RN Giuseppe Miraglia (1923)
| RN Giuseppe Miraglia | |
|---|---|
 |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Regio Arsenale della Spezia |
| Kölinlasku | 5. maaliskuuta 1921 |
| Laskettu vesille | 20. joulukuuta 1923 |
| Palveluskäyttöön | 1. maraaskuuta 1927 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. heinäkuuta 1950 |
| Loppuvaihe | romutettu |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
5 400 t (normaali) 5 913 t (kuormattu) |
| Pituus | 121,22 m |
| Leveys | 14,99 m |
| Syväys | 5,82 m |
| Koneteho | 16 700 shp |
| Nopeus | 21 solmua |
| Miehistöä | 16 upseeria, 40 aliupseeria ja 240 miehistönjäsentä |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × 102 mm/35 tykkiä 12 × 13,2 mm konekivääriä |
RN Giuseppe Miraglia (ital. Regia Nave Giuseppe Miraglia) oli Italian kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaiva.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alukselle oli mahdollista sijoittaa jopa 17 vesilentokonetta (alun perin Macchi M.18 ja myöhemmin IMAM Ro.43), ja se oli varustettu kahdella katapultilla.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen köli laskettiin 5. maaliskuuta 1921 junalautta Cittá di Messinana, jonka suunniteltu käyttäjä oli Italian valtion rautatieyhtiö Ferrovie dello Stato Italiane. Alus laskettiin vesille 20. joulukuuta 1923 ja laivasto lunasti aluksen pian tämän jälkeen. Muutostyöt vesilentokoneiden emälaivaksi aloitettiin välittömästi.[1] Vuonna 1925 aluksen ollessa jo lähes valmis se kaatui myrskyssä. Umberto Pugliesen johtama ryhmä nosti hylyn ja se kunnostettiin. Alus otettiin palvelukseen 1. marraskuuta 1927.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Giuseppe Miraglia osallistui toiseen Italian ja Etiopian väliseen sotaan ja Espanjan sisällissotaan. Toisessa maailmansodassa selvittyään Taranton taistelusta alus jatkoi palvelustaan Välimerellä. Italian antaudutta ja aselevon astuttua voimaan Giuseppe Miraglia siirtyi laivaston pääosan mukana Maltalle internoitavaksi.
Britannian kuninkaallisen laivaston torpedoveneiden emälaivan HMS Viennan vaurioiduttua korjauskelvottomaksi Saksan ilmavoimien ilmahyökkäyksessä Barin satamaan 2. joulukuuta 1943 ja sitä seuranneen sinappikaasuonnettomuuden[2] seurauksena laivasto kiinnostui Giuseppe Miragliasta korvaajana.
Sotatoimien päätyttyä alus kuljetti italialaisia sotavankeja takaisin Italiaan, minkä jälkeen sitä käytettiin majoitusaluksena Tarantossa.[3] Alus romutettiin 1950.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Rohwer, Jürgen: Chronology of the War at Sea 1939-1945 The Naval History of World War Two. Lontoo, UK: Chatham Publishing, 2005. ISBN 1-86176-257-7. (englanniksi)
- Brescia, Maurizio: Mussolini's Navy A Reference Guide to the Regia Marina 1930-1945. Barnsley, UK: Seaforth Publishing, 2012. ISBN 978-1-84832-115-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Giussano • Cadorna • Montecuccoli • Duca d’Aosta • Duca degli Abruzzi • Ciano-luokka¹ • Capitani Romani • Etna¹ |
| Hävittäjät |
Mirabello • Leone • Sella • Sauro • Turbine • Navigatori • Freccia • Folgore • Maestrale • Oriani • Soldati • Comandanti Medaglie d’Oro¹ |
| Torpedoveneet |
Palestro • Generali • Curtatone • Spica • Orsa • Ciclone • Ariete |
| Korvetit | |
| Sukellusveneet |
Marcello • Marconi • Balilla • Mameli • Pisani • Ettore Fieramosca² • Bandiera • Squalo • Bragadin • Argonauta • Settembrini • Sirena • Archimede • Glauco • Pietro Micca² • Calvi • Perla • Adua • Foca • Argo • Brin • Liuzzi • Cagni • Acciaio • Flutto • R • CA • CB • CM • CC |
| Muut |
San Giorgio • Taranto² • Ramb I² • Ramb II² • Ramb III² • Aquileia² • Eritrea² • MAS |
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus |