Radiositeetti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Radiositeetti (engl. radiosity) on kolmiulotteisen grafiikan renderöintimenetelmä, joka mallintaa diffuusia valaistusta riippumatta katselijan paikasta.[1][2] Heijastusten mallintamisen jälkeen voidaan käyttää muita perinteisiä menetelmiä lopullisen kuvan tekemiseen.[1]

Radiositeetin ja suoran valaistuksen vertailu.

Menetelmä on sovellettu lämmön siirtymisestä tietokonegrafiikkaan vuonna 1984.[3]

Radiositeetti toimii hyvin diffuusin valaistuksen kanssa mutta huonosti peilimäisen (engl. specular) valaistuksen kanssa kun taas säteenseuranta on hyvä peilimäisen valaistuksen kanssa ja huono diffuusin valaistuksen kanssa.[4] Tästä johtuen radiositeettia käytetään usein säteenseurannan kanssa kaksivaiheisessa ratkaisussa.[4] Menetelmä tuottaa pehmeitä varjoja ilman erikoiskäsittelyitä, mutta laskenta-aika voi kasvaa eksponentiaalisesti laskettavien pintojen mukaan O(n2).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Radiositeettimenetelmä cs.helsinki.fi. Viitattu 18.12.2017.
  2. Allen Martin: Radiosity web.cs.wpi.edu. Viitattu 18.12.2017.
  3. Modeling the Interaction of Light Between Diffuse Surfaces cs.rpi.edu. heinäkuu 1984. Viitattu 18.12.2017.
  4. a b c Hughes, John F. & van Dam, Andries: Introduction to Radiosity (PDF) eecs.umich.edu. Viitattu 18.12.2017.