Ranskalainen avantgarde-elokuva
Ranskalainen avantgarde-elokuva oli erityisesti 1920-luvulla vaikuttanut löyhä elokuvan liike, jossa voidaan nähdä kolme aaltoa. Niistä ensimmäinen sai vaikutteita impressionismista ja toinen kubismista, dadasta ja surrealismista. Kolmas aalto keskittyi yhteiskunnallisiin aiheisiin.
Historia ja tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaisen avantgarde-elokuvan ensimmäisessä aallossa olivat impressionistit Germaine Dulac, Louis Delluc, Jean Epstein, Marcel L’Herbier ja Abel Gance. Heidän elokuvansa erosivat toisistaan selkeästi, mutta heillä kaikilla oli tavoitteena luoda impressionistinen tai pointillistinen elokuvakieli. He käyttivät muun muassa hidastuksia ja päällekkäiskuvia ja kuvasivat aidoissa ympäristöissä luonnonvalossa.[1]
Impressionistien keskittyminen subjektiivisuuteen sai toisen aallon avantgarde-elokuvantekijät syyttämään heitä itsekeskeisyydestä. Toisessa aallossa vaikutteita haettiin kubismista, dadasta ja surrealismista. Tämän vaiheen elokuvantekijöitä olivat Fernand Léger, René Clair, Germaine Dulac, Luis Buñuel ja Jean Cocteau. Kolmannessa aallossa avantgarde-elokuva siirtyi enemmän yhteiskunnallisiin aiheisiin, ja sen aikana käytettiin paljon dokumentaarista kerrontaa. Kolmannen aallon ohjaajia olivat Alberto Cavalcanti, Marcel Carné ja Jean Vigo.[1]
Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalainen avantgarde-elokuva liittyi keskeisesti aikansa eurooppalaisiin elokuvasuuntauksiin, eikä se varsinaisesti omana kansallisena elokuvasuuntanaan ole kovinkaan yksinkertaisesti määriteltävissä. Lisäksi monet elokuvantekijät, kuten Germaine Dulac, liikkuivat vaivattomasti eri ”aaltojen” välillä. Elokuvantekijät eivät myöskään puhtaasti keskittyneet avantgardeen, vaan he tekivät säännöllisesti myös laajemman yleisön tarinavetoisia elokuvia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vincendeau, Ginette (toim.): Encyclopedia of European Cinema. London: Cassell & British Film Institute, 1995. ISBN 0-304-33305-0.