Radvila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristinas Astikasin saama, sittemmin Radvilain aatelissuvun käyttämä vaakuna torvilla
Mikalojus Radvila Nuoremman suvulleen 1518 saama saksalais-roomalaisen keisarikunnan herttuan vaakuna
Vuonna 1547 Mikalojus Radvila Mustan ja Mikalojus Radvila Punaisen suvuilleen saama saksalais-roomalaisen keisarikunnan herttuan vaakuna
Radziwiłłin herttuoiden oletettu puolalainen aatelisvaakuna.

Radvila (liett. Radvila, puol. Radziwiłł, valkoven. Радзіві́л, Radzivil), myöhemmin ja puolalaisissa asiakirjoissa myös Radziwiłł on hyvin merkittävä historiallinen liettualais-puolalainen mahtisuku. Sukunimen historia juontaa juurensa Liettuan suuriruhtinaskunnan aikaan 1400-luvulle, jolloin liettualaiseen aateliin ja suuriruhtinas Vytautiksen lähipiiriin kuuluvan Kristinas Astikasen (kuoli 1444) pojalle annettiin nimi Radvila Astikaitis (kuoli 1477). Hänen poikansa Mikalojus Radvila Vanha (kuoli 1509) oli ensimmäinen Radvilan sukunimen varsinainen kantaja. [1][2][3] Periytyvän aatelisvaakunan sukuun toi ilmeisesti ensimmäisenä Kristinas Astikas, ja tämä torviaiheinen vaakuna on ollut käytössä Radviloilla sen jälkeen. Vuosina 1518 ja 1547 Radvilan (Radziwiłł) eri sukuhaaroille saatiin Liettuan ja Puolan aatelisilla harvinainen herttuan arvonimi (saksalais-roomalaiselta keisarikunnalta) ja arvostetumpi, suvun aiemman vaakuna-aiheen sisältävä kruunupäinen herttuan vaakuna. Suvun motto on: Jumala on neuvonantajamme.[4]

Radvilain suku oli merkittävä uskonpuhdistuksen tukija ja maanomistaja Baltiassa (Liettuassa, Latviassa) ja itäisessä Keski-Euroopassa (Puola, Valko-Venäjä, Ukrainan länsiosat). Suku nousi myös yhdeksi Puola-Liettuan rikkaimmista ja poliittisesti mahtavimmista suvuista. Suvun miehet kohosivat usein Liettuan suuriruhtinaskunnan sotapäälliköiksi (hetmanni) ja esimerkiksi Liettuan Trakain tai Vilnan kaupungin tai niitä ympäröivän maakunnan johtajiksi. Mikalojus Radvila Vanhan pojanpojantytär Barbara Radziwiłł (Barbora Radvilaitė, 1520–1551) nousi jopa Puolan kuningattareksi Sigismund II:n puolisona.[1][2][3]

Suvun elossa olevan sukuhaaran kantaisä on Liettuan suuriruhtuinaskunnan ylihetmanni, Njasvižin palatsilinnan hallitsija Mikalojus Radvila (Mikołaj Radziwilł, 1515–1565). [1] Hän kääntyi kalvinismiin ja julkaisi puolankielisen raamatunkäännöksen. Kaikki hänen poikansa kääntyivät kuitenkin katolisiksi. Heistä tunnettu oli Krzystof Radziwilł (1547–1603), joka voitti Koknesessa (Koknes, Kokenhusen, Kukenois) 1601 Carl Carlsson Gyllenhjelmin ruotsalaisjoukot. Samaan sukuun kuului varakas ja tuhlaileva Karol Stanislaw Radziwilł (1734–1790).[5]

Suku vaikutti Puolan julkisessa elämässä vielä 2000-luvulle saakka. Esimerkiksi Puolan opetusasioista vastaavana varaministerinä (1997-2001) toimi Anna Radziwilł.[6][7]

Radziwillin suvun laaja arkisto ja kirjasto liitettiin vuonna 2009 Unescon Memory of the World -rekisteriin. Kokonaisuus ei ole yhtenäinen, vaan sijaitsee hajallaan Valko-Venäjällä, Liettuassa, Ukrainassa, Puolassa, Venäjällä ja Suomessa. Yli 1 200 nidettä Radziwllien kirjastosta on kuulunut vuodesta 1829 Suomen kansalliskirjaston kokoelmiin.[8]

Tunnettuja suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tyttäriä ei pääsääntöisesti mainita, koska suku(nimi) ei heidän kauttaan jatkunut eikä maaomaisuus periytynyt)[1][2][9][3]

  • Jonas Radvila III (Jan Radziwiłł, 1492 Goniądz – 1542). Kolme tytärtä (Radvilaitė), muttei poikia, joten sukunimi sammui seuraavassa Goniądz-Meteliai-sukuhaaran sukupolvessa.
  • Mikalojus Radvila III (1492 Goniądz – 1530 Varniai), katolinen Liettuan suuriruhtinaskunnan Žemaitijan alueen piispa, ei lapsia.
  • Mikalojus Radvila Musta (liett. Mikalojus Radvila Juodasis, puol. Mikołaj Radziwiłł Czarny, 1515 Njasviž – 1565 Vilna), Liettuan suuriruhtinaskunnan hetmanni, ansaitsi sotamenestyksellään sukuhaaralleen herttuan (herttuattaren) periytyvän arvon, 1. Olykan ja Njasvižin herttua. Käynnisti Olykan palatsilinnan rakentamisen, joka oli tuolloisen Puolan itäosien ensimmäinen 4-kulmainen bastionilinna.
  • Mikalojus Kristupas Radvila (Mikołaj Krzysztof Radziwiłł), "Orpo" (1549–1616), Njasvižin nykyisen palatsilinnan 1. vaiheen rakennuttaja ja Kristuksen ruumiin (jesuiitta)kirkon kustantaja. Oli alunperin kalvinisti, mutta kääntyi myöhemmin katoliseksi
  • Jerzy Radziwiłł (Jurgis Radvila) (1556 Vilna – 1600 Rooma)
  • Albert Radziwiłł (Albertas Radvila) (1558 Vilna – 1592 Krakova)
  • Stanisław Radziwiłł II (Stanislovas Radvila II) (1559 Vilna - 1599 Pasawa), mm. Liettuan suuriruhtinaskunnan marsalkka (Puolan kuninkaan neuvonantaja), rakennutti suurelta osin suvun Olykan palatsin Ukrainassa
  • Wojciech Radziwiłł (Vaitiekus Albertas Radvila) (1478–1519), ensimmäinen aatelistaustainen Vilnan piispa, ei lapsia.
  • Jurgis Radvila (Jerzy Radziwiłł) (1480–1541), Trakain linnanherra ja Liettuan suuriruhtinaskunnan hetmanni, Dubingiai-Biržain -sukuhaaran kantaisä.
  • Mikalojus Radvila Punainen (1512 Njasviž – 1584 Vilna), Liettuan suuriruhtinaskunnan hetmanni kaksi kertaa, ansaitsi sotamenestyksellään sukuhaaralleen herttuan (herttuattaren) periytyvän arvon, ensimmäinen Biržain-Dubingiain herttua
  • Krzysztof Radziwiłł II (Kristupas Radvila II) (1585–1640)
  • Bogusław Radziwiłł (Boguslavas Radvila) (1620–1669), Dubingiai-Biržain -sukuhaaran viimeinen miesperillinen, tytär Liudvika Karolina Radvilaitė (1667–1695) meni naimisiin ja muutti toisaalle; sukuhaara ei jatkunut.

Suvun tärkeimmät palatsit ja linnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radvilan (Radziwiłłin) suvulla oli käytössään kymmeniä palatseja ja linnoja. Näistä osa on nykyään raunioina, kuten suvun aiempi Dubingiain linna-alue Vilnan pohjoispuolella. 1500–1600-luvuilla suvulla oli esimerkiksi Vilnassa vähintään yhdeksän palatsia. [10] Merkittäviä sukuhaarojen asuinpaikkoja olivat muun muassa:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Radvila (Radziwill) Family (Radvilan aatelissuvusta) Biržai Museum. Viitattu 15.11.2011. (englanniksi) ja (liettuaksi)
  2. a b c The Radvilas (Radvilan suku) 2006. Lithuanian Art Museum, Vilna. Viitattu 22.11.2011. (englanniksi) ja (liettuaksi)
  3. a b c Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.
  4. The history of the Radzivills’ family (Radvilan suvun historia) 2009. National History and Culture Museum-Reserve (NHCMR) «Nyasvizh», Ministry of Culture, Belarus. Viitattu 27.11.2011. (englanniksi)
  5. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 147
  6. a b Zmarła Anna Radziwiłł, była wiceminister edukacji (Puolan varaopetusministeri ja Solidaarisuus-järjestön neuvonantaja Zmarła Anna Radziwiłł menehtyi 2009) 23.01.2009. wp.pl. (puolaksi)
  7. Radziwiłł family (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.10.2015.
  8. Radziwillien kirjat liitettiin Unescon Memory of the World -rekisteriin Kansalliskirjasto 9.12.2009. Viitattu 12.12.2015.
  9. Radziwiłłowie herbu trąby - dzieje rodu (Radziwillien "vaakunan trumpetit" - perheen historiaa (pdf-teoksen loppupuolella sukutaulut)) 1996. Varsova: Wydawnictwo DiG. Viitattu 22.11.2011. (puolaksi)
  10. Vilna - Matkailijan opas. Vilnan matkailuneuvontakeskuksen 102 sivuinen kirjanen Vilnasta. "UAB Arx Baltica": www.vilnius-tourism.lt, 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Radvila.