Raja-Jooseppi (henkilö)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Raja-Joosepin asuinkenttä Inarissa.

Raja-Jooseppi eli Jooseppi (Josef) Juhonpoika Sallila (1. tammikuuta 1877 Kuivasjärvi, Parkano10. toukokuuta 1946) oli Luttojoen varrella nykyisessä Inarissa asunut erakko.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raja-Jooseppi asui vuodesta 1910 lähtien silloisessa Suur-Sodankylän kunnassa Luttojoen varressa yhdessä Tilta Lehikoisen (1874–1937) kanssa. Jooseppi Sallilan elämästä on suhteellisen vähän kirjallista aineistoa, sellaisia ovat kuitenkin virkatodistus Parkanosta ja Sodankylästä sekä henkikirja Sodankylän Muteniasta vuodelta 1929. Sen sijaan oikeudenkäyntiasiakirjat Petsamosta vuodelta 1935 liittyen aviottoman pojan elatusmaksuihin ovat hävinneet. Veljenpoika Paavo Lehtisen perunkirjat ovat tallella, kuten myös todistus hänen vuokratilansa 25 vuoden vuokraoikeudesta Raja-Joosepissa.

Kaikki Raja-Joosepin elämänvaiheet eivät olekaan tyystin hämärän peitossa. Hän oli nuorin lapsi äitinsä Serafiinan toisesta avioliitosta, samasta avioliitosta olivat vanhemmat veljet Johan ja Verner. Äidin kuollessa Jooseppi oli 29-vuotias. Kun Isä Johan Sallila avioitui uudelleen, Jooseppi lähti Parkanosta kohti Lappia. Parkanossa hän teki maatalous- ja uittotöitä, mutta oli Lapissa metsuri, Jällivaarassa kaivostöissä, Ruijassa kalastaja ja pororenki ja Sotajoella lyhyen ajan kullankaivaja, kunnes muutti 1910 Tilta Lehikoisen kanssa Luttojoen Raja-Jooseppiin eli silloiseen Rajaniemeen. Paikalla oli ennestään poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna jonka Jooseppi otti asunnokseen. Hän rakensi sitten seuraavan 10 vuoden aikana pihapiiriin uuden pirtin, navetan, perunakellarin ja ulkosalla sijainneen leivinuunin. Jooseppi hankki elantonsa kullankaivuulla, helmenpyynnillä, kalastuksella, metsästyksellä sekä poronhoidolla. Hän piti myös lehmiä sekä lampaita ja viljeli asuinkentällään perunoita.

Vuosina 1920–1924 asui samalla törmällä myös Ähtäristä kotoisin ollut Huhti-Heikki joka harjoitti helmenpyyntiä Luttojoella. Hän oli saapunut Kanadasta kuultuaan Petsamon alueen liittämisestä Suomeen. Myöhemmin Huhti-Heikki muutti Etelä-Petsamoon Lounajärven rannalle jossa hän asusti aina talvisodan puhkeamiseen saakka.

Tilta Lehikoinen, os. Heinonen, oli syntynyt Ähtärissä ja vihitty Pekka Lehikoisen kanssa 1905. Tilta kuoli Raja-Joosepissa 8. huhtikuuta vuonna 1937. Tiltasta on hyvin vähän tietoja, mutta se tiedetään ettei hän koskaan eronnut virallisesti miehestään Pekka Lehikoisesta. Jooseppi Sallila kuoli vuonna 1946. Noin kolmenkymmenen vuoden päästä eli vuonna 1975 Ivalon Lions Club hankki ja paljasti muistokiven hänen haudalleen Ivalossa. Nykyinen raja-asema on saanut nimensä hänen mukaansa. Se sijaitsee viiden kilometrin päässä Raja-Joosepin asumakentästä, joka puolestaan jäi vuoden 1945 rauhansopimuksessa rajavyöhykkeelle, noin neljän sadan metrin päähän Venäjän rajasta. Nykyisin on rajavyöhykettä siirretty sen verran, että Joosepin asuinkenttä on juuri ja juuri rajavyöhykkeen ulkopuolella, joten sinne on kaikilla vapaa pääsy.

