Pysyvän tilan teoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pysyvän tilan teoria on epästandardi kosmologinen teoria, jonka mukaan kaikkeus laajenee, mutta sen tiheys, säilyy vakiona sillä tyhjästä syntyy jatkuvasti uutta ainetta.[1] Tämä malli pyrki yhdistämään havainnot ja ikuisen kaikkeuden, jolla ei ole alkua eikä loppua.

Teorian esittivät 1950-luvulla Hermann Bondi, Fred Hoyle ja Thomas Gold.[1] Teoria ei pysty kunnolla selittämään havaintoja joten siitä on nykyisin luovuttu. Pysyvän tilan teorian kaikkeuden pitäisi näyttää samanlaiselta kaikilla etäisyyksillä. Hyvin suurilla etäisyyksillä näyttää kuitenkin esiintyvän kohteita, joita ei ole lähiavaruudessa.[1] Alkuräjähdysmallissa tämä ero selittyy luonnollisella tavalla kohteiden ajallisen kehityksen avulla.[1] Teoria ei selitä myöskään kosmista taustasäteilyä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hannu Karttunen: Pysyvän tilan teoria Tuorlan observatorio. Viitattu 30.6.2007.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.