Rahapelitutkimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rahapelitutkimus on tieteellistä tutkimusta, jonka kohteena ovat rahapelit. Muun pelitutkimuksen tavoin rahapelitutkimus on hyvin monitieteistä. Tutkimusta tehdään niin psykologian, yhteiskuntatieteiden (etenkin sosiologian) kuin taloustieteiden sekä historian tutkimuksen näkökulmista.

Rahapelitutkimuksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rahapelitutkimuksen ensimmäinen vaihe oli 1990-luvulla. Tiedon tarvetta selvitettiin aluksi ”täsmätutkimuksilla”, koska rahapelaamisesta tiedettiin vähän suhteessa rahapelaamisen suosioon ja näkyvyyteen. Syitä tutkimuksen vähäisyyteen oli suomalaisen tieteen positivistinen perinne. Tutkimuksen suuntautumista selittivät poliittiset linjaukset ja arpajaislaki, joten suurin osa rahoista meni ongelmien ja ehkäisemisen tutkimukseen. Tutkimus siis kohdistui vain pieneen, joskin huomattavaa haittaa kokevaan (rahapelaaminen on Suomessa varsin keskittynyttä) vähemmistöön kaikista pelaajista.

Tutkimuksissa tutkittiin lähinnä, miten ihmiset pelaavat ja millaisia ongelmia heillä on. Tutkimus keskittyi yksilöihin tai pieniin ryhmiin, sosiaalipoliittisesta- ja kansanterveydellisestä näkökulmasta. Tutkimuksiin otettiin mallia alkoholitutkimuksista, joiden sopivuutta ei arvosteltu tarpeeksi kriittisesti. Tuloksia raportoitiin lähinnä kuvailevasti ja syitä, seurauksia ja merkityksiä ei pohdittu julkisesti. Myös yksityispuolella suoritetut tutkimukset olivat lähinnä tarkoitettu yrityksien omaan käyttöön auttamaan liiketoiminnallisia tavoitteita.[1]

Tilanne alkoi muuttua 2000-luvun jälkipuoliskolla, jolloin määrällistä tutkimusta alkoi olla tarpeeksi ja tutkimuksen taso koettiin riittämättömäksi. Aihe oli Suomessa ajankohtainen, joten se kiinnosti nuoria tutkijoita, jotka alkoivat kritisoida aiempia asetelmia. Aihetta alettiin opettaa yliopistoissa, ja rahoittajaorganisaatioiden perustaminen varmistivat, että tutkimus oli riippumatonta viranomaisista ja yksityisistä yrityksistä. Näin ollen tutkimuksen kohteet monipuolistuivat ja eri tieteiden välinen tutkimus yleistyi. 2010-luvulla rahapelitutkimus on laajinta sektoritutkimuslaitoksissa ja Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa.[1] Erityisesti Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Riippuvuuksien, kontrollin ja yhteiskunnallisen hallinnan -tutkimusryhmässä (CEACG) tehdään paljon rahapelitutkimusta.[2]

Tutkimusalueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapelaajien tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa rahapelaajien tutkimuksesta on keskittynyt ongelmapelaamisen tutkimukseen lähinnä psykologian ja rahapelien sosiaalisten vaikutusten näkökulmista. Tutkimuksissa on keskitytty rahapeliriippuvuuteen ja siihen, missä vaiheessa rahapelaamisesta tulee ongelmallista.[3] Tutkimuksen apuna käytetään usein yhdysvaltalaista mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnosointiin käytettävää DSM-järjestelmää.[4]

Rahapelien pelaaminen kasvoi paljon 2000-luvulla. Tekniikan kehitys ja rahapeliautomaattien määrän kasvu tekivät pelaamisesta entistä helpompaa. Rahapelien saatavuuden ja ongelmien välillä näyttää empiiristen tutkimusten perusteella olevan yhteys.[5] Vuonna 2019 julkaistu kansainvälinen suurtutkimus, jossa käytiin läpi yli 600 tutkimusartikkelia, oli tämän oletuksen kanssa linjassa.[6] Rahapelimarkkinoiden kasvun myötä sen merkitys ja kiinnostavuus tutkijoiden keskuudessa on kasvanut [7]

