Pukin sarvi
| Pukin sarvi | |
|---|---|
| Kozijat rog | |
 |
|
| Ohjaaja | Metodi Andonov |
| Säveltäjä | Simeon Pironkov (käännä suomeksi) |
| Kuvaaja | Dimo Kolarov (käännä suomeksi) |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Bulgarian kansantasavalta |
| Tuotantoyhtiö | Studija za igralni filmi |
| Ensi-ilta | 1972 |
| Kesto | 98 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | bulgaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pukin sarvi (Kозий рог, Kozijat rog) on Metodi Andonovin ohjaama bulgarialainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1972. 1600-luvulle sijoittuva balladinomainen tarina perustuu Nikolai Haitovin novelliin, josta kirjailja itse sovitti elokuvakäsikirjoituksen.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ottomaanien vallassa olevassa Bulgariassa 1600-luvulla neljän miehen rosvojoukko murtautuu vuohipaimen Karaivanin taloon ja raiskaa ja tappaa tämän vaimon pienen tyttären Marian nähden. Karaivan päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja jäljittää surmaajat. Hän alkaa kasvattaa Mariaa pojaksi, kylmäveriseksi tappajaksi. Äitinsä surmaajia jahdatessaan tyttö kuitenkin rakastuu erääseen paimenpoikaan, jonka isä Karaivan päättää tappaa jotta Maria pysyisi kovana. Mies sytyttää paimenen mökin tuleen, mutta hänen tietämättään talossa on myös hänen tyttärensä, joka kuolee tulipalossa.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Katja Paskaleva | … | Maria |
| Anton Gortshev | … | Karaivan |
| Milen Penev | … | paimen |
| Stefan Mavrodiev | … | |
| Kliment Dentshev | … | |
| Todor Kolev | … | |
| Ivan Obretenov | … |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pukin sarvi oli suuri festivaalimenestys: se sai Karlovy Varyn elokuvajuhlilta tuomariston erikoispalkinnon, Chicagosta ja Portugalin Santarenistä hopeaa ja kolmannen palkinnon Argentiinasta ja Sri Lankan Colombosta. Katja Paskaleva palkittiin parhaasta naisroolista Panamassa ja Femina-palkinnolla Brysselissä.[1]
Pukin sarvi esitettiin Helsingin sosialististen maiden elokuvaviikolla tuoreeltaan helmikuun alussa 1973[2] ja uudelleen uudessa Neuvostoliiton kulttuuri- ja tiedekeskuksessa huhtikuussa 1977. Helsingin Sanomissa Paula Talaskivi kirjoitti elokuvan kerronnan olevan johdonmukaista, voimallista ja vaikuttavaa, kameratyön erinomaista ja erikoislaatuisen asumismiljöön ihmistyyppeineen kiinnostavaa. Tehokkainta on hänestä elokuvan sisäinen sanoma vihan ja koston tuhovoimasta, mutta toisaalta myös kauniit ja herkät kohtaukset muun muassa naisena olemisesta ja heräävästä ensirakkaudesta. ”Rajut ja hellät tunteet ja tunnot sulautuvat elokuvassa samansävyisesti kuin näkymät sen jylhässä vuorimaisemassa.”[3]
Uusintaversio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samasta Nikolai Haitovin tarinasta filmattiin Bulgariassa 1994 julkaistu värillinen uusintaversio, jonka on ohjannut Nikolai Volev[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c ”30 Kозий рог, The Goat Horn”, Bulgarian Cinema 1944–1984, s. 41. Sofia: Bulgariafilm, 1984. Kirja Internet Archivessa (PDF) Viitattu 29.9.2024. (bulgariaksi) (englanniksi)
- ↑ Talaskivi, Paula: DDR:n kypsiä kirsikoita elokuvaviikon avauksena. Helsingin Sanomat, 25.1.1973, s. 11. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Talaskivi, Paula: Bulgarialainen Pukinsarvi hurja balladi 1600-luvulta. Helsingin Sanomat, 16.4.1977, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Koziyat rog (1994) Internet Movie Databasessa (englanniksi)