Raitiovaunuongelma
Raitiovaunuongelma on eettinen ajatuskoe, jonka esitteli ensimmäisenä filosofi Philippa Foot vuonna 1967. Ongelmassa kuvitteellinen moraalidilemma pakottaa valitsemaan yhden ihmisen kuoleman ja viiden ihmisen kuoleman välillä.
Perusversiossa raitiovaunu on suistumassa raiteilla kohti viittä työntekijää. Tarkkailija seisoo vaihteen vieressä ja voi kääntää vaunun toiselle raiteelle, jossa on yksi työntekijä. Ongelma nostaa esiin kysymyksiä utilitaristisen ja deontologisen etiikan eroista sekä toiminnan ja tekemättä jättämisen moraalisesta erosta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Philippa Foot esitteli raitiovaunuongelman vuonna 1967, mutta termin "trolley problem" (suom. raitiovaunuongelma) loi Judith Thomson MIT:stä. Thomson kehitti myös vaihtoehtoisen version, jossa tarkkailija voi pysäyttää raitiovaunun heittämällä lihavan miehen sillalta vaunun eteen.[1]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raitiovaunuongelma on noussut merkittäväksi osaksi populaarikulttuuria. Se on esiintynyt muun muassa NBC:n komediasarjassa The Good Place, jossa moraalifilosofian professori Chidi Anagonye joutuu kohtaamaan ongelman konkreettisesti. Ongelma on esiintynyt myös sarjoissa Unbreakable Kimmy Schmidt ja Orange Is the New Black.[1]
Filosofinen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ongelma havainnollistaa keskeistä eroa kahden moraalifilosofisen näkemyksen välillä:
- Utilitarismin mukaan tulisi valita toiminta, joka tuottaa suurimman hyödyn suurimmalle määrälle ihmisiä (yhden kuolema viiden sijaan)[1]
- Deontologisen etiikan mukaan tietyt teot, kuten tappaminen, ovat aina väärin seurauksista riippumatta[1]
Raitiovaunuongelman eri versiot ovat auttaneet kehittämään tärkeitä käsitteitä, kuten ero aktiivisen tappamisen ja passiivisen kuoleman sallimisen välillä. Näillä käsitteillä on edelleen merkitystä nykyaikaisissa oikeustieteellisissä ja yhteiskuntapoliittisissa keskusteluissa.[1]