RMS Aquitania
| RMS Aquitania | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | linjalaiva |
| Rakennustelakka | John Brown and Company, Clydebank |
| Rakennusnumero | 409 |
| Tilattu | 8. joulukuuta 1910 |
| Kölinlasku | joulukuu 1910 |
| Vesillelasku | 21. huhtikuuta 1913 |
| Luovutettu | 21. huhtikuuta 1913 |
| Status | romutettu 1950 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 275,2 m |
| Leveys | 29,6 m |
| Syväys | 10,9 m |
| Bruttovetoisuus | 45 647 brt |
| Koneisto | Parsons-höyryturbiinikoneet |
| Nopeus | 23 kn |
RMS Aquitania oli Cunard Linen linjalaiva, joka rakennettiin John Brown and Companyn telakalla, Clydebankissa. Alus laskettiin vesille 21. huhtikuuta 1913 ja neitsytmatka New Yorkiin alkoi 30. toukokuuta 1914. Alus oli kolmas Cunard Linen "Grand Triosta", johon kuuluivat sen lisäksi RMS Mauretania ja RMS Lusitania. Laivaa pidettiin omana aikanaan viehättävimpänä aluksena ja sai lempinimen "Ship Beautiful".
Aquitania oli käytössä 36 vuoden ajan, mikä teki siitä 1900-luvulla pisimpään käytössä olleen aluksen, kunnes RMS Queen Elizabeth 2 rikkoi ennätyksen vuonna 2004.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen suunnitteli Cunard Linen suunnittelija Leonard Peskett, joka suunnitteli siitä hänen aikaisempia luomuksiaan, Lusitaniaa ja Mauretaniaa, suuremman. Aluksen koko mahdollisti suurten ja tilavien julkisten oleskelutilojen rakentamisen. Oleskelutilojen suunnittelijana toimi brittiläinen arkkitehti Arthur Joseph Davis sisustusyritys Mewes and Davisista, joka oli suunnitellut sisustuksen myös Lontoon Ritz-hotelliin. RMS Titanicin uppoamisen jälkeen Aquitania oli yksi ensimmäisistä matkustajalaivoista, jossa pelastusveneitä oli riittävästi kaikille matkustajille ja miehistölle. Kaksi pelastusveneistä oli moottorikäyttöisiä. Britannian viranomaisten tahdon mukaisesti Aquitania suunniteltiin sotilaalliseen käyttöön helposti muunnettavaksi mahdollisissa sotatilanteissa.
Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin telakkanumerolla 409. Se laskettiin vesille 21. huhtikuuta 1913 kumminaan Derbyn kreivitär Alice Stanley ja luovutettiin tilaajalle samana päivänä, vaikka se valmistui vasta 18. toukokuuta. Alus aloitti Pohjois-Atlantilla 30. toukokuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neitsytmatka New Yorkiin alkoi 30. toukokuuta 1914 kapteeni William Turnerin komennossa. Sitä varjosti edellisenä päivänä tapahtunut RMS Empress of Irelandin uppoaminen Quebecissa, jossa hukkui yli tuhat ihmistä. Kuukauden päästä neitsytmatkasta Itävalta-Unkarin arkkiherttua Franz Ferdinand salamurhattiin Sarajevossa, mikä johti ensimmäiseen maailmansotaan.
