Punikkivahakas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punikkivahakas
Hygrocybe punicea 1 Rosemary Winnall.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut

Suomessa: Elinvoimainen

[1] Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Vahakkaat Hygrophoraceae
Suku: Helovahakkaat Hygrocybe
Laji: punicea
Kaksiosainen nimi

Hygrocybe punicea
(Fr.) P. Kumm.[2]

Katso myös

 Commons-logo.svg Punikkivahakas Commonsissa

Punikkivahakas (Hygrocybe punicea) on helovahakkaiden sukuun kuuluva sienilaji.

Sen lakki on kellomainen tai laakea ja väriltään verenpunainen tai tummanpunainen. Lakki on leveydeltään 3–15 senttimetriä ja se on kostealla säällä tahmainen. Heltat ovat harvat, paksut ja nuorina vaaleankeltaiset ja vanhemmiten oranssinpunaiset. Jalka on kellanpunainen ja punaviiruinen. Pituudeltaan jalka on 3–15 senttimetriä. Malto on kellertävää tai valkoista. Maku on mieto ja se on hyvä ruokasieni[3]. Punikkivahakkaan kasvuaika on elokuusta lokakuuhun.[4] Sitä muistuttavia lajeja ovat punavahakas, mönjävahakas[3] ja kartiovahakas.[5]

Punikkivahakas kasvaa lehdoissa,[3] tuoreissa kangasmetsissä ja niityillä. Sitä tavataan laajoilla alueilla eri puolilla Eurooppaa[1]. Suomessa sitä tavataan yleisenä lähinnä Etelä-Suomessa.[5] Kansainvälisesti punikkivahakas on luokiteltu vaarantuneeksi[1], mutta Suomessa se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mešić, A.: ' Hygrocybe punicea' IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.4.2021. (englanniksi)
  2. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 4.4.2021.
  3. a b c Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 224. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
  4. a b Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 118. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  5. a b Punikkivahakas Luontoportti. Viitattu 4.4.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]