momentti mahdollistavat paikallisten yhteisöjen konsultoinnin asioissa, jotka ovat paikallisessa kompetenssissa. Pitää kuitenkin huomioida, että kansanäänestyskin on pois suljettu mahdollisuus jos on kyse tasavaltalaisen valtiomuodon olemassaolosta (artikla 89.).

Ranskan kansanäänestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1793 lähtien Ranskassa on suoritettu seuraava kansanäänestykset:

Aika Äänestyksen aihe Tulos
Heinäkuu 1793 Vuoden I perustuslaki Hyväksytty, ei koskaan toteutettu
Syyskuu 1795 Vuoden III perustuslaki Hyväksytty
Syyskuu 1795 Asetuksesta, jolla määriteltiin edustusjärjestelmän jäsenyyksiä Hyväksytty
Tammikuu 1800 Vuoden VIII perustuslaki Hyväksytty
Kesäkuu 1802 Napoléon Bonaparten konsulikauden jatkosta Hyväksytty
Marraskuu 1804 Vuoden XII perustuslaki Hyväksytty
Huhtikuu 1815 Sadan päivän keisarikunnan perustuslakilisäys Hyväksytty
21. joulukuuta 1851 Charles Louis Napoléon Bonaparten valtaoikeuksista Hyväksytty (laillistetty vallankaappaus)
21. marraskuuta 1852 Keisarillisen vallan palauttaminen Ranskaan (Toinen keisarikunta) Hyväksytty
8. toukokuuta 1870 20. huhtikuuta 1870 hyväksytty perustuslaki Hyväksytty, mutta perustuslakia toteutettiin vain kuukausi, sillä heinäkuussa syttyi sota
21. lokakuuta 1945 Kolmannen tasavallan perustaminen Hylätty
21. lokakuuta 1945 Väliaikainen perustuslaki Hyväksytty, laki tuli voimaan 2. marraskuuta
5. toukokuuta 1946 Ensimmäinen perustuslaki 19. huhtikuuta 1946 Hylätty
13. lokakuuta 1946 Toinen perustuslaki, jolla perustettiin IV tasavalta Hyväksytty
28. syyskuuta 1958 Viidennen tasavallan perustuslaki Hyväksytty
8. tammikuuta 1961 Algerian itsehallintolaki Hyväksytty
8. huhtikuuta 1962 Évianin sopimuksen hyväksyminen Hyväksytty
28. lokakuuta 1962 Tasavallan presidentin vaali suoralla kansanvaalilla Hyväksytty
27. huhtikuuta 1969 Senaatin ja aluehallinnon uudistaminen Hylätty (Kenraali Charles de Gaullen ero)
23. huhtikuuta 1972 Euroopan yhteisöjen (EY) laajentuminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Tanskaan ja Norjaan Hyväksytty (Norja ei liittynyt kansanäänestyksensä jälkeen)
6. marraskuuta 1988 Uuden-Kaledonian itsehallintolaki Hyväksytty
20. syyskuuta 1992 Maastrichtin sopimuksen ratifiointi Hyväksytty
24. syyskuuta 2000 Tasavallan presidentin toimikauden lyhentäminen seitsemästä viiteen vuoteen Hyväksytty
29. toukokuuta 2005 Euroopan perustuslain luonteisen sopimuksen hyväksyminen Hylätty

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]