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus saapui 27. heinäkuuta Liverpooliin. Seuraavana päivänä ensimmäinen merilordi Winston Churchill määräsi aluksen muutettavaksi apuristeilijäksi[2]. Britannian laivasto vuokrasi 2. elokuuta aluksen, johon asennettiin kaksitoista kuuden tuuman tykkiä. Se kolaroi 22. elokuuta Britteinsaarille matkaavan SS Canadianin kanssa, jolloin kumpikin alus vaurioitui. Vauriot korjattiin Liverpoolissa. Alus oli 5. syyskuuta alkaen ankkurissa, koska sen oli todettu olevan liian suuri laivastopalvelukseen.[1]
Toukokuussa 1915 alus kuljetti joukkoja Dardanelleille. Elokuussa alus muutettiin sairaalalaivaksi, missä tehtävässä se oli Gallipolin taistelussa. Huhtikuusta syyskuuhun 1916 Aquitania oli muissa tehtävissä, kunnes se oli taas vuoden lopun sairaalalaivana. Vuoden 1917 alus makasi ankkurissa Liverpoolissa, kunnes maaliskuussa 1918 siirrettiin joukkojenkuljetusalukseksi. Se teki yhdeksän matkaa Yhdysvaltoihin kuljettaen 60 000 amerikkalaissotilasta Eurooppaan. Sotatoimien lakattua alus kuljetti amerikkalaissotilaita kotiutettavaksi Yhdysvaltoihin.[1]
Maailmansotien välinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkuussa 1919 Aquitania palasi pikaisen huollon jälkeen reitille Southampton –Cherbourg–New York ja aloitti ensimmäisen matkan 14. kesäkuuta. Marraskuussa alus siirrettiin modernisoitavaksi Swan Hunterille Wallsendiin, mistä se palasi reitille 17. heinäkuuta 1920. Alus muun muassa muutettiin öljykäyttöiseksi.[3]
1920-luvulla Aquitaniasta tuli yksi tunnetuimmista matkustajalaivoista Pohjois-Atlantin reitillä. Suuri pörssiromahdus vuonna 1929 vähensi asiakkaita, jolloin Aquitania siirrettiin risteilyalukseksi Välimerelle. Useimmat näistä risteilyistä olivat matkustajille "ryyppäysristeilyjä". 10. joulukuuta 1935 laiva ajoi kovalla vauhdilla karille Southamptonissa. Kymmenien hinaajien ja nousuveden avulla alus saatiin irrotettua.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan alkaessa 1939 alus palasi kuljettamaan joukkoja. 1940-lukuun tultaessa Aquitaniasta oli tullut jo vanha laiva, ja RMS Queen Elizabethin oli tarkoitus korvata se vuonna 1940. Suunnitelma hylättiin toisen maailmansodan alettua. Alus oli sodan aikana joukkojenkuljetusaluksena Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Singaporessa, Oseanian saarilla, Kreikassa ja Intian valtamerellä. Tuona aikana laiva seilasi yli 500 000 kilometriä ja kuljetti yhteensä 400 000 sotilasta.
Aquitania palautettiin Cunard Linelle vuonna 1948. Vuoteen 1949 laiva toimi Kanadan valtion palveluksessa. 1949 laiva otettiin pois käytöstä, sillä se ei enää täyttänyt turvallisuusvaatimuksia vanhan ikänsä johdosta. Kommodori Harry Grattidge muisteli vuoden 1949 muistelmissaan, että Aquitanian viimeisinä vuosina laivan kannet vuotivat sateisina päivinä ja eräs laivan piano oli pudonnut ylemmältä kannelta lattian läpi ruokasaliin.
Laiva myytiin romutettavaksi joulukuussa 1949 British Iron and Steel Corporationille. Alus saapui 21. helmikuuta 1950 Faslaneen, jossa Metal Industries romutti aluksen.[3] Näin päättyi aluksen maineikas ura. Yhteensä se ajoi kolme miljoonaa mailia (4 828 000 kilometriä), teki 450 matkaa ja kuljetti yhteensä 1,2 miljoonaa matkustajaa. Se oli ainoa 1900-luvun alun matkustajalaiva, joka osallistui molempiin maailmansotiin. Aquitaniasta on tehty yksityiskohtainen pienoismalli, joka on nähtävissä Maritime Museum of Atlantic -museossa, Kanadassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Osborne, Richard; Spong, Harry & Grover, Tom: Armed Merchant Cruisers 1878-1945. Windsor: World Ship Society Ltd, 2007. ISBN 0-9543310-8-7. (englanniksi)
- Atlantic Liners.com
- Chriscunard.com (Arkistoitu – Internet Archive)
