Pyynikin kirkkopuisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkymä puistosta ja siellä täällä yhä seisovista hautakivistä.
Aleksanterin kirkon edustalla Hämeenpuiston puolella on suihkulähde, jota koristaa Väinö Richard Rautalinin vuonna 1937 valmistunut, tanssivia poikia kuvaava Kevät-patsas.[1]

Pyynikin kirkkopuisto (vanhalta nimeltään Aleksanterin kirkkopuisto[1]) on puisto Tampereen keskustassa Kaakinmaan kaupunginosassa Aleksanterin kirkon ympärillä ja länsipuolella. Alun perin paikalla sijaitsi vuonna 1785 perustettu Tampereen vanha hautausmaa, joka oli kaupungin ensimmäinen. Sen käyttö päättyi 1880-luvulla, kun Kalevankankaalle oli valmistunut uusi hautausmaa vuonna 1880. Samana vuonna hautausmaan ja Esplanadin väliin alettiin rakentaa Aleksanterin kirkkoa, jonka peruskivi laskettiin 2. maaliskuuta 1880[2].

Hautausmaalle istutettiin jo vuonna 1813 koivuja,[1] mutta 1880-luvun alussa Tampereen kaupunginpuutarhuri Karl Johan Gauffin suunnitteli uuden kirkon ympärille puiston, jonne istutettiin muun muassa hopeapajuja, siperianlehtikuusia ja jalavia. Hänen seuraajansa Onni Karstenin aikakaudella puistossa tehtiin vuonna 1898 kunnostustöitä puustoa harventamalla ja uusia kulkuteitä rakentamalla.[3][1] Vaikka hautausmaa on ollut puistona jo yli sata vuotta, siellä on yhä jäljellä lukuisia vanhoja hautamuistomerkkejä.

Sisällissodan aikana vuonna 1918 kirkon viereen on kaivettu joukkohauta, johon on haudattu teloitettuja punaisia. Haudat ovat merkitsemättömiä ja niiden päällä kulkee puistokäytäviä.[4] Tieto ei kuitenkaan joidenkin tutkijoiden mielipiteiden mukaan pidä paikkaansa.[5]

Puistossa kasvaa Suomen paksuin euroopanlehtikuusi, jonka ympärysmitaksi rinnankorkeudelta vuonna 1989 mitattiin 457 senttimetriä.[1]

Pyynikin kirkkopuistoon haudattuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pyynikin kirkkopuisto 22.3.2005. Tampereen kaupunki. Viitattu 11.8.2010.
  2. Aleksanterin kirkko Tampereen kaupunki. Viitattu 10.8.2010.
  3. Siitarinen, Eila (toim.): Tampereen puistot 125 v., s. 12–13. Tampereen kaupungin puistoyksikkö, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.8.2010).
  4. Ylikangas, Heikki.: Tie Tampereelle : 1918 : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa. Porvoo: W. Söderström, 1993. 38039446. ISBN 9510188972, 9789510188972. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.11.2018).
  5. Drufva, Juha: Onko Pyynikillä teloitettujen punaisten joukkohauta? Kansan Uutiset, 24.8.2012. Viitattu 27.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]