Totta ja tarua Raja-Joosepista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raja-Jooseppiin liitetään monenlaisia tarinoita, osin ehkä koska hän oli itse vaitonainen menneisyydestään ja tekemisistään. Hänet tunnettiin tarinoiden mukaan yhtäältä rehtinä poromiehenä, toisaalta hänen väitettiin olleen varas ja jopa murhaaja, koska olisi myrkyttänyt kettujen pyyntiin tarkoitetulla strykniinilla veljenpoikansa Paavo Lehtisen. Tämän hän oli kutsunut Lappiin työnsä jatkajaksi. Syynä olisi ollut, että Lehtinen alkoi vaurastua muun muassa merkitsemällä Raja-Joosepin poronvasoja itselleen ja oli jo varakkaampi kuin setänsä. Suullisten tarinoiden lisäksi aikalaisten haastatteluja ja muistelmia Jooseppi Sallilasta ja hänen asuinalueestaan on talletettu jonkin verran:

  • Anonyymi 1962. Vuosikymmenien takaa. Raja-Jooseppi. Nimimerkki Ämmä-Vee. Yläsatakunta 20.7.1961 ja 20.8.1962.
  • Sillanpää, Y. 1963. Vieläkin Raja-Joosepista. Yläsatakunta 8.3.1963.
  • Kuosmanen, L. 1975. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 42, s. 39.
  • Halla-aho, L. 1978. Muistelmia ja muistikuvia Raja-Joosepista. Rajamme Vartijat, no. 2, s. 27.
  • Kuosmanen, L. 1979. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 2, s. 27.
  • Kuosmanen, L. 1975. Raja-Jooseppi. Rajamme Vartijat, no. 42, s. 39.
  • Soini, T. 1985. Raja-Jooseppi. Teoksessa Lappi: Lapin asutus ja väestöhistoriaa 1600-luvulta alkaen, osa 4, ss. 252-253 (julkaisija Arvi A. Karisto, Hämeenlinna).
  • Vakkuri, M. 1989. Salaperäinen Josef Juhonpoika Sallila elää tarinoissa. Rajamestari Tapani Vierelän mukaan. Lapin Kansa, 14.12.1989.
  • Huru, M. 1991. Raja-Jooseppi oli tavallinen köyhä. Lapin Kansa, viikkoliite, 9.3.1991.

Raja-Joosepin rajavartioaseman arkistossa ovat Hägglundin mukaan seuraavat dokumentit:

  • Tiittola, M. 1975. Raja-Jooseppi. Puhe muistokiven paljastustilaisuudessa Ivalossa.
  • Paananen, H. 1984. Raja-Jooseppi ja Huhti-Heikki.
  • Salmela, A. Mies nimeltä Raja-Jooseppi.

Kaunokirjallisissa teksteissä Raja-Jooseppi mainitaan tai häntä ja hänen asuinolojaan kuvataan Peltomaan ja Hägglundin kirjojen lisäksi ainakin Valter Keltikankaan teoksessa "Seitsemän tuntia erämaata" (luku "Suojelin helmenpyytäjät", ss. 95-160) vuodelta 1977, Sakari Kännön teoksessa "Mosku" vuodelta 1992 sekä K.M. Walleniuksen teoksissa.

Rovaniemen kaupunginteatterissa sai 9. helmikuuta 1991 ensi-iltansa Joni Skiftesvikin näytelmä Raja-Jooseppi ja Tilta. Pääroolin (Jooseppi) esitti näyttelijä Arimo Haltsonen. Jooseppi Sallilan synnyinkunnassa Parkanossa näytelmä esitettiin kesällä 1993 O. Etelämäen ohjaamana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltomaa, M. 2005. Raja-Jooseppi. Legendan synty. Lapin Legendat -sarja. Julkaisija: Ukko-Media, Ivalo. 62 s. ISBN 9789519811079