Puhelinmyynti
Puhelinmyynti tai telemarkkinointi on etämyynnin ja suoramarkkinoinnin muoto, jossa tarjolla olevaa tuotetta markkinoidaan, ja kauppa tehdään puhelimitse. Telemarkkinoinnin keinoin tapahtuvana kauppana voidaan pitää myös edustajalle (oman yrityksen tai asiakasyrityksen) kanssa sovittua tapaamista. Puhelinmyynti kasvoi runsaasti etenkin 1990-luvulla.
Puhelimitse tapahtuvaa myyntityötä tekevät myyntineuvottelijat, jotka yleensä voivat soittaa tietokoneavusteisesti asiakkaille. Soittojärjestelmä soittaa jatkuvasti taustalla rekisterin numeroihin ja asiakkaan vastatessa puheluun yhdistyy se vasta siinä vaiheessa vapaana olevalle myyntineuvottelijalle, tai myyntineuvottelija voi itse tietokoneelta valita asiakkaansa esimerkiksi hänen ikänsä, työnsä ja ostohistoriansa perusteella. Myyntineuvottelijan työpaikkana voi olla muun muassa Call Center tai Contact Center. Asiakasyritykset ulkoistavat puhelinmyyntityön yleensä yhä useammin. Työ voi olla joko inbound- tai outbound-perustaista, eli myyntineuvottelija ottaa vastaan asiakkaan puheluita tai sitten soittaa asiakkaan suuntaan.
Asiakkaan oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuluttajansuojalain mukaan puhelinmyynnissä on heti puhelun alussa kerrottava, että kyseessä on myyntipuhelu. Puhelinmyynnissä kuluttajalla on 14 vuorokauden ajan tuotteen saapumisesta mahdollisuus perua kauppa. Asiakkaalle on lähetettävä kaupasta kirjallinen vahvistus, jossa on oltava tiedot kaupan perumista varten.
Puhelinmyynnistä voi kieltäytyä joko ilmoittamalla erikseen jokaiselle yritykselle markkinointikiellosta tai ilmoittautumalla puhelinmyynnin kieltävään rekisteriin, joka kattaa kaikki Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton jäsenyritykset. Kieltoa voi tehostaa ilmoittamalla esimerkiksi Väestörekisterikeskuksen puhelin- tai nettipalvelussa, ettei halua tietojaan Väestötietojärjestelmästä luovutettavan markkinointitarkoituksiin.[1] Samoin Ajoneuvoliikennerekisteriin voi tehdä luovutuskiellon Trafin kautta sähköisesti tai puhelimitse.[2] Myös pankeille, vakuutusyhtiöille ja muille tahoille, joissa on jo asiakkaana, voi lähettää erillisen kiellon markkinoida lisää esimerkiksi säästämis- tai vakuutuspalveluita.
Haittoja ja kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Kuluttajaliitto on ollut huolissaan siitä, että jos asiakas on kieltäytynyt telemarkkinoinnista, markkinointikieltoa ei aina noudateta.[3] Puhelinmyynnin haitaksi on koettu myös se, että ihmiset vastaavat vieraisiin numeroihin aiempaa harvemmin. Tämä on kasvava ongelma esimerkiksi viranomaisille, Kelalle tai Postin lähetysten jakajille.[4] Lapsille tulevat markkinointipuhelut johtuvat usein tahattomasti siitä, että lasten puhelinliittymät näkyvät virallissa tiedostoissa vanhempien nimillä. Tämän voi välttää muuttamalla lasten liittymänumerot salaisiksi ja kehottamalla lapsia välttämään omien puhelinnumeroidensa kirjoittamista kilpailu- tai arpajaislipukkeisiin.
Suomen Postin teettämän tutkimuksen mukaan puhelinmyynti on vähiten pidetty osoitteettoman suoramarkkinoinnin muoto. Tutkimuksen mukaan 61 % kuluttajista ei halua tai ei voi ottaa vastaan myyntipuheluita ja 5 % kuluttajista pitää sitä mieluisimpana muotona.[5][6]
Suomalaisia puhelinmyyntiyrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://vrk.fi/default.aspx?docid=218&site=3&id=177 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.trafi.fi/palvelut/rekisteritietopalvelut/tietojenluovutuskiellot
- ↑ Lehtien puhelinmyynti rikkoo usein lain säännöksiä 15.1.2004. Suomen Kuluttajaliitto. Arkistoitu 8.4.2005. Viitattu 14.6.2005.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/outoon_numeroon_ei_vastata_-_tuntematon_soittaja_voi_olla_viranomainen/6987835
- ↑ Elkelä, Kari: Paperilla vai sähköisesti? Osoitteellisen suoran halutut ja torjutut vastaanottokanavat 2003. Helsinki: Suomen Posti Oyj, Tutkimuksia 28/2003. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 8.7.2007.
- ↑ Kalevi Nikulainen: Puhelinmyynti ärsyttää eniten kuluttajia 03.12.2003. Digitoday/media. Viitattu 14.6.2005.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhelinmyynti halutaan kuriin – soitto vain asiakkaan luvalla? Taloussanomat 10.11.2011.