RK 62
| RK 62 | |
|---|---|
 RK 62 76 |
|
| Tyyppi | rynnäkkökivääri |
| Valmistaja |
Valmet Sako |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Valmistusvuodet | 1962– |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) |
.222 Remington (siviili- ja vientimalleissa) 5,56×45 mm NATO (siviili- ja vientimalleissa) .243 Winchester (siviilimalleissa) 7,62×39 mm 7,62×51 mm NATO (siviilimalleissa) |
| Aseen pituus | 940 mm[1] |
| Piipun pituus | 420 mm |
| Paino (tyhjänä) | 3,5 kg[1] |
| Lipas | Tankolipas |
| Kapasiteetti | 30+1[1] patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 715 m/s |
| Tehokas kantama | 300 m, lisäoptiikalla 400 m[2] |
| Teoreettinen kantama | 400 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 700[1] |
Rynnäkkökivääri 62 eli RK 62 tai 7,62 RK 62 on suomalainen, Suomen puolustusvoimien pääasiallisesti käyttämä rynnäkkökivääri. Sitä valmistivat sekä Valmet että myöhemmin myös Sako.
Historia ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RK 62 on suunniteltu sotilaan henkilökohtaiseksi aseeksi ja mallina on käytetty maailman yleisintä rynnäkkökivääriä, neuvostoliittolaista alkuperää olevaa AK-47:ää.[3] Ensimmäinen versio RK 60 erosi ulkoisesti AK-47:stä siten, että putkitukki oli metallia ja pistoolikahva sekä etutukki muovia. Se oli myös varustettu kolmihaaraisella liekinvaimentimella, jossa on kiinnike puukkopistimelle ja sen tähtäimet oli siirretty laatikon suojakannen ja kaasumännän etukiinnikkeen päälle. Puolustusvoimien testauksen jälkeen RK 62 syntyi etutukkia hiukan muuttamalla ja lisäämällä liipasinkaareen alaosa.
Aseen ensimmäinen sarja saatiin käyttöön vuonna 1965[4] ja sen uudempia, lähinnä tähtäimiltään ja tukin osilta alkuperäisestä eroavia versioita otettiin käyttöön pienemmissä erissä. Ensimmäinen RK 62 -versio todettiin jo ennen käyttöönottoa tähtäimiltään pimeäammuntaa ajatellen selvästi puutteelliseksi, ja uusien tähtäinten prototyyppien suunnittelu aloitettiin kevään 1964 aikana.[5] Suunnittelun tuloksena aseisiin otettiin käyttöön ensin fosforoitu yötähtäin, joka todettiinkin onnistuneeksi. Fosforitäplien näkyvyydessä oli kuitenkin toivomisen varaa: käytössä likaannuttuaan ja nokeennuttuaan täplät saattoivat menettää tehonsa lähes täysin.[6] Fosforitäplien tilalle keksittiin tällöin uusi ratkaisu: yötähtäinten jyvään ja hahlouran alapuolelle porattiin pieni reikä, johon asennettiin itsevalaisevaa tritium-kaasua sisältävät lasiampullit. Reiän pohja oli sivelty valoa heijastavalla aineella, jonka radioaktiivinen tritium saa hehkumaan.[7] Vaikka kyseessä oli koko asetta ajatellen pieni muutos, sitä pidettiin käyttäjien ja huollon kannalta niin tärkeänä, että vuoden 1972 lopulta lähtien alkaneissa tuotantosarjoissa tritium-yötähtäinaseille annettiin omat lähtönumerot, Sakolla 250001 ja Valmetilla 350001.[8] Valmistuksen siirryttyä kokonaan yötähtäinmallisiin RK 62 -aseisiin alkuperäinen malli erotettiin omaksi ryhmäkseen ja niille annettiin nimikkeeksi RK 62 PT (PT = päivätähtäin).[9]
RK 62:n kaliiperi on 7,62 × 39 mm. Asetta pidetään onnistuneena. YK-joukkojen välisissä ammuntakilpailuissa ase on havaittu toimintavarmaksi ja tarkaksi. Aseen on myös todettu säilyttävän kohtuutarkkuuden vielä 20 000 laukauksen jälkeen.[10] Tosin esimerkiksi esikuvana toimineen AK-47:n pääsuunnittelija Mihail Kalašnikov esitti kritiikkiä suomalaisen rynnäkkökiväärin diopteritähtäintä (reikätähtäin) kohtaan. Se tuo takatähtäimen lähelle silmää, ei sovi avotähtäimen veroisesti liikkuvan maalin seuraamiseen ja on valovoimaltaan avotähtäintä huomattavasti heikompi vaikeuttaen hämärässä ampumista. Uudemmassa mallissa ongelma ratkaistiin siten, että vakiotähtäimenä on reikätähtäin, mutta kääntämällä tähtäintanko ympäri tulee näkyviin avotähtäimen hahlo ja kun etutähtäimeksi kääntää jyvänjalassa olevan toisen jyvän, käytössä on tritiumilla varustetut yötähtäimet. Myös aseen perää pidetään liian pitkänä, mikä vaikeuttaa joidenkin ampuma-asentojen käyttöä silloin, kun käyttäjällä on yllään suojaliivi.
