Rómulo Betancourt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Betancourt vuonna 1961.

Rómulo Ernesto Betancourt Bello (22. helmikuuta 190828. syyskuuta 1981) oli venezuelalainen poliitikko, joka tunnetaan ”Venezuelan demokratian isänä”. Hän oli maan presidentti 1945–1948 ja uudelleen 1959–1964 sekä Venezuelan 1900-luvun tärkeimmän puolueen Acción Democrátican perustaja ja johtaja.

Betancourt osallistui Venezuelan niin sanottuun sotilas- ja kansalliskapinaan 1928, joutui vangiksi ja eli vapauduttuaan pitkään maanpaossa. 1940-luvulla hänen kirjoituksensa El País -lehdessä herättivät huomiota läpi Etelä-Amerikan. Betancourt tunnettiin diktatuurien vastustajana.[1]

Varhainen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rómulo Betancourt syntyi Guatiressa lähellä pääkaupunkia Caracasta. Oppikoulun jälkeen hän opiskeli Venezuelan keskusyliopistossa. Hänet karkotettiin maasta poliittisen agitaation vuoksi. Hän siirtyi Costa Ricaan, jossa hän perusti ja johti kommunistisia ryhmiä. Hänestä jopa tuli 22-vuotiaana maan kommunistipuolueen johtaja.

Vuonna 1937 hän erosi kommunistipuolueesta ja palasi kotimaahansa ja perusti Partido Democrático Nacional -puolueen, jonka nimeksi vuonna 1941 otettiin Acción Democrática (AD).[1]

Betancourt nousi ensi kerran presidentiksi vuoden 1945 sotilasvallankaappauksessa. Hän toteutti monia uudistuksia kuten yleisen äänioikeuden ja ryhtyi ottamaan maassa toimivien öljy-yhtiöiden voitosta puolet valtiolle yritettyään ensin kansallistaa ne.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Rómulo Betancourt