Siirry sisältöön

Ranavalona I

Wikipediasta
Ranavalona I
Madagaskarin kuningatar
Valtakausi 1. elokuuta 1828 – 16. elokuuta 1861
Kruunajaiset 12. elokuuta 1829
Edeltäjä Radama I
Seuraaja Radama II
Syntynyt n. 1778
Menabe
Kuollut 16. elokuuta 1861
Antananarivo
Puoliso Radama I
Rainiharo
Rainijohary
Lapset Radama II
Suku Hova
Isä Andriantsalamanjaka
Äiti Rabodonandriantompo

Ranavalona I (oik. Rabodoandrianampoinimerina, n. 1778 – 16. elokuuta 1861) oli Madagaskarin hallitsija 1. elokuuta 1828 – 16. elokuuta 1861. Hänestä tuli maansa hallitsija miehensä Radama I:n kuoltua.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranavalonan, jonka synnyinnimi oli Ramavo, tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, mutta sellaiseksi mainitaan usein 1778.[1][2][3] Hän kuului menabe-heimoon. Andrianampoinimerina, joka hallitsi tuohon aikaan, adoptoi Ranavalonan ja he menivät myöhemmin naimisiin.

Radama ja Ranavalona eivät koskaan saaneet yhteisiä lapsia, eikä Ranavalona ollut miehensä suosikkivaimo.[4] Rakkaudettoman avioliiton vuoksi Ranavalona vietti suurimman osan ajastaan hovineitojensa kanssa. Mukana oli myös walesiläinen lähetyssaarnaaja David Griffiths, jonka kanssa Ranavalonalla oli tapana juoda rommia. Näiltä ajoilta alkanut ystävyyssuhde jatkui seuraavat 30 vuotta.[5]

Valtaannousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radama kuoli vuonna 1828 eikä hänen kuolinsyystään ole täyttä varmuutta. Joidenkin mukaan hän kuoli alkoholimyrkytykseen ja toisten mukaan taistelukentällä sotaretken yhteydessä.[6] On myös epäilty, että hän olisi tehnyt itsemurhan.[1]

Radaman kuoltua hänen todennäköisin perillisensä oli hänen poikansa Rakotobe. Madagaskarilaisten perinteiden mukaan Ranavalonan mahdollinen lapsi olisi kuitenkin ensisijainen perillinen huolimatta siitä, syntyisikö tämä Radaman kuoleman jälkeen. Rakatobella oli siis motiivi Ranavalonan murhauttamiselle. Tästä tietoisena Ranavalona keräsi nopeasti uskollisen tukijajoukon ja otti kuninkaallisen palatsin haltuunsa. Varmistaakseen, ettei Rakatobe pystyisi enää tekemään vastarintaa, hän tapatti Rakatoben ja hänen vanhempansa.[3]

Kuningattarena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranavalona julistettiin kuningattareksi Antananarivossa 3. elokuuta 1828, mutta viralliset kruunajaiset järjestettiin kuitenkin vasta reilu vuosi myöhemmin 12. elokuuta 1829.[1] Ranavalonasta tuli vuonna 1540 perustetun Imerinan kuningaskunnan ensimmäinen naispuolinen hallitsija. Vaikka perinteisten kertomusten mukaan naiset toimivat yleisesti yhteisönsä johtajina, Ranavalonan aikana naisten johtoasemaan suhtauduttiin nihkeästi.[7][8]

Ranavalona pyrki pitämään kiinni vanhoista tavoista ja uskonnosta eurooppalaisten painostuksesta huolimatta. Hän lopetti suhteet, joita hänen edeltäjänsä olivat solmineet muun muassa brittien kanssa. Kuningatar palautti myös fanompoana-järjestelmän, joka käytännössä palautti orjakaupan. Virallisesti järjestelmä orjuutti vain niitä, jotka eivät kyenneet maksamaan verojaan. Heitä käytettiin julkisissa rakennusprojekteissa, aateliston palvelikoina tai missä tahansa muussa työssä, johon kuningatar heitä vain koki tarvitsevansa.[9]

Ulkomaalaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta. Merinat, jotka olivat dominoivassa asemassa kuningaskunnassa, tekivät sotaretkiä muita heimoja vastaan. Tämä johti lopulta Madagaskarin yhdentymiseen. Näitä sotaretkiä tehtiin lähinnä kristinuskoon kääntyneitä vastaan.