Alkuperäisestä RK 62 -mallista on myös taittoperäinen muunnos. Taittoperässä käytettiin useita eri liitostapoja, joista yleisin ”kahden sormen” saranalukitus. Kenttäkäytössä niiden ongelmana on se, että taitetun tukin liitoksiin joutunut esimerkiksi hiekka tai multa estää tukin auki taittamisen, tai ainakin sen lukittumisen ennen liitoksen puhdistamista.
Rk 62:n pohjalta kehitettiin israelilainen rynnäkkökivääri Galil ja suomalainen RK 95 TP.[11]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- kaliiperi: 7,62 mm[11]
- isokaliiperi: 7,88 mm
- patruuna: 7,62×39 mm
- pituus: 940 mm
- paino ilman lipasta: 3,5 kg
- paino täyden (30 patruunaa) lippaan kanssa: 4,3 kg
- lippaan paino täytenä: 0,8 kg
- lippaan paino tyhjänä: 0,35 kg
- luodin lähtönopeus: 715 m/s
- luodin paino: 8 g
- piipun rihlaosan pituus: 379 mm
- rihlojen lukumäärä: 4
- rihlojen kätisyys: oikea
- rihlannousu: 240 mm
- suurin tehokas ampumaetäisyys: 300 m[11]
- tulinopeus:[11]
- 20–30 tähdättyä kertalaukausta minuutissa
- teoreettinen tulinopeus sarjatulella: 700 ls/min
- sarjatulella lippaan vaihdot mukaan lukien: 120–180 ls/min
Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- RK 60 on ensimmäinen Suomessa tehty rynnäkkökiväärimalli, jonka erona nykyiseen perusmalliin ovat muun muassa lyhyempi olkatuen putki ja erilainen tähtäimien ja liekinsammuttimen rakenne.[12] Se oli RK 62:n ”esiversio”.[13]
- RK 62 PT on nykyisen perusmallin kaltainen, mutta erona ovat yötähtäimien puuttuminen ja tämän vuoksi pienet eroavuudet tähtäimien rakenteessa sekä olkatuen perälevyn muoto. Perälevy on kuitenkin yleensä perushuollon yhteydessä vaihdettu samanmalliseksi kuin perusmallissa.[12]
- RK 62 TP eroaa perusmallin RK 62:sta olkatuen rakenteen ja sen laatikon kiinnityksen osalta. Olkatuki voidaan kääntää aseen oikealle sivulle (TP = taittoperäinen), jolloin aseen pituus lyhenee merkittävästi. Sillä voidaan ampua myös perä taitettuna.[12] Aseen vasempaan kylkeen on porattu kaksi reikää tähtäinkiskon kiinnittämistä varten.
