Qibyan verilöyly
Qibyan verilöyly oli 14. lokakuuta 1953 Israelin Qibyan kylään tuolloisen Jordanian Länsirannalla tekemä sotilaallinen isku, jonka aikana kuoli 60 kylän asukasta, suuri osa heistä naisia ja lapsia. Suuri osa heistä kuoli israelilaisjoukkojen räjäyttäessä kylän rakennukset. Isku tehtiin kostona palestiinalaississien Israelin puolelle aikaisemmin tekemistä iskuista. Verilöyly tuomittiin laajasti ulkomailla ja YK:n turvallisuusneuvostossa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiinalaiset olivat alkaneet tehdä soluttautumisiskuja Israelin puolelle sitä ympäröivistä arabimaista Israelin itsenäistyttyä. Sissit käyttivät nimeä fida'iyyun eli itsensä uhraajat. Israelissa iskuista kärsivät etenkin rajaseutujen asukkaat. Israel vastasi tekemällä kostoiskuja rajojen yli ja arabimaat yrittivät puolestaan hillitä iskuja vielä ennen 1950-luvun puoliväliä omalla puolellaan Israelin iskujen pelossa. Kostoiskujen pääsuunnittelija Moshe Dayan nousi armeijan komentajaksi vuonna 1953. Kostoiskuja tekivät tavallisesti pienet israelilaiset kommandoryhmät.[1]
Palestiinalaisten iskut kiihtyivät vuonna 1953 ja tammikuusta syyskuuhun oli kuollut 32 israelilaista. 12. lokakuuta 1953 tehdyssä iskussa Yehudiin kuoli juutalainen nainen ja tämän kaksi nuorta lasta. Pääministeri David Ben-Gurion ja puolustusministeri Pinhas Lavon päättivät nopeasta ja voimakkaasta kostoiskusta. Kostoiskun kohteeksi valittiin Qibyan kylä lähellä Israelin rajaa.[2]
Verilöly[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelin kostoisku alkoi 14. lokakuuta 1953. Hyökkäystä edelsi tykistökeskitys, jonka jälkeen armeijan yksiköt siirtyivät hyökkäysasemiin.[2] Kostoiskun johdossa oli tuolloinen majuri Ariel Sharon.[1] Kylästä johtavat tiet miinoitettiin, jotta estettäisiin kylässä mahdollisesti olevien palestiinalaississien pako ja jordanialaisten apujoukkojen saapuminen alueelle. Israelin puolustusvoimien mukaan siviiliväestölle annettiin etukäteen varoitus lähteä alueelta, mutta palestiinalaiset silminnäkijät kiistivät kuulleensa varoitusta. Kylän varmistamisen jälkeen israelilaisjoukot räjäyttivät monet vielä tykistökeskityksen jälkeen pystyssä olevista taloista. Yhteensä taloja tuhottiin 45, joiden lisäksi oli tuhottu kylän moskeija ja vesihuoltojärjestelmät. 60 palestiinalaisia kuoli israelilaisten räjäyttäessä kylän taloja. Monet kuolleista olivat naisia ja lapsia.[2] Sharonille annetuissa ohjeissa tämä määrättiin tappamaan "maksimaalinen määrä" kylän asukkaita. Sharon itse väitti kuitenkin myöhemmin muistelmissaan, etteivät joukot tienneet taloihin kätkeytyneistä siviileistä.[1] Tuntematon määrä haavoittui. Lopulta israelilaiset vetäytyivät takaisin omalle puolelleen rajaa.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Qibyan verilöylyn paljastuttua Israel sai osakseen laajaa kansainvälistä arvostelua.[1] Lähes kaikki Länsimaat ja niiden mukana Yhdysvallat tuomitsivat iskun. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto tuomitsi iskun päätöslauselmassaan marraskuussa. Israelissa tapahtumia yritettiin aluksi vähätellä. Ben-Gurion kiisti aluksi hallinnon osallisuuden iskuun kokonaan, väittäen että iskun olivat toteuttaneet raivostuneet israelilaiset siviilit. Väitteeseen ei kuitenkaan uskottu ja arvostelua alkoi tulla myös Israelin sisältä.[2] Qibyan verilöylyn jälkeen israelilaiset keskittivät tulevat kostoiskunsa ensisijaisesti vain sotilaskohteisiin. Tulevissa iskuissa siviiliuhrien määrä olikin pienempi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Juusola, Hannu: Israelin historia, s. 108–110. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1 }.
- ↑ a b c d e Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 837. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. (englanniksi)