Suomessa rahapelitutkimuksen media- ja yhteiskunnallisen näkyvyyden sekä rahapelitutkimuksen kasvuun merkittävä syy oli sosiaali- ja terveysministeriön saama tehtävä seurata ja tutkia ongelmapelaamista. Tätä tutkimusta tuettiin suomalaisilta rahapeliyhtiöiltä kerättävillä varoilla.[8] Rahapeliyhtiöiden rahoittamasta tutkimuksesta pyritään nykyisin enenevässä määrin eroon. Tutkijoiden keskuudessa koetaan yleisesti ongelmaksi, että rahoitus ohjaa tutkimusta.[9][10][11]

Myös eri sukupuolten välisiä eroja rahapelien kulutuksessa on tutkittu. Useimmiten tutkimus on keskittynyt ongelmapelaamiseen. Tutkimus on pienissä määrin myös keskittynyt sukupuolten välisiin eroihin rahapelien viihteellisessä kulutuksessa. [12]

Rahapelien kulttuurinen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnografinen tutkimus tuo rahapelitutkimukseen mukaan dialogisen ulottuvuuden ja korostaa pelaamisen ongelmattomuutta. On havaittu, että monet pokerin pelaajat ovat tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat tekemään paljon vaivaa voittojensa eteen ja vaikka pokeri on riskipeli, niin monet ammattilaiset välttävät riskiä.[13]

Suomessa etnografisia tutkimuksia on tehty maahanmuuttajista ja mikroetnografia nettipokerin pelaajista. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien, mutta rahapelitutkijat ovat kiinnostuneet heistä vasta hiljattain. Ensimmäinen tehtävä oli selvittää, miten maahanmuuttajat pelaavat ja mitä he siitä ajattelevat. Tutkimusta suoritettiin satunnaisille vastaajille suoritetuilla kyselyillä, haastatteluilla ja havainnoimalla. Tutkittavilta kysyttiin esimerkiksi pelaamisen motiiveista, pelaamisen herättämistä tuntemuksista ja suhtautumisesta pelaamisen.[14]

Rahapelejä ja rahapelikulttuureja voidaan tutkia myös historian tutkimuksen näkökulmista. Kortteja ja noppia hyödyntävien pelien sekä arpapelien, kuten loton, kehitys varhaisista uskonnollisista arvanheiton ja ennustamisen perinteistä ovat rahapelien historian tutkimuksen kohteita.[15] Myös rahapelien pelivälineiden kehitys nykymuotoonsa on ollut tarkastelussa.[16] Raha- ja uhkapelaamisen vaikutukset yhteiskunnallisiin oloihin kautta aikojen on ollut tutkimuksessa usein esillä.[17] Valtioiden asenteet rahapelaamiseen ovat muuttuneet historian aikana.[18] Rahapelit ovatkin olleet joissain maissa kiellettyjä lailla.[19] Edelleen monet rahapelimuodot ovat kiellettyjä mm. islamilaisissa maissa, Brasiliassa, Intiassa, Israelissa ja manner-Kiinassa.

Tutkimusmetodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnografiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallista ympäristöä ja sosiaalisia verkostoja kuvataan etnografisella lähestymistavalla. Etnografisen tutkimuksen tarkoituksena on selittää, kuinka ryhmä tai yksilö ymmärtää itsensä ja ympäristönsä. Sitä tutkittaessa tutkijat osallistuvat tutkittavien elämään aktiivisena toimijana sekä havainnoivana tarkkailijana. Tutkijan osallistuminen vaihtelevat tilanteesta, tutkijasta ja tutkittavasta ryhmästä.[20] Yksi palkituimmista rahapelikirjoista, joka osoitti erityisesti rahapeliautomaattien haitallisuuden, on Las Vegasissa 15 vuoden aikana kerättyyn aineistoon perustuva etnografinen tutkimus.[21]

Mikroetnografia on yksi mahdollinen tapa tutkia verkkopelaamista kulttuurisesta näkökulmasta. Rahapelitutkimuksessa mikroetnografian kohde voi olla vaikka kasino tai yksittäinen pelipöytä. Yksittäistä ihmistä tutkittaessa huomio kiinnittyy henkilön elämänhistoriaan. Menetelmää on arvosteltu, ja esimerkiksi yhtä ihmistä tutkittaessa ongelmaksi nousee tutkittavan henkilön ”normaalius”. Jotta työ voidaan yleistää, on tutkittavan muistutettava keskiarvoa mahdollisimman hyvin. On tutkijan määritelmistä kiinni, kuka täyttää nämä vaatimukset, joten tutkijat joutuvat tekemään subjektiivisia päätöksiä.[22]

Kyselytutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyselytutkimukset ovat usein kvantitatiivisia, joissa aineisto on määrällistä. Rahapelitutkimuksessa tutkitaan enimmäkseen rahapelaamisen ja ongelmapelaamisen esiintyvyyttä ja yleisyyttä jossakin tutkittavassa ryhmässä.[23]

Kyselytutkimusten tukena käytetään haastatteluja ja media-aineistoja. Laadullisten tutkimusten aineisto hankitaan usein avoimena haastatteluna tai tarkempi teemahaastattelu, jossa on tarkemmin valitut osallistujat. Teemahaastattelut voivat keskittyvät usein johonkin tarkoin rajattuun alueeseen, esimerkiksi naispelinhoitajat.[24]

Yhdessä Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamassa tutkimuksessa kerättiin yli 100 haastattelun aineisto tutkijoilta, rahapeliteollisuuden edustajilta ja virkamiehiltä, jotka antoivat haastattelut anonyymisti.[25] Näin laaja aineisto on jo luotettavuudeltaan korkeaa tasoa.

Muistitietoaineistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistitietoaineistoja ovat tutkittavien ihmisten kirjoittamia aineistoja tutkijoita kiinnostavista aiheista. Määritelmän ulkopuolelle jäävät esimerkiksi kirjeet ja päiväkirjat. Yleisimmät keräämistavat ovat tutkijan suorittamat haastattelut, kilpailut ja keruut. Aineiston kokoamisvaiheessa tutkittavilta voidaan pyytää myös oheismateriaalia, esimerkiksi kuvia tai muuta aiheeseen sopivaa materiaalia. Tutkimuksen kohteena ovat mikrohistoriaksi ymmärretyt ilmiöt, esimerkiksi ihmisten arki tai syrjäytyneet tai muut harvinaisemmat yhteisöt.[26]

Rahapelitutkimus on ongelmien ratkaisuun keskittynyt ala, mutta ihmisten kokemukset rahapelaamisesta ovat nousseet tärkeämmiksi. Muistitietoaineistojen merkitys nousee, sillä sen avulla voidaan tutkia aiemmin lähes täysin sivuttuja aiheita, esimerkiksi ongelmaton rahapelaaminen ja rahapelaamisen kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet.[27]

Muita metodeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Online-aineistoja voi syntyä eri tavoin. Esimerkiksi kaikki pelaajan tekemät päätökset voidaan tallentaa. Yleensä tällainen automaattisesti syntyvä data on vain pelinjärjestäjän käytössä. Internetissä voidaan käyttää myös vanhoja tiedon keräämisen keinoja. Kyselyjen ja haastattelujen tekeminen onnistuu lähes samanlaisesti kuin verkon ulkopuolella ja niiden tekeminen on halvempaa. Verkossa on myös helpompi kerätä massiivisia aineistoja ja eri menetelmin kerättyä tietoa on helpompi yhdistellä, mutta jos aineistot on kerätty väärin, tuloksien yleistettävyys kärsii.[28]

Taloustieteilijät tutkivat hevospelaamisessa vedonlyöntimarkkinoiden trendejä ja tutkittavien tekemiä päätöksiä kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen.[29] Lisäksi taloustieteilijät ovat Yhdysvalloissa osoittaneet tilastollisesti kasinoiden yhteyden rikollisuuteen.[30] Edelleen on Yhdysvalloissa pystytty taloustieteilijöiden toimesta osoittamaan empiirisesti kasinoiden yhteys julkisen sektorin korruptioon.[31]

Rahapelaamiseen liittyvä aineisto on lähinnä paikkatietoaineistoa. Paikkatietoaineiston avulla voidaan tutkia esimerkiksi pelikohteiden saavutettavuutta tai markkina-aluetta.[32]

Ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapelitutkimusta ohjaa aineistojen saatavuus. Aihe on monesti vaikea tavallisille ihmisille asenteiden ja aiheen yhteiskunnallisen kuvan ja merkittävyyden takia. Tästä syystä tutkijoilla voi olla ongelmia saada riittävän paljon aineistoa ja tarpeeksi hyvälaatuista aineistoa. Tiedon saaminen viranomaisilta ja yrityksiltä voi myös olla hankalaa muutamista eri syistä, esimerkiksi liikesalaisuudet tai epäluulo tutkijoita kohtaan. Rahapeliteollisuus käyttää myös omaa vaikutusvaltaansa jakamallaan rahoituksella, osin tupakka- ja alkoholiteollisuuden tavoin, edistääkseen omia päämääriään.[33]

