Psykotismi
Psykotismi tai psykotisismi on yksi kolmesta Hans Eysenckin käyttämästä piirteestä käyttämässään P-E-N-mallissa (psykotismi, ekstraversio ja neurotismi) persoonallisuudesta. Korkea psykotismin taso liittyi Eysenckin mukaan korkeaan psykoosiin sairastumisen riskiin, kuten skitsofreniaan. Hän uskoi, että myös psykoottien sukulaisilla on korkea psykotismin taso, ja ehdotti ilmiön taustalla olevan jokin geneettinen ominaisuus. Eysenck ehdotti myös, että psykotismin ja luovuuden välillä on korrelaatio.[1]
Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piirteen arvostelijat väittävät että piirre on liian hajanainen, jotta sitä voitaisiin pitää yhtenä piirteenä. Esimerkiksi Donald Johnsonin suorittamassa vertailututkimuksessa psykotismin huomattiin korreloivan Big Five -piirteiden "tunnollisuus" ja "miellyttävyys" kanssa, jonka takia nämä pitäisi erottaa toisistaan persoonallisuusmalleissa.
Biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psykotisismin uskotaan liittyvän dopamiinitasoihin.[2]. Toinen biologinen korrelaatti psykotismille on matala monoamiinioksidaasitaso. Beta-hydroksylaasi, kortisoli ja noradrenaliini aivo-selkäydinnesteessä näyttävät myös vaikuttavan psykotismitasoon. Eysenckin teoreettinen pohja mallilleen oli saksalaisen psykiatrin Heinrich Neumannin esittämä teoria, Einheitspsychosen ("psykoosien ykseys").
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.sampo2002.oulu.fi/selittelijat/eysenck.htm (Arkistoitu – Internet Archive)