Pyhän Eliaan vuori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Eliaan vuori kuvattuna Icy Baystä.
Tlingitien seremoniallinen puku, jonka he antoivat Maynard Millerille ja Harvardin vuorikiipeilykerholle retkellä Pyhän Eliaan vuorelle 1946.

Pyhän Eliaan vuori, engl. Mount Saint Elias, myös Boundary Peak 186, on sekä Kanadan että Yhdysvaltojen toiseksi korkein vuori. Se sijaitsee Yukonin ja Alaskan rajalla, 40 km Kanadan korkeimmasta vuoresta Mount Loganista kaakkoon. Kanadan puoleinen osa kuuluu Kluanen kansallispuistoon, ja Yhdysvaltojen puoleinen osa on Wrangell-St. Eliasin kansallispuistossa.

Sen nimi on tlingitiksi Yasʼéitʼaa Shaa, joka tarkoittaa ”Icy Bayn takainen vuori”. Yakutatin tlingitit käyttävät siitä myös nimeä Shaa Tlein, ”Suuri vuori”. Se on Kwaashkʼiḵwáanin klaanin tärkeimpiä vuorenharjoja, sillä sen avulla he suunnistivat alas Copper Riveriä.[1] Brittiläisen Columbian ja Alaskan rajalla Kaakkois-Alaskassa olevasta Mount Fairweatheristä käytetään nimeä Tsalx̱aan. Kerrotaan, että tämä vuori ja Yasʼéitʼaa Shaa (Pyhän Eliaan vuori) olivat alkujaan vierekkäin mutta riitaantuivat ja joutuivat erilleen. Niiden lapset, välimaastossa olevat kaksi huippua, ovat nimeltään Tsalx̱aan Yátxʼi (”Tsalxaanin lapset”).

Eurooppalaisista tutkimusmatkailijoista ensimmäisenä vuoren näki 16. heinäkuuta 1741 venäläinen Vitus Bering. Jotkut historioitsijat väittävät, että Bering nimesi vuoren, mutta toisten mukaan 1800-luvun kartanpiirtäjät nimesivät sen Pyhän Eliaan lahden mukaan, kun Bering oli jättänyt sen nimeämättä.[2]

Pyhän Eliaan vuori kattaa maastossa hyvin laajan alueen. Sen huippu kohoaa 5 489 metrin korkeuteen,[3] ja se on 16 kilometrin päässä Taan Fjordin kärjestä Icy Bayn rannikolla.

Vuonna 2007 tehty itävaltalainen dokumentti Mount St. Elias kertoo laskettelija-vuorikiipeilijäryhmästä, jonka tarkoitus oli tehdä ”maailman pisin mäenlasku”, nousta vuorelle ja laskea suksilla runsaan viiden kilometrin matka Alaskanlahteen. Elokuva leikattiin ja esitettiin vuonna 2009 rajalliselle katsojamäärälle. Vuorikiipeilijät pääsivät huipulle toisella yrittämällä ja laskivat neljän kilometrin korkeuteen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mount Saint Elias, Bivouac, viitattu 19.9.2018
  2. Mount Saint Elias, Geographical Names Information System (GNIS), viitattu 19.9.2018
  3. Mount Saint Elias, Alaska-Yukon Peakbagger.com. Viitattu 19.9.2018.
  4. Elokuvan virallinen sivusto, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 19.9.2018

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]