Muhammed

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Profeetta Muhammad)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo islamin profeetta Muhammedista. Nimen taustasta ja muista samannimisistä katso artikkeli Muhammad (nimi).
Muhammed
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Henkilötiedot
Syntynyt noin 570
Mekka
Kuollut 8. kesäkuuta 632
Medina
Muut tiedot
Merkittävät teokset Islam
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Muhammed (koko nimi Abū al-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim (ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم)) (arab. محمد‎ noin 570 Mekka8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin profeetta. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammed välitti ihmiskunnalle.

Islamilainen perimätieto kertoo, että vuodesta 610 alkaen Muhammed sai ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani, islamin pyhä kirja, joka ymmärrettiin ikuiseksi ja luomattomaksi. Muhammed saarnasi islaminuskoa aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän joutui pakenemaan 300 km päässä olevalle Jathribin (Medinan) keitaalle, jonne hän perusti islamilaisen yhteisön, umman alkusolun. Medinassa Muhammedista tuli sotilaallinen ja poliittinen johtaja, joka valloitti seuraavien vuosien aikana koko Arabian niemimaan tai ainakin huomattavan osan siitä. Monivuotinen sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632.[1]

Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, šarian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta nopeasti kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.[2]

1900-luvulta lähtien useat orientalistit ovat alkaneet suhtautua epäillen Muhammedin historiallisuuteen. Vaihtoehtoisen teorian mukaan Muhammed-saaga olisi voinut ollut arabien keskuudessa syntynyt legenda, jota olisi käytetty vakauttamaan ja tukemaan abbasidihallinnon laillisuutta.[3] [4] [5]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin elämästä kertovat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Muhammedin elämästä eivät pohjaudu Koraaniin. Siinä Muhammed mainitaan vain ohimennen. Vasta 800-luvulta alkaen kehittynyt Koraanin selitysoppi eli tafsir-kirjallisuus alkoi tulkita Koraanin säkeitä siten, että ne yhdistettiin Muhammedin elämänvaiheisiin. Kaikki Muhammedin elämäkertaa koskeva tieto on peräisin siitä keskiaikaisesta suullisesta perimätiedosta, jota alettiin koota kirjalliseen muotoon 800-luvulla. Silloin tapahtui todellinen informaatioräjähdys Muhammedia koskevan perimätiedon kokoamisessa ja tallentamisessa. Melkein kaikki muistitiedon kokoajat olivat elämäkertatietojen nojalla kotoisin Iranista ja Keski-Aasiasta. Monia heistä voi epäillä nimimerkeiksi, koska kirjat olivat useinkin mahdottomia yhden ihmisen tehtäväksi. Esimerkiksi al-Bukharin kerrotaan koonneen ja tarkistaneen 600 000 hadithia.[6] Kysessä saattoi todellisuudessa olla "buharalainen" työryhmä.

Muhammedia koskeva perimätieto jakautui kolmeen tyyppiin: elämäkertoihin, yleisiin historiateoksiin sekä hadith-kokoelmiin. Kaikelle tälle tiedolle on ominaista, että sen kokoajat kertovat saaneensa tiedot suullisista lähteistä kertomuksina, ja tämä koskee myös historiateoksia. Elämäkerroista ensimmäinen on ibn Hishamin (k. 834) Sirat Rasul Allah, eli Profeetan elämäkerta. Sen katsotaan perustuvan Ibn Ishaqin (k. 768) tekemään mutta kadonneeseen aiempaan teokseen. Kirja on lyhentäen suomennettu.[7] Toinen lähde ovat arabien muut varhaiset historiateokset, joista tärkeimmät ovat Al-Waqidin (k. 822) "Sotaretkien historia", Ibn Sa'din (k. 845) "Sukupolvet" sekä al-Tabarin (k. 922) massiivisen laaja historiateos. Kolmas lähdetyyppi on 800-luvun lopulla muistiin kirjattu hadith-kirjallisuus, joka sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä anekdootteja. Islamilainen sharia-laki perustuu päääosin niihin. Kuuden tärkeimmän sunnien arvostaman kanonisen kokoelman toimittajiksi on ilmoitettu al-Bukhari (k. 870), Muslim (k. 875), Abu Dawud (k. 888), al-Tirmidhi (k. 892) sekä Ibn Maja (k. 886).[8] Kokoelmat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä haditheja.[9] Sunnit pitävät näitä hadith -kokoelmia kaikkein luotettavimpana tietona Muhammedista, ja ne menevät esimerkiksi Ibn Hishamin elämäkerran edelle.

Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin myös opillisissa ja juridissa kiistoissa, kävi ilmeiseksi, että Muhammed-sitaatteja tehtailtiin myös omien näkemysten tueksi. Jopa samaan hadith-kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia haditheja siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata ratkaisulla, joka oli isnad. Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen hadithiin liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Perimätiedon kertoja sitten (islamilaisen teorian mukaan) opetteli ulkoa sekä itse tarinan (matn) että siihen liitetyn kertojaketjun (isnad), joka koko ajan kasvoi. On katsottu, että malli jumalallisen lain kokoamisesta profeetan elämäntapaa koskevan suullisen perimätiedon avulla saatiin juutalaisuudesta, jossa Mooseksen sunna oli koottu vastaavasti suullisen tiedon avulla halakha -lakia täsmentäviin kokoelmiin.[10]

Hadith-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.[11] Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.

Hadithien epäluotettavuus isnadeista huolimatta alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa.[12] Vuonna 1843 Gusta Weil arvioi, että hyvinkin puolet al-Bukharin kokoelmasta oli luonteeltaan propagandaa.[13] Muita 1800-luvun kriitikkoja olivat mm. Julius Wellhausen, William Muir ja Theodore Nöldeke. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi arvioimaan, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. [13] 1900-luvun tunnetuin länsimainen hadith-tutkija oli Joseph Schacht, jonka merkkiteos on Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950).[14] Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen.

Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista - ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.[3] Muhammedia koskeva tieto olisi näin ollen lähinnä islamin pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun yläpuolella. Toiset tutkijat ovat pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina.[15] Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.[16]

Muhammedia koskeva perimätieto on lisääntynyt vuosien mittaan ja uutta tietoa on julkaistu vielä 2000-luvullakin esimerkiksi jäähyväissaarnan sisällön osalta.[17]

Tässä esitetty Muhammedin elämäkerta nojautuu Ibn Hishamin teokseen eli varhaisimpaan mahdolliseen islamilaiseen perimätietoon.

Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.

Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä, muuan nainen asettui tarjolle Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Valo siirtyi sitten Muhammedin äidin Aminan kohtuun. Raskauden myötä Aminasta lähti valo, jonka avulla hän näki Bostran linnat Syyriassa.[18] Valo on perinteinen pyhyyden tunnus, ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Aminalle myös sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Aivan kuten Vanha Testamentti ennusti Jeesuksesta, myös Ibn Hisham kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” oli ennustanut Muhammedin eli Munhamannan tulosta.

Hisham kertoo, että juutalaiset rabbit, kristityt munkit ja arabialaiset ennustajat alkoivat puhua Jumalan lähettilään tulosta, kun hänen aikansa oli lähellä. Rabbit ja munkit löysivät tiedot kirjoistaan, ennustajat taas kuulivat sen jinneiltä, jotka kuuntelivat salaa taivaan puheita. Kun aika alkoi täyttyä, saatanoita estettiin kuulemasta taivaan puheita ja heitä heitettiin taivaan tähdillä, mistä jinnit tiesivät, että jotain tärkeää oli tapahtumassa. [19]

Muhammedin isoisä Abdalmuttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Myöhemmin Abdullahista tuli Muhammedin isä. Tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Aabrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed olisi tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo. Tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta.  Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori.  Juuri sinne al-Malik antoi rakennuttaa valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Juuri sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Juuri tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.[20] 

Profeetta Muhammed asettaa Kaaban mustaa kiveä. Maalaus vuodelta 1315.

