Puhelukortti
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Puhelukortti on maksukortti, jota voi käyttää puheluiden soittamiseen yleisöpuhelimesta kuten puhelinkioskista.
Suomessa paikalliset puhelinyhtiöt ja Tele laskivat puhelinkortteja liikkeelle 1990-luvun alussa.[1][2] Kortit olivat joko magneettiraita- tai sirukortteja. Korteille oli ennakkoon ladattu tietty määrä saldoa tai yksiköitä, jotka kuluivat puheluiden myötä.[3]
Vuonna 1993 laskettiin liikkeelle Avant-kortti, alkuvaiheessa juuri puhelukortiksi. Myöhemmin kortin käyttöaluetta laajennettiin pysäköintiin ja muihin ostoksiin. Aluksi Avant-kortit olivat ennakkoon ladattuja. Myöhemmin laskettiin liikkeelle myös uudelleenladattavia kortteja.[4][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Veikko Saarinen: Maksujärjestelmät ja -välineet Suomessa (PDF) 18.6.1996. Suomen Pankin keskustelualoitteita 17/96. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 30.9.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Veikko Saarinen – Kirsti Tanila – Kimmo Virolainen: Payment and settlement systems in Finland 1995 (PDF) 7.2.1996. Suomen Pankin keskustelualoitteita 2/96. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 30.9.2013.
- ↑ Suomessa käytettävät puhelinkortit ja niiden turvallisuus
- ↑ Avant-korttiraha käyttöön vuoden lopulla[vanhentunut linkki] Henriikka Karttunen Kauppalehti 14.06.1996 , sivu 12
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puhelukortti Wikimedia Commonsissa