Huolimatta siitä, että Ranavalona pyörsi joitakin Radaman aikaisia päätöksiä ja sopimuksia, hänen valtakautensa oli myös osittain edeltäjänsä perinnön jatkoa: maan armeijasta tuli yhä ammattimaisempi, ulkomailta tulevaa hyväksi havaittua teknologiaa otettiin edelleen käyttöön ja teollistuminen jatkui. Ulkomaalaisten toimintaa rajoitettiin paikallisen kulttuurin ja järjestyksen suojelemiseksi, mutta Ranavalona piti nämä kuitenkin lähellä hoviaan hyödyntääkseen ulkomaalaista osaamista. Perinteisesti madagaskarilaiset hallitsijat olivat välittäneet käskyjään suullisesti viestinviejien välillä, mutta oletettavasti Ranavalonan kehnojen puheenlahjojen vuoksi hän suosi kirjallisia käskyjä, joita kirjoittivat lähestyssaarnaajien kouluja käyneet kirjurit. Ranavalona järjesti kuitenkin perinteisiä puhetilaisuuksia, joiden avulla hän lujitti valta-asemaansa.[8]

Ranavalona jatkoi myös valtakunnan laajentamista. Fanompoana-järjestelmää hyödyntäen kuningatar kokosi armeijan, jonka kooksi arvioidaan 20 000 – 30 000 sotilasta. Tällä vaikutti kuitenkin negatiivisesti Madagaskarin talouteen ja väestönkasvuun.[10] Armeijan suorittamat massateloitukset olivat yleisiä. Lisäksi vihollisia pakkosiirrettiin orjiksi pääkaupunkiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin kruunun käyttöön. Vuosina 1820–1853 arviolta miljoona ihmistä pakkosiirrettiin Madagaskarin rannikolta Antananarivoon.[11] Merinoihin kuulumattomia madagaskarilaisia kuoli tuona aikana arviolta 60 000 pelkästään sodassa. Näiden lisäksi merkittäviä määriä ihmisiä kuoli myös sotienjälkeisiin nälänhätiin.[12]

Perinteiden kunnioittaminen näkyi Ranovalonan kaudella mm. tangena-oikeudenkäynneissä. Kyseessä on jumaltuomio, jossa syytetty ottaa annoksen myrkyllistä tangenaa (Cerbera manghas) ja syö sitten kolme kanannahkaa. Jos syytetty tämän jälkeen oksentaa kaikki kolme nahkaa ulos, hänet todettiin syyttömäksi.[13] Mikäli syytetty ei oksentanut ulos kaikkia nahkoja, hänet todettiin syylliseksi ja teloitettiin. Myös myrkytykseen kuoleminen oli täysin mahdollista.[14]

Ulkomaiden, etenkin Ranskan, kiinnostus maata kohtaan alkoi kasvaa, kun madagaskarilaiset eivät enää suhteiden katkaisemisen jälkeen saaneet aseita Englannista. Ranavalonan pelasti ranskalainen tutkimusmatkailija Jean Laborde, jonka laiva ajoi karille Madagaskarilla. Laborde valtuutettiin käyttämään tietotaitoaan hyväksi rakennuttamalla Madagaskarin armeijalle tykkejä ja valmistamalla ruutia. Sittemmin Labordelle annettiin vetovastuu uuden teollisuuskompleksin rakentamisesta Mantasoaan, mitä varten hän sai käyttöönsä 20 000 orjaa. Mantasoassa valmistettiin aseiden lisäksi myös mm. tiiliä, saippuaa, silkkiä ja väriaineita.[15]

Yksi Ranavalonan valtakauden kohuista oli vuonna 1845 tehty neljän kuukauden metsästysretki, johon osallistui 50 000 henkilön karavaani. Metsästysretki oli siinä mielessä huonosti suunniteltu, että karavaanin käyttämä tie rakennettiin sitä mukaan, mihin se eteni. On epäselvää, mitä karavaanin oli tarkoitus metsästää (puhveleita vai sarvikuonoja), mutta joka tapauksessa yhtäkään eläintä ei saatu kaadettua. Ainakin viidennes metsästysretkeen osallistuneista kuoli nälkään ja sairauksiin.[3][16][17]

