Ranil Wickremesinghe
| Ranil Wickremesinghe | |
|---|---|
 |
|
| Sri Lankan presidentti | |
|
13.7.2022–
|
|
| Edeltäjä | Gotabaya Rajapaksa |
| Sri Lankan pääministeri | |
|
12.5.2022–22.7.2022
|
|
| Edeltäjä | Mahinda Rajapaksa |
| Seuraaja | Dinesh Gunawardena |
|
9.1.2015 – 26.10.2018
|
|
| Edeltäjä | D. M. Jayaratne |
| Seuraaja | Mahinda Rajapaksa |
|
9.12.2001 – 6.4.2004
|
|
| Edeltäjä | Ratnasiri Wickremanayake |
| Seuraaja | Mahinda Rajapaksa |
|
7.5.1993 – 18.8.1994
|
|
| Edeltäjä | Dingiri Banda Wijetunga |
| Seuraaja | Chandrika Kumaratunga |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1949 |
| Ammatti | asianajaja |
| Puoliso | Maitree Wickremasinghe |
| Tiedot | |
| Puolue | UNP |
Ranil Wickremesinghe (s. 1949) on Sri Lankan nykyinen presidentti. Hänet valittiin presidentiksi heinäkuussa 2022. Aikaisemmin hän on toiminut maansa pääministerinä kolmeen otteeseen, 1993–1994, 2001–2004 ja 2015–2018. Hän on toiminut myös UNP-puolueen (United National Party) johtajana.[1]
Wickremesinghen isän suku on kristittyjä ja äidin suku buddhalaisia. Hän opiskeli oikeustiedettä Colombon yliopistossa ja valmistui asianajajaksi. Hän liittyi UNP-puolueeseen 1970-luvulla, nousi parlamenttiin vuonna 1977 ja on hoitanut useita ministerintehtäviä puolueensa ollessa hallitusvastuussa.[2]
Wickremesinghe nousi pääministeriksi ensimmäisen kerran vuonna 1993 presidentti Ranasinghe Premadasan salamurhan jälkeen. Wickremesinghe ei istunut pääministerinä koko kautta. Hän alkoi kuitenkin saada mainetta taloudellisesti järkevänä ja länsimielisenä poliitikkona. Hän sai kannatusta erityisesti kaupungin keskiluokalta, kun hän onnistui nostamaan maansa vuoden 2001 taantumasta.[3]
Wickremesinghe on esiintynyt julkisuudessa aina korruptiosta vapaana poliitikkona, mutta häntä on silti syytetty esimerkiksi keskuspankin sisäpiirikauppaan liittyneestä tapauksesta. Wickremesinghen noustua vuonna 2015 jälkeen pääministeriksi hän sai syytöksiä Rajapaksan suvun suojelemisesta. Rajapaksat ovat olleet Wickremesinghen poliittisia vastustajia, mutta tästä huolimatta hänen katsottiin estäneen Rajapaksojen korruptio- ja ihmisoikeusrikkomustutkinnat.[3]
Wickremesinghe erosi pääministerin tehtävästä 2019, jolloin hän oli jo varsin epäsuosittu. Hänen puolueensa Yhdistynyt kansallispuolue oli myös hajonnut, kun siitä oli lähtenyt useita kansanedustajia. Entinen valtapuolue ei saanut vuoden 2020 parlamenttivaaleissa juurikaan ääniä, ja Wickremesinghesta sen ainoa edustaja.[3]
Sri Lanka ajautui vuonna 2022 poliittiseen kriisiin ja mielenosoitukset alkoivat äityä väkivaltaisiksi. Presidentti Gotabaya Rajapaksa päätti toukokuussa nimetä Wickremesinghen kuudennen kerran pääministeriksi. Wickremesinghe nousi korvaamaan presidentin veljeä Mahindaa, joka oli eronnut mielenosoitusten seurauksena. Protestoijat olivat tyrmistyneitä Wickremesinghen valinnasta pääministeriksi. Hänellä ei ollut juurikaan tukea, ja häntä pidettiin lähinnä presidentin paikan turvaajana.[4]
Heinäkuussa 2022 Wickremesinghe nimitettiin ensin virkaatekeväksi presidentiksi presidentti Gotabaya Rajapaksan paettua ulkomaille ja ilmoitettua eroavansa.[5] Parlamentti valitsi hänet 20. heinäkuuta presidentiksi, ja hänen kautensa kestää marraskuuhun 2024.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Patrick Peebles: Historical Dictionary of Sri Lanka, s. 387. Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 9781442255852. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.11.2018).
- ↑ Former prime ministers priu.gov.lk. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b c Hannah Ellis-Petersen: Ranil Wickremesinghe: wily fox who is Sri Lanka’s new president The Guardian. 20.7.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 20.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Ayeshea Perera & Simon Fraser: Sri Lanka crisis: Gotabaya Rajapaksa appoints veteran politician as PM BBC News. 13.5.2022. BBC. Viitattu 20.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Sri Lankan pääministeri nimitetty virkaa tekeväksi presidentiksi – maahan julistettiin aeimmin hätätila MTV Uutiset. 13.7.2022. Viitattu 13.7.2022.
- ↑ Sari Möller, Epäsuositusta pääministeristä tuli Sri Lankan uusi presidentti, jonka pitäisi nostaa maa talouskriisistä Yle uutiset 20.7.2022, viitattu 20.7.2022
