Close My Eyes – rakasta minua
| Close My Eyes – rakasta minua | |
|---|---|
| Close My Eyes | |
 |
|
| Ohjaaja | Stephen Poliakoff |
| Käsikirjoittaja | Stephen Poliakoff |
| Tuottaja | Thérèse Pickard |
| Säveltäjä | Michael Gibbs |
| Kuvaaja | Witold Stok |
| Leikkaaja | Michael Parkinson |
| Lavastaja | John Ralph |
| Pääosat |
Clive Owen Saskia Reeves Alan Rickman |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1991 |
| Kesto | 89 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Close My Eyes – rakasta minua (Close My Eyes) on brittiläinen draamaelokuva vuodelta 1991. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Stephen Poliakoff, ja sen pääosia näyttelevät Clive Owen, Alan Rickman ja Saskia Reeves.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980-luvulle, Margaret Thatcherin ajan Britanniaan sijoittuva kolmiodraama tutkii insestisen suhteen ja AIDSin aiheuttamia paineita ja tuskaa. Rikkoutuneesta avioliitosta syntyneet sisarukset Richard (Clive Owen) ja Natalie (Saskia Reeves) ovat kasvaneet eri perheissä. Aikuisina he huomaavat tuntevansa kiellettyä vetoa toisiinsa. Richard on menestyvä arkkitehti, Natalie yksinäinen ja elämäänsä tyytymätön rikkaan sijoittajan (Rickman) rouva. Hän viettelee Richardin ja saa molempien elämän pois raiteiltaan.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Clive Owen | … | Richard |
| Saskia Reeves | … | Natalie |
| Alan Rickman | … | Sinclair |
| Karl Johnson | … | Colin |
| Lesley Sharp | … | Jessica |
| Kate Gartside | … | Paula |
| Karen Knight | … | Philippa |
| Niall Buggy | … | Geoff |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on laajennettu versio Poliakoffin teatterinäytelmästä Hitting Town. Näytelmään verrattuna siihen on lisätty AIDS-tematiikkaa sekä tunnelmia Lontoon Docklands-alueen kaoottisesta rakentamisesta 1980-luvulla[2]. Elokuvan läpi kulkeva visuaalinen teema on vanhan korvautuminen uudella.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien Pertti Avolan mielestä elokuva ei ole sukurutsa-aiheestaan huolimatta sensationalistinen eikä ahdistava, vaan pääpaino on 1990-luvun taitteen tunneilmaston tarkkailussa ja tyylilajina varsinkin loppua kohden on hiljainen tapakomedia.[2]
Close My Eyes – rakasta minua voitti Evening Standard -lehden palkinnon vuoden parhaana elokuvana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Close My Eyes (Arkistoitu – Internet Archive), Britmovie. Viitattu 30.9.2014.
- ↑ a b Avola, Pertti: Stephen Poliakoffin ihmiset pakenevat pahaa maailmaa. Helsingin Sanomat, 12.10.1991, s. 58. Näköislehti (maksullinen).
