Pyhä sydän

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italialaisen Pompeo Batonin (1708–1787) maalaama alttaritaulu roomalaisessa kappelissa.

Pyhä sydän (lat. Sacrum Cor, ital. Sacro Cuore, ransk. Sacré-Cœur, saks. Heiliges Herz) tarkoittaa Jeesuksen ruumiillista sydäntä, jota katolisessa kirkossa palvotaan Jeesuksen ihmisiä kohtaan tunteman rakkauden symbolina. Palvonnasta on merkkejä jo keskiajan saksalaisessa mystiikassa, mutta varsinaisena palvonnan alkajana pidetään ranskalaista salesilaisnunnaa pyhää Marguerite-Marie Alaquoquea (1647–1690) ja hänen näkyjään 1673–1675. Paavit edistivät palvontaa varsinkin 1700-luvulla. Paavi Klemens XIII hyväksyi Pyhän sydämen juhlan 1765 ja Leo XIII lisäsi juhlan arvoa 1899, sekä omisti samana vuonna maailman pyhälle sydämelle. Monissa katolisissa kirkoissa on kuvia, joissa Jeesus kantaa orjantappurakruunun ympäröimää sydäntään.[1][2] Pyhän sydämen juhlapyhää vietetään 3. perjantaina helluntain jälkeen, päivää ennen Jeesuksen äidin Neitsyt Marian tahrattoman sydämen muistopäivää.[3] Katolisen kirkon lisäksi Jeesuksen sydäntä kunnioitetaan myös vanhakatolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa. Jeesuksen sydäntä kunnioitetaan nimenomaan pyhänä, kun sitä vastoin esimerkiksi hänen äitinsä Neitsyt Marian sydäntä kutsutaan tahrattomaksi. Kesäkuu on omistettu Jeesuksen pyhälle sydämelle.[4] Pyhimyksiä, jotka tunnetaan hartaudesta pyhää sydäntä kohtaan ovat pyhä Bonaventura, pyhä Gertrude, pyhä Katariina Sienalainen, pyhä Jean Eudes ja pyhä Marguerite-Marie Alaquoque.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä avautunutta kylkeä ja siitä evankelista Johanneksen mukaan virrannutta verta ja vettä mietiskeltiin jo varhaisina vuosisatoina, ei ole merkkiä siitä, että itse Jeesuksen haavoittunutta sydäntä oltaisiin palvottu mitenkään ensimmäisten kymmenen vuosisadan aikana. 1000- ja 1100-luvuilla hartaus kehittyi benediktiinisten ja sisterssiläisten luostareiden ilmapiirissä sekä 1200-luvulta 1500-luvulle sitä levitettiin, vaikka se ei vaikuttanut kehittyneen itsessään. Esimerkiksi fransiskaanien, dominikaanien ja kartusialaisten keskuudessa oli esimerkkejä sen harjoittamisesta. Se kuitenkin pysyi yksityisenä hartautena. Mystikot ja hurskaat ihmiset, kuten pyhä Francis Borgia, pyhä Peter Canisius, pyhä Aloysius Gonzaga ja pyhä Alphonsus Rodriguez harjoittivat sitä. 1600-luvulla pyhä Jean Eudes teki yksityisestä hartaudesta julkisen, kunnioitti sitä hetkipalveluksella ja laati sille juhlan. Samalla vuosisadalla pyhän Marguerite-Marie Alaquoquen oletetusti Jeesukselta saamat ilmestykset uudistivat hartautta ja aloittivat niinsanotun yhdeksän ensiperjantain hartauden, joiden seuraajille on annettu myös erityiset 12 lupausta.[6][7]

Kunnioitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joko kokonaan tai osittain Jeesuksen pyhän sydämen nimiin on perustettu ainakin 7 katolista sääntökuntaa:[8]

  • Congregatio Sacrorum Cordium Iesu et Mariae necnon adorationis perpetuae Ss. Sacramenti altaris, perustettu 1800
  • Fratres a Sacratissimo Corde Iesu, perustettu 30. syyskuuta 1821
  • Congregatio Missionariorum a Sacrorum Cordium Iesu et Mariae, perustettu 1833
  • Missionarii Sacratissimi Cordis Iesu, perustettu 8. joulukuuta 1854
  • Congregatio Sacerdotum a Sacro Corde Iesu, perustettu 28. kesäkuuta 1878
  • Congregatio Missionariorum a Sacrorum Cordium Iesu et Mariae (Mallorca), perustettu 17. elokuuta 1890
  • Missionari Sacri Cuori et Sanctae Mariae de Guadalupe, perustettu 3. kesäkuuta 1939

Lisäksi Jeesuksen pyhälle sydämelle on laadittu vähintään seuraavat latinankieliset rukoukset, hetkipalveluksen pienoisversio, novena ja julkinen litania:[9]

Pyhän sydämen juhlapäivänä roomalaiskatolisessa hartauselämässä sitä on kunnioitettu seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:[10][11]

"Orémus.

Deus, qui nobis in Corde Fílii tui, nostris vulneráto peccátis, infinítos dilectiónis thesáuros misericórditer largíri dignáris: concéde, quǽsumus; ut, illi devótum pietátis nostræ præstántes obséquium, dignæ quoque satisfactiónis exhibeámus offícium."

Paavi Leo XIII:n aikana vuonna 1900 hyväksyttiin myös pyhän sydämen skapulaari, Jeesuksen ja Marian pyhien sydämien skapulaari ja Marian tahrattoman sydämen skapulaari.[12]

Päivämääriä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa Jeesuksen pyhän sydämen juhlapyhää vietetään seuraavina yhtenätoista päivämääränä vuodesta 2017 vuoteen 2027:

  • 23. kesäkuuta 2017
  • 8. kesäkuuta 2018
  • 28. kesäkuuta 2019
  • 19. kesäkuuta 2020
  • 11. kesäkuuta 2021
  • 24. kesäkuuta 2022
  • 16. kesäkuuta 2023
  • 7. kesäkuuta 2024
  • 27. kesäkuuta 2025
  • 12. kesäkuuta 2026
  • 4. kesäkuuta 2027

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana Pyhä sydän.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana Pyhä sydän.
  3. Liturginen kalenteri | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 27.10.2017.
  4. Liturgical Year : June (Monthly Overview) www.catholicculture.org. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  5. The Sacred Heart www.loyolapress.com. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi)
  6. Catholic Encyclopedia: Devotion to the Sacred Heart of Jesus newadvent.org. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  7. First Friday Devotion in the Catholic Church Behind the Catholic Counter. 1.9.2017. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  8. David M. Cheney: Religious Orders [Catholic-Hierarchy] www.catholic-hierarchy.org. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  9. Index by Title preces-latinae.org. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  10. Sancta Missa divinumofficium.com. Viitattu 28.10.2017. (latinaksi)
  11. Divinum Officium divinumofficium.com. Viitattu 28.10.2017. (latinaksi)
  12. Catholic Encyclopedia: Scapular newadvent.org. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]