Pysäköintivirhemaksu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pysäköintivirhemaksulappuja auton ikkunassa Pohjois-Carolinassa.
Puolalainen rengaslukko

Pysäköintivirhemaksu on maksu, joka voidaan määrätä yleensä kaupunki- ja taajama-alueella pysäköinti- ja pysäyttämissääntöjen noudattamatta jättämisestä, pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä, väärinpysäköinnistä tai tarpeettomasta joutokäynnistä. Se ei ole sakko, vaan ns. hallinto-oikeudellinen kurinpitomaksu. Maksu perustuu lakiin pysäköinninvalvonnasta (PysVL 17 §). Pysäköintivirhemaksun määrää poliisi tai lääninhallituksen määräämä kunnallinen pysäköinninvalvoja tai hänen alaisuudessaan toimivat pysäköinnintarkastajat. Pysäköinnintarkastajat määräävät suurimman osan maksuista. Maksun suuruus on 20–80 euroa[1].

Pysäköintivirhemaksumääräys on ajoneuvon kuljettajalle annettava kirjallinen määräys suorittaa pysäköintivirhemaksu. Milloin kuljettaja ei ole tavoitettavissa henkilökohtaisesti, jätetään maksukehotus näkyvälle paikalle ajoneuvoon tai mikäli esimerkiksi pakenee paikalta, lähetetään pysäköintivirhemaksu ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.

Mikäli maksua ei suoriteta annetussa maksuajassa (30 vrk), maksu on suoritettava 14 euron määrällä korotettuna (Laki pysäköinnivalvonnasta 17 §). Maksu on ulosottokelpoinen ilman erillistä päätöstä. Ajoneuvon kuljettajalla, omistajalla tai haltijalla, joka katsoo pysäköintivirhemaksun aiheettomaksi, on oikeus 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista tehdä oikaisuvaatimus pysäköinninvalvojalle (Laki pysäköinnivalvonnasta 15 §). Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti.[1]

Oikaisuvaatimus on tehtävä maksuajan kuluessa maksun määränneelle viranomaiselle. Jos viranomainen hyväksyy oikaisuvaatimuksen, pysäköintivirhemaksu palautetaan. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa edelleen hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valituksen jättäminen ei kuitenkaan vapauta maksun maksuvelvoitteesta. Maksu on suoraan ulosottokelpoinen. Koska pysäköintivirhemaksu ei ole rikosoikeudellinen seuraamus, sen maksamatta jättämisestä seuraa vain ulosottomenettely ja viivästyskorkojen kertyminen sekä, mikäli maksua ei saada ulosottomenettelyssä perittyä, lisäksi maksuhäiriömerkintä. Ulosottoperuste on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan, minkä jälkeen se vanhentuu.

Pysäköinnintarkastajilla on käytössään kamerapuhelimet tai digikamerat, joilla voidaan kuvata pysäköintivirhemaksun kohteena oleva ajoneuvo mahdollista myöhempää valituskäsittelyä varten. Pysäköintivirhemaksun maksaa viime kädessä aina ajoneuvon haltija. Ajoneuvoa ajaneen sivullisen tulisi antaa kirjallinen tunnustus maksuvelvoitteen siirtämiseksi, mikäli näin on käynyt.

Ajoneuvoon voidaan myös asentaa rengaslukko, jolla estetään auton ajaminen ja jota ei poisteta ennen kuin tarvittavat maksut on suoritettu.[1] Suomessa rengaslukko voidaan asentaa, jos ajoneuvolla on ennestään viisi maksamatonta pysäköintivirhemaksua.[2]

Pysäköintivirhemaksua ei tietyissä tilanteissa määrätä ajoneuvolle, jossa on invapysäköintilupa näkyvissä ikkunassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]