Sulo Albin Tervo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sulo Albin Tervo (8. helmikuuta 1920 Lipinlahti, Nurmes26. lokakuuta 1998 Helsinki[1]) oli suomalainen rakennusalan yrittäjä ja Rakennustoimisto S. A. Tervo Oy:n perustaja. Hänen yrityksensä oli merkittävä rakentaja Pohjois-Karjalassa, mutta myös Helsingissä sekä Svetogorskin ja Kostamuksen vientiurakoissa Neuvostoliitossa.[2] Hän on Pohjois-Karjalan ainoa vuorineuvoksen arvonimen saanut henkilö.[3] 1980-luvun taitteessa hän sai ehdollisen vankeustuomion vuosia jatkuneista veropetoksista jutussa, jossa tuomittiin 29 muutakin Tervon rakennushankkeisiin liittynyttä yritysjohtajaa[4].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Albin Tervo syntyi Nurmeksen Lipinlahden kylässä metsätyömiehen pojaksi. Hän itsekin aloitti uransa metsätöissä, mutta kävi sotien jälkeen Kuopion Teknillisen koulun ja valmistui rakennusmestariksi. Muiden rakennusyhtiöiden palveluksessa ammattiuransa aloitettuaan hän perusti oman yrityksen vuonna 1953. Rakennustoimisto S. A. Tervo Oy keskittyi aluksi asuntorakentamiseen Pohjois-Karjalassa, mutta 1950-luvun lopun matalasuhdanteessa laajensi muutamaksi vuodeksi toimintaansa Helsinkiin, kunnes palasi kotimaakuntansa elpyneille markkinoille.

Tervon liiketoiminta laajeni 1960-luvun alussa rakennuskonevuokraukseen ja teräsrakenteiden tekoon Uimaharjuun perustetussa Karjalan Rautarakenne Oy:ssä. Vuonna 1968 Tervo perusti Käpykankaan betonielementtitehtaan, joka myi tuotantoaan myös ulkopuolisille tilaajille. Elementtejä toimitettiin 1970-luvulla valtavia määriä Finn-Stroin Kostamus-työmaalle Neuvostoliittoon. 1970-luvulla Tervon rakennustoiminta laajeni kotimaakunnan ulkopuolelle ja yrityksestä kasvoi yksi Suomen suurimmista rakennusliikkeistä.[2]

Vuonna 1984 Tervo myi yrityksensä Polar-rakennusyhtiöille, jossa se toimi nimellä Polar-Tervo vuoteen 1994, kunnes yrityssaneerauksen yhteydessä fuusioitiin emoyhtiöön.[2]

Tervo tunnettiin värikkäänä ja kansanomaisena johtajana, joka ajeli Ladalla. Kotiseutunsa päättäjiin suivaantuneena hän muutti vuonna 1992 kerrostaloon Kauniaisiin.[3]

Vuonna 2016 julkaistiin Sulo Albin Tervon elämäkerta Kansanmies ja patruuna, S. A. Tervo – rakentajan elämäntyö, jonka on kirjoittanut Jukka Partanen.[3]

Nimikkorahasto ja -säätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston alaisuudessa toimii vuonna 1973 perustettu S. A. Tervon nimikkorahasto. Se tukee pohjoiskarjalaisia teknisten alojen, erityisesti rakennusalan ja kaupallisen alan opiskelijoita, Pohjois-Karjalan talouselämän tutkimusta ja koulutusta sekä Pohjois-Karjalan elinkeinoelämän kehittämistä.[2] Tervon vuonna 1985 perustama S. A. Tervo -Säätiö tukee syöpä-, sydän- ja verisuonitautien tutkimusta sekä sotaveteraanien ja vanhusten kuntoutus- ja huoltotoimintaa[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuorineuvos S. A. Tervo on kuollut Yle Uutiset. 27.10.2021. Viitattu 3.11.2021.
  2. a b c d S. A. Tervon rahasto. Rakentajan tuki talouselämän kehittämiselle Suomen Kulttuurirahasto. Viitattu 20.10.2018.
  3. a b c Huuhko, Esa: Pohjois-Karjalan ainoasta vuorineuvoksesta elämäkerta: ajoi Ladalla ja viihtyi duunareiden seurassa Yle Uutiset. 6.9.2016. Viitattu 20.10.2018.
  4. Pohjois-Karjalan mahtimiehen veropetokset. (Osa laajaa juttukokonaisuutta Rötösherrojen vuosikymmen.) Helsingin Sanomat, 25.11.1984, s. 30. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  5. Vuorineuvos S.A. Tervon elämäkerta julkistettiin Karjalainen. 6.9.2016. Arkistoitu 20.10.2018. Viitattu 20.10.2018.