Rakkauksia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rakkauksia
Ἔρωτες
Alkuperäisteos
Kirjailija pseudo-Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100- tai 300-luku
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Rakkauksia (m.kreik. Ἔρωτες, Erōtes; lat. Amores) on antiikin aikainen satiiri, joka vertailee naisiin ja poikiin kohdistuvaa rakkautta keskenään ja toteaa jälkimmäisen paremmaksi.[1] Rakkauksia on usein luettu Lukianoksen nimiin, mutta nykyään sen kirjoittajaan viitataan yleensä nimellä pseudo-Lukianos. Michel Foucault käsitteli teosta laajalti Seksuaalisuuden historiassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikainen teos Rakkauksia on usein luettu 100-luvulla eläneen, satiireistaan tunnetun Lukianoksen teosten joukkoon. Teoksen aitoutta on kuitenkin usein epäilty. Nykyisin useimmat tutkijat kyseenalaistavat sen aitouden tyylillisin perustein. Tämän vuoksi sen kirjoittajaan viitataan nykyään yleensä nimellä pseudo-Lukianos. Teoksen kirjoitusajasta ei ole tietoa. Jotkut tutkijat ovat ajoittaneet sen 100-luvulle, toiset taas 300-luvun alkuun.[1]

Teosta voi verrata Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan kuuluvaan tutkielmaan Rakkaudesta, joka käsittelee samoin naisiin ja poikiin kohdistuvaa rakkautta. Plutarkhos päätyy kuitenkin päinvastaiseen lopputulokseen, pitämään naisiin kohdistuvaa rakkautta parempana. Michel Foucault käsitteli Pseudo-Lukianoksen teosta laajalti Seksuaalisuuden historiansa homoseksuaalisuutta käsittelevässä osassa.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu. Se jakautuu 54 lyhyeen lukuun. Teoksessa keskustelevat Theomnestos ja Lykinos. Theomnestos kertoo, että häntä vaivaa jonkinlainen rakkaudenjumalatar Afroditeen kirous, sillä hän rakastuu koko ajan uusiin kohteisiin, sekä naisiin että poikiin.[2]

Niinpä Lykinos kertoo kahden miehen, Kharikleen ja Kallikratidaan, samasta aiheesta käymästä keskustelusta. Suurin osa teoksesta koostuu tästä Lykinoksen esityksestä, ja niin teos on käytännössä lähes monologi. Kharikles oli kannattanut naisiin kohdistuvaa rakkautta, Kallikratidas puolestaan poikarakkautta. Satiirisessa esityksessä nämä kaksi esittävät kantojensa puolustukseksi kaikenlaisia argumentteja retoriseen tyyliin. Teoksen lopputulema on, että poikiin kohdistuva rakkaus on miehelle heteroseksuaalista rakkautta parempaa.[2]

Teos tunnetaan myös elävästä Praksiteleen veistämän Knidoksen Afroditeen kuvauksesta.[3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Foucault, Michel: ”Lukianos”, Seksuaalisuuden historia, s. 434–447, 483. (Histoire de la sexualité, 1976–1984.) Suomentanut Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-720-X.
  2. a b Pseudo-Lukianos: Rakkauksia 1–54.
  3. Pseudo-Lukianos: Rakkauksia 13–16.
  4. Nasrallah, Laura & Fiorenza, Elisabeth Schüssler (toim.): Prejudice and Christian Beginnings: Investigating Race, Gender, and Ethnicity in Early Christian Studies, s. 69. Fortress Press, 2010. ISBN 1451412851. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. Salzman-Mitchell, Patricia B.: A Web of Fantasies: Gaze, Image, and Gender in Ovid's Metamorphoses, s. 72. Ohio State University Press, 2005. ISBN 0814209998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pseudo-Lucian: Amores. Teoksessa Lucian: Works. Volume VIII. Soloecista. Lucius or The Ass. Amores. Halcyon. Demosthenes. Podagra. Ocypus. Cyniscus. Philopatris. Charidemus. Nero. Loeb Classical Library 432. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1967. ISBN 0674994760. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]