- RK 71 (myös: Valmet M71) on levyrakenteisella laatikolla varustettu malli. Tähtäimien sijainti ja niiden avotähtäinrakenne sekä leveämpi laatikko ja laatikonkansi erottavat sen muista malleista.[12] Sitä valmistettiin 1971–1973. Siitä tehtiin myös variantit 71P (muovitukki), 71T (”tuubitukki”), 71 UF (alas taittuva tukki), 71W (puutukki)[13] ja 71S.
- RK 71 TP on taittoperäinen versio edellisestä, jossa olkatuki voidaan kääntää aseen alapuolelle.[12]
- RK 62 76:n (myös: Valmet M76) runko on valmistettu prässätystä teräslevystä. Uusi valmistustekniikka pudotti painon 3,27 kiloon. RK 62 76 -mallin rynnäkkökivääreitä toimitti Puolustusvoimille ainoastaan Valmet Oy vuosina 1977–1982. Sako sen sijaan valmisti yksinomaan alkuperäisellä jyrsityllä rungolla varustettuja aseita. Levyrunko todettiin kuitenkin 1980-luvun alussa rakenteellisesti liian heikoksi, minkä lisäksi se oli vaikea korjata. Tästä syystä Valmet lopetti levyrunkoisten aseiden valmistuksen 1982 ja palasi takaisin alkuperäiseen rungon valmistustekniikkaan. RK 62 76:sta valmistettiin myös M76W (puinen takatukki), M76F (muovinen taittoperä), M76T (”luurankotaittoperä”) ja M76P (muovinen takatukki)-variantit, joista oli myös 5,56×45 mm -kaliiperisia versioita ulkomaanvientiin.[14][13]
- RK 62 76 kromattu oli erityisversio, joita valmistettiin ja toimitettiin vuosina 1977–1978 yhteensä 50 kappaletta Qatarin emiirille. Valmet oli käynyt sotilasasekauppaa pienien arabimaiden kanssa 1970-luvun alkupuolelta lähtien, ja vuoden 1976 loppupuolella Tourulan tehtaat saivat tarjouspyynnön Qatarin paraatijoukkojen täydellisestä varustuksesta. Tarjouspyyntö sisälsi paraativyöt, säärystimet, valkoiset asehihnat ja erikoisaseet. Aseiden pyydettiin olevan kullattuja tai hopeoituja rynnäkkökiväärejä. Aseen valmistusta tutkittiin, ja tilaajalle päädyttiin tarjoamaan kovakromattua asetta, jonka uskottiin ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan kelpaavan. Aseessa oli putkiperän sijaan perinteisen mallinen, pähkinäpuinen kahva sekä perä. Liekinsammuttajaa ei ollut ulkonäkösyistä. Perässä oli hopeinen laatta jossa oli Qatarin vaakuna. Lisäksi varusteisiin kuului vuorattu, kova säilytyslaukku. Tarjouspyynnön vaatimuksena oli myös, että aseiden tuli olla myös täysin taistelukäyttöön sopivia. Malliase valmistuikin aikataulun mukaisesti ja tilaaja hyväksyi aseen. Qatarin toimituksen jälkeen samaa asetta tarjottiin myös muualle, mutta lisäkauppoihin se ei johtanut.[15]
- Valmet M82 on RK 62 76:n sisäiseen rakenteeseen perustuva ns. bullpup-tyyppinen ase. Sitä valmistettiin vuosina 1978–1986 noin 2 000 kappaletta. Asetta tarjottiin laskuvarjojääkäreille, mutta siinä huomattiin pian erilaisia ongelmia. Eräs ongelmista oli huono ergonomia – ase saattoi iskeytyä suuhun laskuvarjohyppyjen yhteydessä – ja siinä oli myös eksoottiset, sivussa olevat tähtäimet.[16][17] Pääesikunnan asiantuntijat totesivat, että aseen tähtäinjalkojen varret olivat alttiit vaurioitumiselle, liipaisin kuumeni liiaksi sarjatulella ja ampujan korvaan iskevä ääni oli häiritsevän kova. Rynnäkkökivääri oli myös vaikeasti käsiteltävä ja tasapainoton. Pääesikunta hylkäsikin aseen hyväksymättä sitä edes laajempiin kenttäkokeisiin.[18]
