Pruitt-Igoe

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pruitt-Igoe valmiina
Rakennuksen hävittäminen huhtikuussa 1972.

Pruitt–Igoe oli suuri julkinen asutusprojekti St. Louisissa Missourissa Yhdysvalloissa 1950-luvulta 1970-luvulle. Sitä pidetään yhtenä maan kaikkein epäonnistuneimmista suurisuuntaisista kaupunkisuunnitteluprojekteista[1].

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

St. Louisin kaupungin asukasluku oli pienentynyt 1930-luvulta lähtien[2], ja sodan jälkeen vuonna 1949 valittu pormestari Joseph Darst halusi kääntää kehityksen. Mustien köyhien asuttama DeSoto–Carrin kaupunginosa oli suunniteltu uudistettavan rivitalotyyppisellä rakentamisella, mutta Darstin vaikutuksesta suunnitelmia muutettiin. DeSoto–Carr varattiin Pruitt–Igoe-projektille.[1]

Pruitt–Igoen suunnittelivat arkkitehdit George Hellmuth ja Minoru Yamasaki vuonna 1951. Alueen modernistisen arkkitehtuurin uskottiin olevan yleisemminkin esimerkkinä kaupunkien kehittämisen ja uudistamisen ongelmiin. Ensimmäiset asuintalot valmistuivat 1954 ja koko alue 1956. Alueelle tuli yhteensä 33 yksitoistakerroksista vuokrakerrostaloa[3][4], jotka jaettiin mustille ja valkoisille tarkoitetuiksi yksiköiksi. Asuinalueen nimi saatiin mustan hävittäjälentäjän Wendell O. Pruittin ja valkoisen kongressiedustajan William L. Igoen nimistä, ja se jakautui edelleen kahteen osaan, joista Pruitt oli tarkoitettu mustien ja Igoe valkoisten asuttavaksi.[2]

Pruitt-Igoessa oli sen valmistuttua yhteensä 2 870 asuntoa. Asutuksen huippuvuosi oli 1957, jolloin asunnoista 91 prosenttia oli asumiskäytössä.[2][4]

Muutamassa vuodessa Pruitt–Igoen elinolosuhteet alkoivat huonontua. Alue muuttui rotuerottelun purkamisen jälkeen leimallisesti mustien asuinalueeksi[2], vaikka suunnitelmissa oli pyritty saamaan alueelle kaikkia rotuja ja ryhmiä. Rikollisuus ja vandalismi kasvoivat niin, että lopulta köyhimmätkin halusivat muualle asumaan.[3] Asuntoja jäi tyhjilleen merkittäviä määriä – vuoteen 1971 mennessä vain 35 prosenttia asunnoista oli käytössä. Rakennuksia vaivasivat myös jatkuvat viat lämmityksessä, vesi- ja viemärijohdoissa, sähköistyksessä ja jätteiden käsittelyssä.[2]

Ensimmäiset rakennukset Pruitt-Igoessa purettiin 15. heinäkuuta 1972.[4] Vuoden päästä koko alue julistettiin korjauskelvottomaksi ja kaikki rakennukset päätettiin purkaa.[1] Viimeiset Pruitt-Igoen rakennukset hävitettiin vuonna 1976. Alue on nykyisin suurelta osalta käyttämätön.[3]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pruitt-Igoen rakennusten purkamisesta kuvattua materiaalia käytettiin myöhemmin elokuvassa Koyaanisqatsi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hoffman, Alexander von: Why They Built the Pruitt-Igoe Project 2002. Joint Center for Housing Studies, Harvard University. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Marshall, Colin: Pruitt-Igoe: the troubled high-rise that came to define urban America – a history of cities in 50 buildings, day 21 The Guardian. 22.4.2015. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
  3. a b c Keel, Robert O.: Pruitt-Igoe and the End of Modernity Joint Center for Housing Studies, Harvard University. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  4. a b c d American public housing - Why the Pruitt-Igoe housing project failed The Economist. 15.10.2011. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]