Kristittyjen vainoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakautensa alussa Ranavalona kielsi kristillisen kirjallisuuden jakamisen armeijassa ylläpitääkseen kuria. Lontoon lähetysseuran ylläpitämän kirjapainotoiminta sai kuitenkin jatkua ja lähetyssaarnaajat saivat opettaa uskontoa kouluissa. Tämän johdosta kristinuskoon kääntyneiden määrä erityisesti pääkaupungin alueella kasvoi huomattavasti. Vuonna 1831 Ranavalona antoi malagasseille virallisesti luvan osallistua kirkonmenoihin ja ottaa vastaan kasteen. Tämä johti kristittyjen määrän kasvuun entisestään, ja käännynnäisiä tuli kaikista sosiaaliluokista.[18]

Ranavalona alkoi kuitenkin suhtautua koko ajan varauksellisemmin kristittyihin, kun käännynnäisiä alkoi olla yhä enenevissä määrin yläluokassa. Jo loppuvuodesta 1831 Ranavalona kielsi kirkolliset avioliitot, kasteen ja kirkonmenot sotilaiden keskuudessa. Näitä jatkettiin kuitenkin salassa. Kiinni jääneet joutuivat tangena-oikeudenkäynteihin tai karkoitettiin. Myös lähetyssaarnaajia karkoitettiin paitsi, jos näillä oli jotain osaamista, jolle kuningattarella olisi tarvetta.[18][19][20][21]

26. helmikuuta 1835 Ranavalona kielsi virallisesti kristinuskon harjoittamisen alamaisiltaan. Kielto ei koskenut ulkomaalaisia, ja Ranavalonan pitämässä puheessa hän tunnusti kristittyjen tekemät merkittävät panokset valtakunnan kehityksessä.[22] Huolimatta Ranavalonan yrityksestä merkittävä osa lähetyssaarnaajista päätti lähteä maasta, koska itse lähetystyön tekeminen oli nyt laitonta. Kaksi Lontoon lähetysseuran lähetyssaarnaajaa jäi opettamaan erilaisia käytännönläheisiä taitoja kuitenkin maahan siinä toivossa, että kielto kumottaisiin ennen pitkään.[19][23]

Vallankaappausyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranavalonan poika Radama II ja ranskalainen diplomaatti Joseph-François Lambert alkoivat suunnitella vallankaappausta lopettaakseen Ranavalonan verisen valtakauden. Vuonna 1854 väitetysti Radaman kirjoittamassa kirjeessä pyydettiin Napoleon III:n sotilaallista apua. On kuitenkin epäselvää, kuka kirjeen lopulta kirjoitti, koska Radaman ei osannut kirjoittaa ranskaa riittävän hyvin. Radama ja Lambert sopivat keskenään, että Lambert saisi yksinoikeuden hyödyntää mm. kaikkea käyttämätöntä maata Madagaskarilla ja maksaisi 10 % voitoistaan kuningaskunnalle. Lisäksi Lambertin tulisi hankkia Euroopasta poliittista ja sotilaallista tukea vallankumoukselle Ranavalonaa vastaan.[9]

Kun Lambert palasi Madagaskarille vuonna 1857, hänellä ei ollut saanut lupauksia yhdeltäkään eurooppalaiselta valtiolta. Lambert ja Radama päättivät aloittaa vallankaappauksen joka tapauksessa, mutta Ranavalona oli perillä suunnitelmista jo etukäteen. Epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen kuningatar määräsi kaikki ulkomaalaiset häädettäväksi, teloituksen uhalla, ensin Antananarivosta ja myöhemmin koko maasta. Lambertin onnistui paeta Mauritiukselle.[9]

Viimeiset vuodet ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranavalona kuoli Antananarivossa 16. elokuuta 1861 nukkuessaan hallittuaan Madagaskaria 33 vuotta.[24] Kuningattaren kunniaksi teurastettiin 12 000 seebua, joiden liha jaettiin kansalaisille yhdeksän kuukautta kestäneen suruajan aikana. Hautajaisten aikana vahingossa syttynyt kipinä sai tynnyrillisen ruutia räjähtämään, minkä seurauksena kuoli epämääräinen määrä hautajaisia seuranneita ihmisiä.[25] Aluksi kuningatar haudattiin Ambohimangaan, mutta hänen maalliset jäänteensä siirrettiin Antananarivoon vuonna 1897.[1]