- RK X (Rynnäkkökivääri X) oli ase, josta tehtiin vain koekappaleet. Sen tarina sijoittuu vuoteen 1962, jolloin pääesikunnassa selvitettiin mahdollisuutta valmistaa rynnäkkökiväärin laatikko koneistamisen sijasta puristamalla teräslevystä. Tämän tavoitteena oli erityisesti kriisiajan tuotantovalmiuksen selvittäminen[19]: oli käynyt ilmi, että rynnäkkökivääri m/62 oli Suomen olosuhteissa kallis ja työläästi valmistettava ase.[20] Teräslevystä puristamiseen tarvittava metallipuristin oli varsin yleinen siviiliverstaiden työkone, joten ammattitaitoisen työvoiman tarve on huomattavasti vähäisempi[20]. Aseen rakenteissa käytettiin mahdollisimman paljon RK 60:n osia. Laadittujen piirustusten perusteella Vammaskosken tehdas valmisti koekappaleet, mutta aseesta saadut kokemukset eivät olleet rohkaisevia ja jatkokehittelystä luovuttiin.[19] Piirustukset pidettiin kuitenkin pääesikunnan arkistoissa vuoteen 1987 asti, jolloin ratkaisu katsottiin siinä määrin vanhentuneeksi, että ne siirrettiin Sota-arkiston ja Sotamuseon haltuun.[21]
- RK 62M on elokuussa 2015 esitelty perusmallin modernisoitu versio. RK 62M on varustettu Magpul Industries -teleskooppiperällä ja ”picatinny”-kiskolla, joka mahdollistaa optisen tähtäimen, kuten valonvahvistimen tai kiväärikaukoputken, liittämisen aseeseen. RK 62M:stä on kolme eri alaversiota, M1, M2 ja M3, joissa kaikissa on teleskooppisesti säädettävä perä, uudistettu vaihdin, optisen tähtäimen jalka ja taktinen hihna. M1:ssä on lisäksi adapteri lisälaitteiden kiinnittämiseksi. M2 ja M3 versiot ovat "rakennetulle alueelle optimoituja versioita" joissa on uusittu kädensuojus ja liekinsammutin, johon voidaan kiinnittää esimerkiksi rakenneteräksen ampumalla katkaisuun tarkoitettu murtojarru ja äänenvaimennin. M3-versiossa on lisäksi vihreä kokeilupinnoite.[22] Uuden mallin on määrä korvata vähitellen perusmallin 62:t, ja varusmieskoulutuksessa se otetaan käyttöön vuodesta 2016 lähtien.[23][24]
Käyttö ja tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
7.62 RK 62 säilyy toistaiseksi Suomen puolustusvoimien käytetyimpänä aseena, eikä sen korvaamista ole toistaiseksi suunniteltu. Tällä hetkellä on käynnissä modernisointihanke, jossa osa olemassa olevista RK 62 -aseista uudistetaan perän ja lisävarustekiinnitysten osalta.[25] Uudempi RK 95 TP säilyy siis joidenkin joukko-osastojen käyttöaseena, mutta se ei tule korvaamaan RK 62:ta laajemmin. Puolustusministeri Haglund on vuonna 2013 todennut vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen, että nykyisten rynnäkkökiväärien mahdollinen korvaaminen toteutetaan 2020-luvun loppupuolella.[25]
Puolustusvoimat tiedottivat maaliskuussa 2023, että se on solminut sopimuksen Sako Oy:n kanssa yhteisen käsiaseperheen hankinnasta. Tarkoitus on korvata nykyiset rynnäkkökiväärit, itselataavat tarkkuuskiväärit ja raskaat tarkkuuskiväärit saman tuoteperheen aseilla. Ruotsin puolustusvoimat uusivat saman aikaan aseistustan myös Sako Oy:n valmistamilla aseilla. Puolustusvoimat tilasi noin 700 000 eurolla erän uusia rynnäkkökiväärejä eri kaliipereissa ja eri pituisilla piipuilla testauskäyttöön vuonna 2023. Testaus ja kehitystyö jatkuu seuraavien vosien ajan, jonka jälkeen tehdään lopullinen hankinta.[26]
Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Indonesia: Valmet M76 .222 Remington -kaliiperissa Indonesian rannikkovartioston käytössä.[27]
Qatar: eri malleja, emiirin henkivartioston käytössä.[28]
Suomi: kaikki mallit.
