Projekti 671

Projekti 671 Ersh Nato: Victor
Luokan alus
Tekniset tiedot
Uppouma	4 300 t (pinnalla) 5 100 t (sukelluksissa)
Pituus	95,0 m
Leveys	10,0 m
Syväys	7,0 m
Koneteho	2 x OK-300 VM-4 painevesireaktori, 75 MWt, 30 000 shp yhdellä potkuriakselilla
Nopeus	30 solmua
Miehistöä	32 upseeria ja 62 miehistönjäsentä
Aseistus
Meritorjunta	6 x 533 mm torpedoputkea
Infobox OK

Projekti 671 (Nato-raportointinimi Victor) oli Neuvostoliiton laivaston 49 ydinsukellusveneen muodostama alusluokka, jota valmistettiin vuosina 1967–1992. Aluksista 15 kuului projekteihin 671 ja 617V "Jorš" (ven. Ёрш, kiiski), 7 projektia 671RT "Sjomga" (ven. Сёмга, lohi) ja 26 projektiin 671RTM(K) "Štšuka" (ven. Щука, hauki).

Suunnittelu

Luokan kehitys käynnistettiin 1959 asettamalla vaatimus 2 000 tonnin uppoumasta ja 300 metrin sukellussyvyydestä. Siinä oli kehittynyt pisaranmuotoinen runko, joka mahdollistaa suuren nopeuden. Sen sijaan ne olivat huomattavasti äänekkäämpiä kuin vastaavat Yhdysvaltain laivaston alukset, kuten Sturgeon-luokka, eikä merkittäviä toimia havaitsemisen vaikeuttamiseksi tehty.

Aseistukseksi tuli kuusi 533 mm:n torpedoputkea, joista voitiin laukaista myös ydinkärkinen E53-65K tai 40 km päähän yltävä RPK-2 Vjoga (Nato-raportointinimi SS-N-15 Starfish), jota kyettiin käyttämään pinta-aluksia vastaan tai sukellusveneitä vastaan kuljettamalla pieni mallin 82R:n torpedo tai 90R-ydinsyvyyspommi. Aluksiin mahtui 24 torpedoa.

Luokan aluksia oli tarkoitus käyttää monipuolisesti tuhoamaan vihollisen sukellusveneitä tai suojaamaan omia pinta-aluksia.

Victor II

Luokkaa uudistettiin 1970-luvun alussa projekti 671RT:na, johon lisättiin kaksi 650 mm:n torpedoputkea neljän 533 mm:n lisäksi uusia aseita, kuten RPK-7 Vorobeita (Nato-raportointinimi SS-N-16 Stallion) varten, joka kasvatti RPK-2:n kantomatkan 120 kilometriin. Lisäksi aluksen torpedo-osastoon asennettiin nosturit suuren kaliiperin aseiden käsittelemiseksi ja lataamiseksi putkiin. Pituus kasvoi 101,8 metriin. Nato antoi näille aluksi koodin Uniform, sitten Victor II. Aluksia rakennettiin 1972–1978 seitsemän, jonka jälkeen työt keskeytettiin, kun vakoojat saivat selville Naton pystyvän seuraamaan näitä aluksia.

Victor III

671RTM 1994

Aluksen hiljentämiseksi runkoa jatkettiin kuudella metrillä, jotta turbiinien alle saatiin äänieristys. Myös elektroniikkaa, navigaatio- ja satelliitti- ja radiojärjestelmiä uusittiin. Malli sai nimen projekti 671RTM (Nato-raportointinimi Victor III). Sen tunnistaa perän päälle asennetusta towed array -laitteiston säiliöstä. Ensimmäinen 21:n veneen erä valmisttui 1977–1985 ja Amiraliteetin telakka rakensi viisi lisää Leningradissa. Amiraliteetin rakentamiin veneisiin tuli uusi akustinen Kolos-sensorijärjestelmä, jolla varustettu malli sai nimen 671RTMK. Osa 671RTM-mallin veneistä päivitettiin 671RTMK:n varustukseen ja varustettiin uudella Granat-ohjuksella. Veneen taistelujärjestelmä Vikingin sanotaan käyttäneen japanilaisen Toshiban toimittamia tietokoneita.

Osa 671RTM/671RTMK-veneistä asetettiin sukellusveneentorjuntatehtäviin RPK-6-ohjuksella varustettuna ja osa pinta-alusten torjuntaan meritorjuntaohjuksilla varustettuna

Kaikki Victor I ja II veneet on poistettu käytöstä 1996 mennessä.

Lähteet

• Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
• Project 671 Victor class Attack Submarine (Nuclear Powered) (Arkistoitu – Internet Archive), FAS
• SS-N-15 Starfish, RPK-2 Viyoga (Arkistoitu – Internet Archive), FAS
• SS-N-16 Stallion (Arkistoitu – Internet Archive), FAS
• National Geographic

Viitteet

Neuvostoliiton ja Venäjän ydinkäyttöiset hyökkäyssukellusveneet

Projekti 627 "Kit" (November) | Projekti 671 "Jorš", "Sjomga", "Štšuka" (Victor) | Projekti 705 "Lira" (Alfa) | Projekti 945 "Barrakuda", "Kondor" (Sierra) | Projekti 685 "Plavnik" (Mike) | Projekti 971 "Štšuka-B" (Akula)