Pyhän Pietarin ja Paavalin luterilainen kirkko
Pyhän Pietarin ja Paavalin luterilainen kirkko (ven. Лютеранская церковь святых Петра и Павла, Ljuteranskaja tserkov svjatyh Petra i Pavla, saks. Petrikirche) on kirkkorakennus Pietarissa. Se sijaitsee Pienen ja Ison tallikadun välisessä korttelissa osoitteessa Nevski prospekt 22–24. Lähimmät metroasemat ovat Nevski prospekt ja Gostinyi dvor. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Aleksandr Brjullov.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusromaanista tyyliä edustava rakennus pystytettiin 1833–1838 vanhemman, vuonna 1730 avatun kirkon paikalle. Tätäkin aiemmin paikalla oli ollut Pietari Suuren käskystä 1708 perustettu puukirkko[1]. Rakennuksessa on havaittavissa myös klassismin vaikutteita. Kirkon molemmin puolin sijaitsevat asuintalot muodostavat kirkon edustalle pienen aukion, jota reunustaa valurautainen ristikkoaita. Julkisivua koristavat keskellä holvikaari ja pylväikkö sekä reunoilla symmetriset kulmatornit. Sisäänkäyntiä vartioivat Pietarin ja Paavalin patsaat, evankelistoja kuvaavat reliefit ja katon kruunaava enkelipatsas ovat Agostino Triscornin ja Theodore Jacquesin käsialaa.[2]
Kirkko kuului Pietarin toiseksi suurimmalle luterilaiselle seurakunnalle, joka koostui lähinnä saksalaisesta keskiluokasta ja baltiansaksalaisesta aatelistosta. 1900-luvun alussa seurakunnassa oli noin 15 000 jäsentä. Jumalanpalvelusten liturgisena kielenä oli saksa. Seurakunta ylläpiti erilaisia hyväntekeväisyyslaitoksia ja saksankielistä koulua Petrischulea.[3]
Kirkko suljettiin vuonna 1937, minkä jälkeen sitä käytettiin varastona. Vuosina 1958–1962 se muutettiin uimahalliksi. Alkuperäinen sisustus on kokonaan tuhoutunut. Rakennus palautettiin saksalaiselle luterilaiselle seurakunnalle vuonna 1992. Pitkällisen remontin jälkeen se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1997. Nykyään seurakunnassa on noin 600 venäjänsaksalaista jäsentä.[3] Se kuuluu Venäjän, Ukrainan, Kazakstanin ja Keski-Aasian evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Путеводитель по С.-Петербургу, s. 172–173. näköispainos vuoden 1903 laitoksesta. Pietari: SP Ikar, 1991. ISBN 5-85902-065-1. venäjä
- ↑ Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 231–232. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.
- ↑ a b Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Ljuteranskaja tserkov ap. Petra encspb.ru. Viitattu 15.10.2009. (venäjäksi)