R.Smg. Archimede (1939)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
R. Smg. Archimede
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Cantieri navali Tosi, Taranto
Kölinlasku 23. joulukuuta 1937
Laskettu vesille 5. maaliskuuta 1939
Palveluskäyttöön 18. huhtikuuta 1939
Palveluskäytöstä upotettu 15. huhtikuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 000 t (pinnalla)
1 245 t (sukellus)
Pituus 72,47 m
Leveys 6,68 m
Syväys 4,54 m
Koneteho 2 × Tosi-dieselmoottoria 3 400 bhp
2 × Ansaldo-sähkömoottoria 1 300 hv
Nopeus 17,3 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Miehistöä 58
Aseistus 1 × 120 mm/43 tykki
4 × 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 533 mm torpedoputkea

R. Smg. Archimede oli Italian kuninkaallisen laivaston vuonna 1941 vesillelaskettu Brin-luokan sukellusvene, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Cantieri navali Tosilta Tarantosta, missä köli laskettiin 23. joulukuuta 1937. Alus laskettiin vesille 5. maaliskuuta 1939 ja luovutettiin laivastolle 18. huhtikuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian liittyessä 10. kesäkuuta 1940 toiseen maailmansotaan Archimede oli Italian Itä-Afrikassa Massauan laivastotukikohdassa. Alus teki ensimmäisen sodan ajan partiomatkansa Djiboutin rannikolle päällikönään T. V. Signorini. Alus lähti 19. kesäkuuta Massauasta yhdessä Perlan kanssa. Aluksella oli todettu jo ennen sodan alkua ongelmia ilmanvaihdossa, minkä korjaukset viivästyivät sodan alkamisen vuoksi. Vain vuorokausi merelle lähdöstä osa miehistöstä sairastui, mitkä muistuttivat aiemmin Perlalla ja Macallella havaittuja. Vian korjaamisesta ei ole tietoa, mutta oletettavasti ilmanvaihtojärjestelmää säädettiin pienemmälle, mutta neljäntenä päivänä se jouduttiin sammuttamaan. Osa miehistöstä mukaan lukien kaksi upseeria sai lämpöhalvauksen oireita ja myrkytysoireista kärsivien määrä lisääntyi koko ajan.[2]

Saatuaan 23. kesäkuuta määräyksen laivaston esikunnalta siirtyä 50 merimailia kaakkoon, aluksen päällikkö päätti peruttaa tehtävän. Seuraavan yön aikana neljä miehistönjäsentä menetti henkensä ja päällikölle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hakea 26. kesäkuuta apua Assabista. Massauasta lähetettiin alukselle täydennyksiä mukaan lukien uusi päällikkö ja konepäällikkö. Alus lähti 3. heinäkuuta Assabista paluumatkalle Massauaan päällikkönään Piomarta. Satamassa aluksen ilmastointilaitteen metyylikloridi vaihdettiin turvallisempaan freoniin. Aluksen korjaukset saatiin päätökseen 31. elokuuta.[2]

Rooma oli siepannut viestin, jonka mukaan Britannian kuninkaallisen laivaston 20 aluksen saattue oli lähdössä Bombaysta Punaiselle merelle. Massauaan sijoitetun laivasto-osaston komentaja amiraali Balsano määräsi kaikki käytössä olevat alukset merelle. Archimede ei kuitenkaan ollut merikelpoinen, joten operaatioon osallistuivat todennäköisesti ainoastaan Guglielmotti ja Ferraris. Syyskuussa alus oli partioimassa yhdessä Guglielmottin ja muutaman hävittäjän kanssa Gabel Tairin ja 19. leveyspiirin välillä.[2]

Italian Itä-Afrikka kukistui Britannin joukkojen aloitettua hyökkäyksen Keniasta ja Sudanista. Laivastotukikohdan pinta-alukset lähetettiin Japaniin ja sukellusveneet Afrikan ympäri Bordeaux'iin. Perla lähti 1. maaliskuuta 1941 ja Archimede ja Ferraris 3. maaliskuuta ja seuraavana päivänä Guglielmotti.[2]

Neljän sukellusveneen menetyksestä huolimatta sukellusvenemiehistöjen taistelutahto oli pysynyt korkealla, mutta fyysiset rajat olivat olleet tiukalla korkean lämpötilan ja korkean kosteuden vuoksi.[2]

Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus purjehti Madagaskarin ja Afrikan rannikon välisestä salmesta. Alus tankattiin Saksan laivaston tukilaivasta Northmarkista ennen kuin se jatkoi matkaansa. Yli 12 700 merimailin matka, josta vain noin 65 merimailia sukelluksissa, vei 65 vuorokautta. Matka tehtiin täydessä salaisuudessa, mutta alusten saavuttua Bordeuayx'iin Italian sanomalehdistö julkaisi kertomuksen matkasta.[2]

