RN Giovanni Bausan
| Giovanni Bausan | |
|---|---|
 Giovanni Bausan |
|
_crowned.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Sir W. G. Armstrong Mitchell & Co, Elswick |
| Kölinlasku | 21. elokuuta 1882 |
| Laskettu vesille | 15. joulukuuta 1883 |
| Palveluskäyttöön | 9. toukokuuta 1885 |
| Poistui palveluskäytöstä | 15. tammikuuta 1920 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 1920 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 131 t |
| Pituus | 85,3 m |
| Leveys | 12,8 m |
| Syväys | 5,6 m |
| Koneteho | 6 470 ihp |
| Nopeus | 17,4 solmua |
| Miehistöä | 267, joista kolmetoista upseeria |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × BL 10"/30 -tykkiä 6 × BL 5,9" -tykkiä 4 × QF 6 naulan tykkiä 2 × QF 1 naulan tykkiä 3 × 14" torpedoputkea |
RN Giovanni Bausan (ital. Regia Nave Giovanni Bausan) oli Italian kuninkaallisen laivaston panssarikansiristeilijä, joka oli 1880-luvun puolivälissä suunniteltu ja valmistettu Englannissa Sir W G Armstrong Mitchell & Co:n Elswickin telakalla. Valmistunut alus otettiin palvelukseen toukokuussa 1885. Se oli Regia Marinan ensimmäinen panssarikansiristeilijä ja alusta käytettiin muun muassa Italiassa valmistettujen Etna-luokan alusten suunnittelun lähtökohtana. Giovanni Bausanin piti suunnitelmien mukaan olla taistelulaivojen tuhoaja ja siten sen pääaseina oli kahden 10 tuuman tykin muodostama patteri, joilla kyettiin läpäisemään paksumpikin panssarointi. Aluksen suunnitteluheikkousten vuoksi se ei kuitenkaan kyennyt toimimaan suunnitellussa tehtävässään.
Alus palveli useaan otteeseen ulkomailla. Se osallistui Eritrean valtaukseen 1887-1888 Regia Marinan laivasto-osaston lippulaivana. Alus osallistui myös Venezuelan kriisiin 1902-1903 yhdessä brittiläisten ja saksalaisten sotalaivojen kanssa. Italian-Turkin sodassa 1911-1912 alus tuki tykeillään Pohjois-Afrikassa olleita maajoukkoja. Ensimmäisen maailmansodan alettua alus siirrettiin toisarvoisiin tehtäviin aluksi vedenpuhdistukseen ja sitten vesilentokoneiden emälaivaksi. Sodan aikana alus riisuttiin aseista ja se myytiin pian sodan jälkeen maaliskuussa 1920 romutettavaksi.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin Englannista Sir W G Armstrong Mitchell & Co:n Low Walkerin telakalta. George Rendellin suunnitteleman aluksen köli laskettiin 24. elokuuta 1882 telakkanumerolla 453 ja alus laskettiin vesille 15. joulukuuta 1883. Alus liitettiin laivastoon 9. toukokuuta 1885.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus aloitti 21. toukokuuta matkansa Italiaan liittyäkseen Regia Marinan vakinaisessa palveluksessa olevaan laivueeseen (ital. Squadra Permanente). Vuosina 1887-1888 alus osallistui Eritrean valtaukseen ollen pääosan ajasta Punaisenmeren laivueen lippulaivana. Sotatoimien päätyttyä alus oli pääosan ajasta Amerikassa[2] vieraillen muun muassa vuonna 1892 New Yorkissa ollen ensimmäinen ulkomainen sotalaiva, joka korjataan Brooklynin laivastontelakalla. Vuonna 1899 aluksen 5,9 tuuman tykit vaihdettiin QF kuuden tuuman tykkeihin.
Vuoden 1902 lopulla Venezuelan kriisissä Giovanni Bausan oli Venezuelan aluevesillä osana kansainvälistä laivasto-osastoa, joka esti Venezuelan meriliikenteen maan kieltäydyttyä ulkomaisten lainojen maksusta. Regia Marinan osastoon kuuluivat lisäksi Elba ja Carlo Alberto. Vuotta myöhemmin Giovanni Bausan, Etna ja Dogali edustivat Italiaa New Yorkissa kansainvälisessä laivastokatselmuksessa, joka järjestettiin Chicagossa pidettyjen Kolumbuksen maailmannäyttelyn avaijaisissa. Maailmannäyttely järjestettiin Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotistilaisuutena.
Alus palasi vuonna 1904 Italiaan, jossa se siirrettiin reserviin. Kaksi aluksen kuuden tuuman tykkiä poistettiin. Aluksen tehtävät siirrettiin syyskuussa 1905 valmistuneelle panssariristeilijä Francesco Ferrucciolle. Vuodesta 1905 alkaen Giovanni Bausan oli lämmittäjien ja mekaanikkojen koululaivana aina Italian-Turkin sodan alkamiseen vuonna 1912. Alus palautettiin palvelukseen Kyrenaikan laivueen lippulaivana, missä tehtävässä se tulitti tykeillään maajoukkojen tukena maakohteita. Sotatoimien päätyttyä alus palasi toisarvoisiin tehtäviin vedenpuhdistusaluksena. Alukselle asennettiin neljä tislaamoa, jotka tuottivat 200 tonnia puhdasta vettä vuorokaudessa. Tehtävässä alus oli aina ensimmäisen maailmansodan alkuun.
Italian maavoimien tykistön tarpeen vuoksi aluksen kymmenen tuuman sekä kaksi kuuden tuuman tykkiä siirrettiin vuonna 1915 maihin. Myöhemmin sodan aikana loputkin aluksen aseista poistettiin ja se siirrettiin Brindisiin vesilentokoneiden emälaivaksi. Alus poistettiin palveluksesta 1919 ja se myytiin romutettavaksi maaliskuussa 1920.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Brook, Peter: Warships for Export Armstrong Warships 1867–1927. Kent, Englanti: World Ship Society, 1999. ISBN 0-905617-89-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dreadnought-taistelulaivat |
Dante Alighieri² • Conte di Cavour • Andrea Doria • Caracciolo¹ |
|---|---|
| Predreadnought-taistelulaivat | |
| Ironclad-taistelulaivat | |
| Panssariristeilijät |
Marco Polo² • Vettor Pisani • Giuseppe Garibaldi • Pisa • San Giorgio |
| Panssarikansiristeilijät |
Giovanni Bausan² • Etna • Piemonte² • Regioni • Calabria² • Libia² • Quarto² • Nino Bixio • Campania |
| Torpedoristeilijät | |
| Hävittäjät |
Fulmine² • Lampo • Nembo • Soldato • Indomito • Ardito • Audace • Pilo • Poerio • Aquila • Mirabello • Audace² • La Masa • Sirtori |
| Torpedoveneet |
Condore² • Pellicano² • Sirio • Pegaso • Orione • Gabbiano² • PN |
| Sukellusveneet |
Micca • Balilla² • Pacinotti • Provana • Delfino² • Glauco • Foca² • Medusa • Atropo² • Nautilus • Pullino • Argonauta² • F • S • W • N • H • X1² • X2 • Alfa • A • B |
| Muut |
| ¹ peruutettu • ² yksittäinen alus |
|
|
Edeltäjä: EI |
Regia Marinan panssarikansiristeilijät | Seuraaja: Etna-luokka |