Rakennusteollisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kerrostalo rakenteilla.

Rakennusteollisuus tarkoittaa rakennuksia rakentavia ja rakennusalan tuotteita ja materiaaleja tuottavia tuotannollisen teollisuuden sektoreita, joihin lukeutuvat muun muassa betoni- ja kiviteollisuus, ikkunatehtaat, kalustevalmistajat ja talo- ja hirsitalovalmistajat. Rakennusteollisuuden toimialoja ovat talonrakennus, tuoteteollisuus, infratoimiala, pintatoimiala ja tekninen urakointi.

Rakennusteollisuus on suhteellisen nuori raskaan teollisuuden ala. Rakennustoimintaa ihminen on harjoittanut jo esihistoriasta alkaen, mutta teollisin menetelmin toteutettuna liiketoimintana rakentaminen on kehittynyt vasta runsaan sadan vuoden ajan. Toimialan syntyminen eli rakennustuotannon teollistuminen vaati yhtäältä suhteellisen runsaasti pääomaa, toisaalta markkinoita. Yleisen teollistumisen voimistuessa 1800-luvulla väestöä keskittyi aiempaa enemmän taajamiin, mikä osaltaan johti sekä teollisten että liike- ja asuinrakennusten tuotannon syntymiseen. Myöhemmin sekä rakennusmateriaalinen että tuotantomenetelmien kehittyminen ja toimialan kansainvälistyminen ovat vaikuttaneet alan kasvuun ja vakiintumiseen.

Rakennusteollisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rakennusteollisuuden perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaa rakennusteollisuudelle olivat luoneet jo tiiliruukit, kiviveistämöt ja sahat. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen Suomen rakennusteollisuus alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. Tuhoutuneiden ja menetettyjen asuinrakennusten korvaaminen vaati yhteskunnalta massiivista panostusta, sotien jälkeen koko maan väestöstä yli 11 % oli ilman asuntoa. Teollisuuden ja pääomien niukkuuden vuoksi omatoiminen tyyppitalorakentaminen oli välttämätön kehitysvaihe suurten väestöryhmien asuttamiseksi. Samalla päästiin kuitenkin myös harjoittelemaan teollisen tuotannon vaatimia menetelmiä. Toinen tärkeä piirre oli vaatimusten ja menetelmien standardisointi. Näiden avulla päästiin aloittamaan rakennusosien ja pientalojen teollinen esivalmistaminen sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.

Rakennusteollisuuden synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheessa Suomessa rakennusteollisuus käsitti lähinnä rakennusmateriaalien kuten tiilen, sementin ja betonin teollisen valmistuksen. 1960-luvulta lähtien teollistumisesta johtuva kaupungistuminen suurine muuttoliikkeineen ja kasvavine lähiöineen lisäsi nopeasti asuntorakennustoimintaa. Se vaati teollista toimintatapaa myös varsinaiselta rakentamiselta eli urakoinnilta.

Vastaukseksi asuntotarpeeseen kehitettiin nopeasti rakennettava, teollisesti esivalmistettu betonikerrostalo. Kysymyksessä oli jo pitkälle viety teollinen toiminta ja pääomia vaativa tuotanto. 1960-luvun ja 1970-luvun alun kiivastahtisen aluerakentamisen aikana rakennusteollisuus sai nykyiset muotonsa ja toimintatapansa. Uudempi rakennusteollisuuden muoto on valmistalopakettien teollinen tuotanto, viimeisimpiä kehitysaskeleita kotimaisessa rakennusteollisuudessa taas suurten tilaelementtien kuten hissikuilujen valmistus.

Alan yhteiskunnallinen järjestäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät työnantajat ovat järjestäytyneet Rakennusteollisuusliittoon, joka on sopijaosapuoli käsiteltäessä työehtosopimuksia. Toisena osapuolena ovat työntekijöiden ammattijärjestö, SAK:lainen Rakennusliitto. Nämä tekevät keskenään kattavia yleissitovia työehtosopimuksia. Viime aikoina sopimukset on neuvoteltu kolmikantaisesti valtion osallistuessa lopputuloksen syntyyn esimerkiksi veropolitiikan ja työsuojelun kehittämisen avulla.

Rakennusteollisuuden ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusteollisuuden työnantajia on epäilty toisinaan kartellien muodostamisesta hintojen pitämiseksi sopivina. Lisäksi ongelmana on pidetty harmaata taloutta, joka tarkoittaa sitä, että työntekijöille maksetuista palkosta ei tilitetä veroja. Tämä on ollut mahdollista etenkin pitkien aliurakointiketjujen kohdalla: pääurakoitsija tilaa työn aliurakoitsijalta, joka tilaa työn halvemmalta aliurakoitsijalta, joka puolestaan voi vielä tilata työn uudelta aliurakoitsijalta. Ketjun viimeisenä, varsinaisena suorittavana tekijänä voi olla yritys, joka ei suorita verovelvoitteitaan asianmukaisesti, ja sen vuoksi voi tarjota työn muita halvemmalla. Harmaata taloutta on pyritty rajoittamaan muun muassa valvomalla paremmin aliurakoitsijoiden ja muiden työmaalla liikkuvien työntekijöiden henkilöllisyyttä ja asettamalla työn tilaajalle aliurakoitsijoiden veronmaksusuoritusten tarkastusvelvoitteita. Rakennusala kärsii myös toimialana muita suomalaisia toimialoja merkittävästi heikommasta tuottavuuden kehityksestä[1].

Rakennusteollisuuden toimijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennusmateriaalivalmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja rakennusmateriaaleja valmistavia yrityksiä Suomessa ovat olleet muun muassa Finnsementti, Finnforest, Isover, Kymmene, Lemminkäinen, Lohja, Lohja Rudus, Lujabetoni, Partek, Maxit, Paloheimo Oy ja Tikkurila

Rakennusliikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja rakennusurakoitsijoita ovat olleet muun muassa Haka, Hartela, Lemminkäinen, Luja-yhtiöt, NCC, Peab Seicon, Puolimatka, Skanska, SRV ja YIT.

Taloteollisuuden toimijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisesti valmistettujen talopakettien toimittajia ovat muun muassa Kastelli-talot, Suomen taloteollisuus, Honkarakenne, Design-talo ja Pyhännän rakennustuote. Teollisesti valmistettuja suuria rakennusratkaisuja kuten hissikuiluja ja kerrostalojen lisäkerroksia valmistaa NEAPO.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]