Propinkvatiivi

Propinkvatiivi (latinan sanasta propinquus ’läheinen’) on nimitys, jota joidenkin kielten kieliopeissa käytetään lähellä olemista tai lähelle tulemista ilmaisevista muodoista.

Propinkvatiivi sijamuotona

Propinkvatiivi-niminen sijamuoto kuvataan ainakin vepsän kieliopissa. Vepsässä se kuuluu postpositioista syntyneeseen paikallissijojen sarjaan ja ilmaisee jonkin lähelle tai luokse tulemista. Sen pääte on vepsän etelämurteissa -lost (esim. minulost ’minun luokseni’), keski- ja pohjoismurteissa -nno tai -nnost (eli usein sama kuin olosija approksimatiivilla, esim. poigidenno ’poikien luona’).^[1]

Propinkvatiivi verbinmuotona

Propinkvatiiviksi tai proksimatiiviksi on nimitetty myös suomen kielen ns. 5. infinitiiviä eli verbeistä muodostettavaa, mA-suffiksiin perustuvaa adverbiaalista muototyyppiä kuolemaisillaan, lähtemäisillään. Sillä ilmaistaan toimintaa, jonka toteutuminen on aivan lähellä.^[2]

Lähteet

↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 86–87. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.6.2025.
↑ Jussi Ylikoski: Havaintoja suomen ns. viidennen infinitiivin käytöstä. Sananjalka, 1.1.2003, 45. vsk, nro 1, s. 7–44. doi:10.30673/sja.86640 ISSN 2489-6470 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)

[1] Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 86–87. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.6.2025.

[2] Jussi Ylikoski: Havaintoja suomen ns. viidennen infinitiivin käytöstä. Sananjalka, 1.1.2003, 45. vsk, nro 1, s. 7–44. doi:10.30673/sja.86640 ISSN 2489-6470 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)

[1]

[2]