Rahapelaamisen sisältämät ennakkoluulot ja aiheen politisoituminen on vaikuttanut siihen että osa ennen avoimesti saatavilla olevasta tiedosta ei ole enää vapaasti saatavilla.[34] Erityisesti etnografinen tutkimus on kuitenkin pystynyt analysoimaan rahapeliteollisuuden toimintamalleja, perustuen pitkä-aikaiseen osallistuvaan havainnointiin.[35] Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska rahapeliteollisuus käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa joka ei tule muuten näkyviin ja julkisen keskustelun alaiseksi.[36]

Verkkopelaamisessa monesti peleihin liittyvät ilmiöt ja pelin sisäinen toiminta nitoutuvat usein yhteen. Verkkopelejä tutkittaessa tulee aina ottaa huomioon, mikä peli on kyseessä. Pelin ilmiöt eivät liity pelkästään sen ominaisuuksiin, joten kyseisen pelin tarkastelu, ja verkkorahapelaamisen ympäristön ymmärtäminen on tärkeää. Jotkin peleihin liittyvät asiat pysyvät samoina oltiin sitten verkossa tai fyysisessä maailmassa, joten asiaa tutkiessa ei aina tarvitse erottaa kyseisiä asioita toisistaan.[37] Esimerkiksi rahapeliautomaatti-pelit näyttävät olevan yhtä haitallisia riippumatta jakelukanavasta.[38]