Seuraavat kuukaudet alus oli satamassa kunnostettavana, kunnes se lähetettiin Iberian niemimaan rannikolle partiomatkalle. Alus lähti toiselle matkalleen 23. lokakuuta Välimerelle, mutta siirtokäsky peruutettiin ja alus pysyi Bordeaux'ssa. Matkan aikana Archimede ja Marconi havaitsivat liittoutuneiden saattueen, mistä ne ilmoittivat. Yhteys saattueeseen kuitenkin kadotettiin. Kaksi vuorokautta myöhemmin Archimede palasi kotisatamaansa.[2]

Oltuaan huollossa aluksen päälliköksi tuli Gianfranco Gazzana Prioroggia. Alus lähti huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa 1942 partiomatkalle Brasilian rannikolle, jonne se saapui 23. toukokuuta. Matkan aikana 13. toukokuuta alus vastaanotti tiedon Yhdysvaltain laivaston saattueesta Bagnolinilta, mutta ei havainnut saattuetta. Saavuttuaan toiminta-alueelle alus havaitsi liekehtivän kauppalaivan, jonka suojana oli hävittäjä USS Moffett. Sukellusvene laukaisi kaksi torpedoa, jotka räjähtivät ennen kohdetta. Tämän jälkeen sukellusvene oli jahdin kohteena, jonka seurauksena aluksen polttoainetankit alkoivat vuotamaan paljastaen aluksen liikkeet.[2]

Alus pääsi lopulta pakoon aloittaen kotimatkan. Aluksen miehistö havaitsi 15. kesäkuuta yhdysvaltalaisen 4 954 tonnin rahtialuksen Colombian, joka kuitenkin vältti laukaistut torpedot. Samana päivänä sukellusvene havaitsi 5 586 tonnin Panaman lipun alla purjehtineen rahtialuksen Cardinan, jonka se upotti torpedoimalla. Aluksen miehistö havaitsi 27. kesäkuuta Azorien lähellä suuren saattueen, jonka suojana oli joukko saattajia. Alus saapui 4. heinäkuuta Bordeaux'iin.[2]

Alus lähti 15. syyskuuta Bordeaux'sta seuraavalle partiomatkalleen Atlantille yhdessä Bagnolinin kanssa päällikkönään Guido Saccardo. Alkuperäisen käskyn mukaan aluksen piti partioida Freetownin alueella, mutta Saksan laivastolla oli jo alueella sukellusveneosasto. Italian laivastoa pyydettiin keskeyttämään tehtävä ja Archimede saattoi aloittaa vapaan partioinnin.[2]

Aluksen miehistö havaitsi 8. lokakuuta brittiläisen 20 043 tonnin joukkojenkuljetusaluksen Oronsayn, joka upotettiin torpedoimalla. Muutamaa tuntia myöhemmin alus hyökkäsi TSS Nea Hellaksen kimppuun tuloksetta. Sukellusvene siirtyi 19. lokakuuta Cap Verden eteläpuolelle, missä se ei kohdannut muita aluksia. Alus palasi kotisatamaansa 17. marraskuuta.[2]

Alus lähti 26. helmikuuta 1943 Le Verdonista partiomatkalle Brasilian rannikolle Pernambucoon. Ohjeiden mukaan aluksen tuli viipyä alueella, kunnes polttoainevarannot olisivat laskeneet 70 tonniin, minkä jälkeen sen pitäisi tankata joltain akselivaltojen alukselta lisää polttoainetta. Alukselta lähetettiin viimeinen viesti 10. huhtikuuta, jolloin se ilmoitti sijaintinsa ja polttoainemääräkseen 61 tonnia. Alukselle annettiin ohjeet Saksna laivaston sukellusveneen kohtaamiseksi.[2]

Tiedustelulentokone havaitsi Archimeden 15. huhtikuuta kello kaksi aamuyöllä. Sukellusvene ei kyennyt sukeltamaan, jolloin tiedustelukoneen paikalle kutsumat pommittajat löysivät maalin. Paikalle saapui kaksi VP-83:n PBY-5A Catalinaa, jotka pudottivat syvyyspommeja aluksen ympärille. Sukellusvene katkesi kahtia ja upposi. Alukselta pelastui noin kaksikymmentä miehistönjäsentä, joille lentokoneista pudotettiin kolme kumivenettä.[2]

Brasilialaiset kalastajat löysivät 27. toukokuuta kumiveneen, jossa oli kaksi kuollutta ja yksi elossa oleva, Giuseppe Lococo.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]