Viro: RK 62 TP virolaisten rauhanturvaajien käytössä Libanonissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2: sotilasaseet. , 1987. ISBN 951-99887-0-X. (suomeksi)
- Palokangas, Markku: Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988 2: Suomalaiset aseet. Suomen asehistoriallinen seura ry, 1991. ISBN 951-25-0518-5. (suomeksi)
- Salo, Pauli: Rynnäkkökivääri 7,62x39. 1. painos. Omakustanne, 2006. ISBN 978-952-92-1328-3. (suomeksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kevytasekäsikirja, s. 16. Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus, 2004. ISBN 951-25-1526-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.11.2014). (suomeksi)
- ↑ Taistelijan opas 2013, s. 16. Tampere: Maavoimat, 2013. ISBN 978-951-25-2485-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.11.2014). (suomeksi)
- ↑ Valmet Rk. 62 / 76 / 95 World Guns. World.guns.ru. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Palokangas 1991, s. 320.
- ↑ Palokangas 1991, s. 324–325.
- ↑ Palokangas 1991, s. 326.
- ↑ Palokangas 1991, s. 326-327
- ↑ Palokangas 1991, s. 327
- ↑ Palokangas 1991, s.322-323
- ↑ Hyytinen, Timo: Arma Fennica, s. 251. Jyväskylä, 1985. ISBN 951-99681-6-4.
- ↑ a b c d Rynnäkkökivääri 7.62 RK 62. Puolustusvoimat.fi. 7.10.2013. Puolustusvoimat. Arkistoitu 6.10.2017. Viitattu 5.10.2017.
- ↑ a b c d e Rynnäkkökiväärin käsikirja, s. 8. Mikkeli: Pääesikunnan Taisteluvälineosasto, 1985. ISBN 951-25-0341-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.11.2014).
- ↑ a b c Valmet Rifles. Valmet Weapons Systems. Valmetweapons.com. Arkistoitu 22.11.2014. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Valmet M76 (RK 62 76) Assault Rifle MilitaryFactory. militaryfactory.com. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Hyytinen 1987, s. 387
- ↑ Valmet M82 Military-Today. military-today.com. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Valmet M82 rifle World Guns. world.guns.ru. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Palokangas 1991, s. 360–361
- ↑ a b Salo 2006, s. 19
- ↑ a b Palokangas 1991, s. 358
- ↑ Palokangas 1991, s. 359
- ↑ RK 62M vie taistelijan perustyökalun 2020-luvulle reservilainen.fi. Viitattu 28.4.2019.
- ↑ Puolustusvoimat pistää RK 62:n uusiksi: ”Ongelma on nyt ratkaistu”. Arkistoitu 9.8.2015. Viitattu 6.8.2015.
- ↑ Virta, Mikko: Suomalainen rynnäkkökivääri uudistuu radikaalisti - "superrynkyn" hankinnasta luovuttu iltalehti.fi. 5.8.2015. Viitattu 6.8.2015.
- ↑ a b Kirjallinen kysymys 2/2013 vp Eduskunta. Viitattu 23.11.2014.
- ↑ Suomen Sotilas: Suomelle ja Ruotsille uudet rynnäkkökiväärit Suomen Sotilas. 29.5.2023. Viitattu 1.2.2024.
- ↑ Valmet RK kal .222 Remington. irc-galleria.net. 10.11.2013. Viitattu 24.5.2017.
- ↑ Timo Paunonen, Tero Karjalainen: Asiantuntija: Näin suomalainen rynnäkkökivääri päätyi naamiomiehen käsiin Libyassa Ilta-Sanomat. 25.4.2016. Viitattu 24.5.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
