Ranskan joukkotuhoaseet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskalainen ydinsukellusvene Le Vigilant.

Ranska räjäytti Algerian autiomaassa ensimmäisen fissiopohjaisen ydinlatauksensa vuonna 1960. Ensimmäinen täysitehoinen vetypommi (Canopus) räjäytettiin Fangataufan atollilla Tyynellämerellä 24. elokuuta 1968. Ydinaseen kehittely liittyi Ranskan Force de Frappe eli Iskuvoimat -ohjelmaan, jota johti Pierre Marie Gallois. Ranska jäi pois ydinkokeet ilmakehässä kieltävästä sopimuksesta pitkäksi aikaa. Maa kehitti myös itselleen lyhyen ja keskipitkän matkan ohjuksia. Nämä tulivat käyttöön vuodesta 1970 lukien.[1]

Ranskan ydinaseohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska lienee aloittanut ydinpommiohjelmansa 1956. Ennen sotia Ranska johti ydinfysiikan tutkimusta [2], mutta jäi Yhdysvaltojen, Britannian ja Neuvostoliiton vanaveteen. Ensimmäinen ydinreaktori ZOE alkoi toimia 1948. Vuotta myöhemmin rakennettiin plutoniumin jälleenkäsittelylaitos ja vielä myöhemmin suurempi reaktori plutoniumin tuotantoon. Ranskan ydinrikastamo toimii Etelä-Ranskan alueella Pierrelattessa, jonka oikea nimi on Tricastinin ydinvoimalaitos.

Koska Ranska jäi muiden maiden atomikerhosta (Britannia, USA, NL) pois, se teki 50-luvulla alan yhteistyötä Israelin kanssa. Ohjusten laukaisukokeita toteutettiin Biscarossen tukikohdasta, Biskajanlahden rannalta.[3]

Ranskan ensimmäinen ydinkoe, Gerboise Bleue, tehtiin Algeriassa 13. helmikuuta 1960 40 kilometrin päässä Regganen sotilastukikohdasta Saharassa. Fissioituva aine oli plutonium. Pommi oli ensimmäiseksi räjähteeksi voimakas, 70 kT ja se oli AN-11-pommin (60 kT) pohja. Aseessa oli yhdestä pisteestä alkava imploosiojärjestelmä. Lisäksi AN-11 oli omamassaltaan, 1 500 kg, vain noin 1/3 Fat Manin vastaavasta. Nopeassa tahdissa, eli 5 vuoden kuluttua seurasi AN-22 (70 kT), jossa oli jarruvarjo. Siten AN-22 kyettiin toimittamaan kohteeseensa matalalta. Näiden pommien voima kertoi, että Ranska osasi alusta lähtien tehdä kehittyneitä tehokkaita ydinaseita. Mahdollisesti uusinta alan tekniikkaa on saatu Yhdysvaltain pommiohjelmassa olleilta tiedemiehiltä. Silti Ranska on testannut eri asetyyppejä ahkerasti. Ranska joutui poistamaan joitain taktisia lyhyen kantaman ohjusaseita, vuonna 1993 solmitun ydinsulkusopimuksen myötä: nämä olivat Hadés ja Pluton.

Vuodesta 1971 lukien, on Ranska omannut SLBM-ohjuksia. Tyyppinimitys on ranskaksi MSBS. Ensimmäinen tyyppi oli M1 ja viimeisin M51. M4- ja M45- versioiden käyttöönotosta ei ole niistäkään kulunut kovin pitkää aikaa. Osa M4- ja M45 -tyyppien ohjuksista lienee ollut käytössä vielä 2010-luvun lopulle tultaessa. Ranskan uskotaan omaavan yli 300 kappaletta ydinaseita 2010-luvun lopulla. Nämä koostuvat 4 eri ydinsukellusveneen monikärkiohjuksista ja ASMP-ohjuksista, joilla on lyhyt kantama. ASMP:t laukaistaan lentokoneista ja niitä on 84 kpl.[4]

ASMP "stand off"- tyypin ydinohjuksen kaaviokuva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]