Pyhän Markuksen kellotorni
Pyhän Markuksen kellotorni eli kampaniili (ital. Campanile di San Marco) on Venetsian Pyhän Markuksen torilla sijaitseva 98,6-metrinen torni ja kaupungin korkein rakennus.[1] Kellotornin rakentaminen aloitettiin vuosien 888 ja 911 välillä ja se valmistui doge Tribuno Memmon aikana 979–991. Tornin nykyinen asu on 1500-luvun alusta[1].
Venetsian kellotorneja käytettiin alun perin majakkoina ja tulipalojen torjunnassa. Torneihin ei useinkaan päästetty ulkomaalaisia, jotta he eivät voisi vakoilla kaupunkivaltion satamien toimintaa tai puolustusta. Varakkaat kaupunkilaiset sen sijaan saattoivat kilpailla sillä kuka pystyy ratsastamaan kellotornin huipulle. Vuonna 1609 Galileo Galilei demonstroi kehittämänsä kaukoputken toimintaa Pyhän Markuksen tornissa. Tornin viidellä kellolla oli tasavallan aikana kullakin oma tehtävänsä. Esimerkiksi marangona-kello ilmoitti työpäivän alkamisen ja loppumisen, kun taas malefigo-kello ilmoitti mestauksesta. Nykyisin kaikki viisi kelloa soivat tasatunnein.[1]
Torni kesti siihen kohdistuneet salamaniskut ja tulipalot vuoteen 1902 asti, jolloin se romahti. Aluksi heinäkuun alkupuolella havaittiin murtumia tornin pohjoissivulla, ja 14. heinäkuuta torni kaatui pohjoisen suuntaan. Jälleenrakennus kesti vuoteen 1912. Vuonna 1962 torniin asennettiin hissi[1].
Pyhän Markuksen kampaniili on ollut mallina useille muille torneille, erityisesti entisen Venetsian tasavallan alueella. Lähes identtiset vaikkakin pienemmät tornit tehtiin 1700-luvulla Slovenian Piraniin ja Kroatian Rovinjiin. Myöhemmin vastaavia on tehty muun muassa Seattleen, Torontoon, Australian Brisbaneen, Saksan Kieliin, Yhdysvaltojen Denveriin ja Berkeleyhin sekä Etelä-Afrikan Port Elizabethiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pinja Rosenberg: Mondo matkaopas Venetsia, s. 74–75. 2. painos. Helsinki: Image kustannus, 2012. ISBN 978-952-5678-18-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhän Markuksen kellotorni Wikimedia Commonsissa