Suuri osa Suomessa ja muualla maailmassa tehdystä rahapelitutkimuksesta on ongelmakeskeistä ryhmätyötä eli monitieteistä tutkimusta. Se tarkoittaa sitä, että tutkitaan yhtä asiaa, ilmiötä tai ongelmaa monista eri näkökulmista. Suurin ongelma on tieteenalojen vähäinen yhteistyö tutkimusten aikana. Usein yhteistyö keskittyy vain loppuraporttiin. Tieteidenvälisyydestä voidaan puhua kun eri tutkimukset yhdistyvät jo tutkimustyön aikana.[39] Etenkin ulkomailla nähdään, että tutkimusta tulisi tehdä ilman suoraa rahapeliteollisuuden tukea.[40]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adams, Peter: Risks of accepting money from the alcohol, tobacco and gambling industries, Cambridge, 2016.
  • Cassidy, Rebecca: Vicious games. Gambling and capitalism, Pluto Press, 2020.
  • Crentsil, Perpetual; Jouhki Jukka: ”Maahanmuuttajien rahapelaamisen ja nettipokerin etnografiaa”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012.
  • Dickerson, Mark; O’Connor, John: Gambling as an addictive behaviour: impaired control, harm minimisation, treatment and prevention, Cambridge University Press, 2006.
  • Matilainen, Riitta: ”Muistitietoaineistot rahapelaamisen tutkimuksessa”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012
  • Orford, Jim: The gambling establishment. Challenging the power of the modern gambling industry and its allies, Routledge, 2019.
  • Raento, Pauliina: ”Rahapelaaminen ja sen tutkimuksen muutos Suomessa”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012.
  • Reith, Gerda: The age of chance: gambling in western culture, Routledge, 1999.
  • Schull, Natasha: Addiction by design. Machine gambling in Las Vegas, Princeton, 2012.
  • Sulkunen, Pekka ym.: Setting limits. Gambling, science and public policy, Oxford University Press, 2019.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ a b Raento, s. 15–16.
  2. ↑ Suomeksi CEACG. 19.10.2017. Arkistoitu 6.5.2020. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Janne Nikkinen: Sosiaalieettinen näkökulma rahapeliongelmien ehkäisyyn ja hoitoon Stakes Raportteja 30. 2008. Stakes.
  4. ↑ Dickerson & O’Connor, s. 10–12.
  5. ↑ Ingeborg Rossow: The total consumption model applied to gambling: Empirical validity and implications for gambling policy. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, 30.8.2018, nro 2, s. 66–76. doi:10.1177/1455072518794016. ISSN 1455-0725. Artikkelin verkkoversio. en-US
  6. ↑ Pekka Sulkunen, Thomas F. Babor, Jenny Cisneros Ornberg, Michael Egerer, Matilda Hellman, Charles Livingstone: Setting Limits: Gambling, Science and Public Policy. Oxford, New York: Oxford University Press, 2018-12-26. ISBN 978-0-19-881732-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.4.2020).
  7. ↑ Raento, s. 14
  8. ↑ Raento, s. 9–12
  9. ↑ Charles Livingstone, Rebecca Cassidy: The problem with gambling research The Conversation. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Charles Livingstone, Francis Markham, Martin Young: He who pays the piper calls the tune: gambling with research The Conversation. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Charles Livingstone, Peter Adams, Rebecca Cassidy, Francis Markham, Gerda Reith, Angela Rintoul: On gambling research, social science and the consequences of commercial gambling. International Gambling Studies, 2.1.2018, nro 1, s. 56–68. doi:10.1080/14459795.2017.1377748. ISSN 1445-9795. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Phillips, Deborah K.; Wilson, Vicki A.: Gambling and gender: men and women at play, Peter Lang Publishing, 2009, s. 1
  13. ↑ Crentsil & Jouhki, s. 206
  14. ↑ Crentsil & Jouhki, s. 201
  15. ↑ Reith, s. 44
  16. ↑ Reith, s. 45–54
  17. ↑ Alan Wolfe, Erik C. Owens: Gambling: Mapping the American Moral Landscape. Baylor University Press, 2009. ISBN 978-1-60258-512-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.4.2020). English
  18. ↑ Jukka Ahonen: Kolme kriisiä ja kansalliset rahapelit : Yhteiskunnallisten murroskausien vaikutus suomalaisen rahapelijärjestelmän muotoutumiseen. Väitöskirja, 25.1.2019. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio. fi
  19. ↑ Reith, s. 57
  20. ↑ Crentsil & Jouhki, s. 197
  21. ↑ Addiction by Design. {{{Julkaisija}}}, 2014-05-11. ISBN 978-0-691-16088-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.4.2020). en
  22. ↑ Crentsil & Jouhki, s. 205–206
  23. ↑ Järvinen-Tassopoulos, Johanna: ”Rahapelaamisen ja ongelmapelaamisen yleisyys Suomessa”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 80
  24. ↑ Karekallas, Matias; Raento, Pauliina: ”Rahapeliaiheiset haastattelut ja media-aineistot toistensa täydentäjinä”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 100-101
  25. ↑ Fair Game: Producing gambling research Goldsmiths, University of London. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Matilainen, s. 162-–163
  27. ↑ Matilainen, s. 167
  28. ↑ Kinnunen, Jani; Mäyrä, Frans: ”Verkkorahapelaaminen ja online-aineistot”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 184
  29. ↑ Raento, Pauliina; Härmälä, Lassi: ”Suomalaisen ravipelaamisen muutos 2000-luvulla”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 120
  30. ↑ Earl L. Grinols, David B. Mustard: Casinos, Crime, and Community Costs. The Review of Economics and Statistics, 1.2.2006, nro 1, s. 28–45. doi:10.1162/rest.2006.88.1.28. ISSN 0034-6535. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Douglas M. Walker, Peter T. Calcagno: Casinos and political corruption in the United States: a Granger causality analysis. Applied Economics, 1.12.2013, nro 34, s. 4781–4795. doi:10.1080/00036846.2013.804171. ISSN 0003-6846. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Paarlahti, Arttu: ”Yliopiston ja yritysten yhteistyö paikkatiedon opetuksessa”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 211
  33. ↑ Peter J. Adams: Moral Jeopardy: Risks of Accepting Money from the Alcohol, Tobacco and Gambling Industries Cambridge Core. 2016/04. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Raento, s. 22–23
  35. ↑ Vicious Games Pluto Press. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  36. ↑ The Gambling Establishment: Challenging the Power of the Modern Gambling Industry and its Allies CRC Press. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Kinnunen, Jani; Mäyrä, Frans: ”Verkkorahapelaaminen ja online-aineistot”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 182
  38. ↑ When gambling online, its pokies that cause the most problems by Sally Gainsbury | IAGR - Leading the World in Gaming Regulation www.iagr.org. Arkistoitu 22.10.2020. Viitattu 23.4.2020.
  39. ↑ Mikkeli, Heikki: ”Tieteidenvälisen tutkimuksen luonne ja käsitteet”, Rahapelaaminen Suomessa: aiheet ja aineistot, Gaudeamus, toim. Pauliina Raento 2012, s. 28-29
  40. ↑ S. Cowlishaw, S. L. Thomas: Industry interests in gambling research: Lessons learned from other forms of hazardous consumption. Addictive Behaviors, 1.3.2018, nro 78, s. 101–106. doi:10.1016/j.addbeh.2017.11.007. ISSN 0306-4603. Artikkelin verkkoversio. en
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rahapelitutkimus&oldid=21821573”