Pyrokatekolivioletti
| Pyrokatekolivioletti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-[3-(3,4-dihydroksifenyyli)-1,1-diokso-2,1λ6-bentsoksatiol-3-yyil]betseeni-1,2-dioli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1=CC=C2C(=C1)C(OS2(=O)=O)(C3=CC(=C(C=C3)O)O)C4=CC(=C(C=C4)O)O[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C19H14O7S |
| Moolimassa | 386,372 g/mol |
| Sulamispiste | 185 °C (hajoaa)[2] |
| Liukoisuus veteen | 60 g/l[3] |
Pyrokatekolivioletti (C19H14O7S) on orgaaninen yhdiste, jota käytetään analyyttisessä kemiassa metalli-ionipitoisuuksien määrittämiseen spektrofotometrisesti tai kompleksometrisellä titrauksella, jolloin se toimii kompleksometrisenä indikaattorina.
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyrokatekoliviolettia valmistetaan katekolin ja o-sulfobentsoehapon anhydridin välisellä kondensaatioreaktiolla. Yhdiste liukenee veteen, ja jonkin verran alkoholeihin. Sen väri on riippuvainen liuoksen pH-arvosta. Hyvin happamissa olosuhteissa se on väriltään punaista, välillä 2–8 se on keltaista ja pH:n ollessa yli 8 se on violettia. Pyrokatekolivioletti muodostaa useiden metallien, kuten alumiinin, vismutin, toriumin, raudan, magnesiumin, mangaanin, kuparin, koboltin ja nikkelin kanssa väriltään sinivioletin kompleksin. Metallit muodostavat rakenteeltaan viisiatomisen rengasmaisen kompleksin pyrokatekolivioletin hydroksyyliryhmien kanssa. Tämän kompleksin muodostumista voidaan käyttää kompleksometrisen titrauksen päätepisteen ilmaisemiseen tai metalli-ionien pitoisuuksien määrittämiseen spektrofotometrisesti.[3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pyrocatechol violet – Substance summary NCBI. Viitattu 7. kesäkuuta 2013.
- ↑ Pyrocatechol Violet indicator for metal titration Sigma-Aldrich. Viitattu 07.06.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Product Information: Pyrocatechol violet sigmaaldrich.com. Viitattu 07.06.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Ram W. Sabnis, Erwin Ross, Jutta Köthe, Renate Naumann, Wolfgang Fischer, Wilhelm-Dietrich Mayer, Gerhard Wieland, Ernest J. Newman & Charles M. Wilson: Indicator Reagents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Viitattu 07.06.2013
- ↑ Veden alumiinin määritys, fotometrinen menetelmä Opetushallitus. Viitattu 7.6.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pyrokatekolivioletin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich (Merck), viitattu 31.5.2018.