Pyhän Nikolauksen kilta (Turku)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolauksen kilta oli omistettu Pyhälle Nikolaukselle, joka on muun muassa kauppiaiden ja merimiesten suojeluspyhimys. Pyhää Nikolausta esittävä 1500-luvun italialainen puupiirros.

Pyhän Nikolauksen kilta oli yksi kuudesta tunnetusta keskiajalla Turussa toimineesta killasta. Se oli omistettu Pyhälle Nikolaukselle. Pyhän Nikolauksen killasta on säilynyt varhaisin Turun kiltoja koskeva maininta vuodelta 1355, jolloin kilta mainittiin pappi Henrik Tempilin testamenttilahjoituksessa. Katoliseen kirkkoon sidoksissa ollut kiltalaitos lakkautettiin Ruotsissa Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1544 ja kiltojen omaisuus takavarikoitiin kruunulle.[1]

Killan arvellaan sijainneen Rettigin tupakkatehtaan tienoilla, Vanhan Suurtorin takana. Tältä alueelta on kaivauksissa löytynyt jälkiä kivi- ja hirsirakennuksista. Vanhimpana Turun killoista Pyhän Nikolauksen kiltaa kutsuttiin keskiajalla yksinkertaisesti "killaksi". Esimerkiksi ritari Eerik Akselinpoika Tott antoi istuessaan oikeutta Pyhän Nikolauksen kiltatalossa 6. syyskuuta 1457 merkitä pöytäkirjaan yksinkertaisesti "på gilstogaen", "kiltatuvalla". Kiltojen lakkauttamisen jälkeen kuningas Kustaa Vaasa otti Nikolauksen kiltatalon kruunulle, minkä kaupunki yritti kumota vielä vuonna 1610.[2]

Killan jäsenluetteloa tai sääntöjä ei ole säilynyt. Juhani Rinne on kuitenkin arvellut, että killan jäsenet olisivat olleet lähinnä kauppiaita ja porvaristoa, koska Pyhä Nikolaus oli juuri kauppiaiden ja merimiesten suojeluspyhimys. Kilta ylläpiti Turun tuomiokirkossa Pyhälle Nikolaukselle omistettua alttaria, josta ainoat maininnat ovat vuodelta 1412. Enempää tietoja ei ole säilynyt, koska alttaria ja sen alttaripappeja koskevat asiakirjat olivat killan eivätkä tuomiokapitulin hallussa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rinne, Juhani: Turun tuomiokirkko keskiaikana II. Alttarit ja kirkolliset toimitukset. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
  • Seppänen, Liisa: Turun kaupunkikuva ja reformaation jäljet. Pohjoinen reformaatio, 2016, s. 189–197. Turku: Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies & Turun Historiallinen Yhdistys.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Seppänen 2016: s. 188.
  2. Rinne 1948: s. 23.
  3. Rinne 1948: 21-23.