Ranavalonan seuraaja Radama II pyörsi suurimman osan tämän tekemistä päätöksistä.[26] Hän joutui kuitenkin salamurhan kohteeksi jo kaksi vuotta valtaannousunsa jälkeen. Tämän jälkeen Madagascar alkoi ajautua vaikeuksiin ja vuoteen 1896 mennessä se oli virallisesti Ranskan siirtomaa.[3] Ranavalonan kaudella Madagaskarin asukasluku putosi viidestä miljoonasta kahteen ja puoleen.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Campbell, Gwyn: David Griffiths and the Missionary "History of Madagascar". Leiden: Brill, 2012. ISBN 978-90-04-20980-0 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Freeman, Joseph John & Johns, David: A narrative of the persecution of the Christians in Madagascar: with details of the escape of six Christian refugees now in England. J. Snow, 1840. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Madagascar 1 royalark.net. 2025. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Campbell (2012): s. 713
  3. ↑ a b c d Queen Ranavalona (1010L-1200L) African Biographies. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Freeman & Johns (1840): s. 7–17
  5. ↑ Campbell (2012): s. 51
  6. ↑ Andrianampoinimerina, Madagascar’s most famous king MADAMAGAZINE. 4.8.2015. Viitattu 12.4.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Bloch, Maurice: From blessing to violence: history and ideology in the circumcision ritual of the Merina of Madagascar, s. 106. Cambridge University Press, 1986. ISBN 978-0-521-31404-6 (englanniksi)
  8. ↑ a b Berg, Gerald: Writing Ideology: Ranavalona, the Ancestral Bureaucrat. History in Africa, 1995, 22. vsk, s. 73–92. JSTOR:3171909 (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Ranavalona’s I. reign of terror MadaMagazine. 4.8.2015. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Freeman & Johns (1840): s. 25
  11. ↑ Campbell, Gwyn: ”Chapter 4: Unfree labour and the significance of abolition in Madagascar c.1825–97”, Abolition and Its Aftermath in the Indian Ocean Africa and Asia. Routledge, 11.1.2013. ISBN 978-1-135-77078-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Campbell, Gwyn: The state and pre-colonial demographic history: the case of nineteenth century Madagascar. Journal of African History, 1991, 23. vsk, nro 3, s. 415–445. doi:10.1017/S0021853700031534 (englanniksi)
  13. ↑ Campbell (2012): s. 570
  14. ↑ WITCH-HUNTING IN CENTRAL MADAGASCAR 1828–1861* (pdf) (s. 97) The Past and Present Society. 2002. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Brown, Mervyn: A History of Madagascar, s. 160–161. Markus Wiener Publishers, 2006. ISBN 9781558762923 (englanniksi)
  16. ↑ If Ranavalona was present today The Times of India. 17.7.2020. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  17. ↑ Queen Ranavalona: Ruthless Ruler of Madagascar Ancient Origins. 29.3.2021. Viitattu 13.4.2025. (englanniksi)
  18. ↑ a b Ralibera, Daniel & De Taffin, Gabriel: Madagascar et le christianisme, s. 196, 208–210, 221–222. Karthala Editions, 1993. ISBN 978-92-9028-211-2 Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  19. ↑ a b Campbell (2012): s. 184–186
  20. ↑ Larson, Pier: Capacities and modes of thinking: Intellectual engagements and subaltern hegemony in the early history of Malagasy Christianity. The American Historical Review, 1997, 102. vsk, nro 4, s. 996–1002. JSTOR:2170626 (englanniksi)
  21. ↑ Ellis, William: The Martyr Church, s. 71. J. Snow, 1870. (englanniksi)
  22. ↑ Koschorko, Klaus; Ludwig, Frieder & Delgado, Mariano: A history of Christianity in Asia, Africa and Latin America, 1450–1990. Wm. B. Eerdmans Publishing Co., 2007. ISBN 978-0-8028-2889-7 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Campbell, Gwyn: The Adoption of Autarky in Imperial Madagascar, 1820–1835. The Journal of African History, 1987, 28. vsk, nro 3, s. 395–411. doi:10.1017/S0021853700030103 (englanniksi)
  24. ↑ Oliver, Samuel: Madagascar: An Historical and Descriptive Account of the Island and its Former Dependencies, s. 87–88. Macmillan and Co., 1886. (englanniksi)
  25. ↑ Nampoina, des cases de ses ancêtres aux Rova L'Express de Madagascar. 27.1.2013. Arkistoitu 2013. Viitattu 13.4.2025. (ranskaksi)
  26. ↑ Merina | people Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranavalona I.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranavalona_I&oldid=23373047”