Syntymä ja varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed syntyi vuonna 570 Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein kauppakeskus.[21] Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, joka oli arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka. Sen oli kuitenkin alunperin rakentanut Aabraham. [21] Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat osa islamin pyhää historiaa.[22] Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto."[23]

Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille.[24] Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi.[25]

Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli jo ennen pojan syntymää. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Niinpä Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa. Tämä otti Muhammedin jo lapsena mukaan kauppamatkoilleen muun muassa Syyriaan. Nuoruudessaan Muhammed tunnettiin lempinimellä al-Amin.[26] Se tarkoitti "luotettavaa".

Muhammedin perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu kauppias, joka palkkasi miehiä kauppamatkoille puolestaan. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennenkuin tämä kosi häntä.[27][28] Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 Muhammed meni uusiin naimisiin.[29] Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo.[30] Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa.[31] Keskustelua on herättänyt Muhammedin lempivaimo A’iša bint Abi Bakr, jonka kanssa Muhammed meni naimisiin, kun tämä oli seitsemänvuotias Muhammedin ollessa tällöin noin 53-vuotias.[32] On myös esitetty myöhempää perimätietoa, että A’iša olisikin ollut 12- tai 17-vuotias.[33] A’iša oli toinen Muhammedin yhdestätoista vaimosta ja Muhammedin ”suosikkivaimo”. Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talonväkeen kuului lukuisia Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.[34]

Muhammedin pojat kuolivat ennen aikuisikää ja vain Fatima Zahra sai omia lapsia.[35] Muhammedin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali.

Ensimmäiset ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Hiran vuorella. Istanbul, 1595.

Kun Jumalan lähettiläs täytti neljäkymmentä vuotta tapahtui seuraavaa.[36] Muhammed tapasi viipyä joka vuosi kuukauden Hiran vuorella, sillä oli tämä oli paikallinen uskonnollinen tapa. Jumalan lähettiläs on itse kertonut näin:[37]

»Gabriel tuli luokseni nukkuessani. Hänellä oli mukana silkkipeite, jolla oli kirjoitusta. Hän sanoi: ”Lue!”. ”Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!” ”Minä kysyin. "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellään, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani, Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi edelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä minun pitää lukea?" Silloin näin vain, ettei hän tekisi jälleen niin kuin oli tehnyt. Silloin Gabriel sanoi (Kor. 96:1-5): "Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen sikiöstä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen, Herrasi, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt."»

Muhammedille ilmestyksiä välittänyt enkeli oli Ibn Hishamin kuvauksen mukaan Gabriel (arab. جبريل‎, Jibrīl). Ensimmäinen, joka uskoi Jumalaan ja hänen lähettilääseensä oli Khadija. Alun jälkeen Jumalan lähettilään ilmestykset lakkasivat joksikin aikaa, kunnes Gabriel ilmestyi jälleen ja toi hänelle Keskipäivän suuran (93: 1-8). Sitten säädettiin rukouksen velvollisuus ja Jumalan lähettiläs alkoi rukoilla.[38] Koraanin laskeutuminen Jumalan lähettiläälle alkoi ramadanina, ja siitä kertoo Voiman suura (97).[39]

Ilmestysten alkaminen kerrotaan usein siten, että Muhammed käyskenteli vuorilla ja sai ensimmäisen ilmestyksen luolassa. Asian johdosta hän oli järkyttynyt ja peloissaan. Nämä tarinan käänteet eivät ole peräisin Ibn Hishamilta, vaan kokoelmasta Sahih al-Bukhari, kirjan "Revelation" kolmannesta hadithista.[40] Bukharin kuolinvuodeksi on merkitty 870 jKr, Ibn Hishamin 833 jKr.

Julkinen toiminta Mekassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed saarnaamassa Mekassa. Kuvitus 1400-luvulta.

Muhammedin julkinen toiminta alkoi noin vuonna 613. Ibn Hisham kertoo:

»"Kun Jumalan lähettiläs alkoi julkisesti julistaa islamia niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, ihmiset eivät aluksi kaikonneet hänen luotaan eivätkä vastustaneet häntä - sen mukaan mitä olen kuullut - mutta kun hän alkoi puhua heidän jumalistaan ja moittia niitä, he pahastuivat tästä ja alkoivat vastustaa häntä ja suhtautua häneen vihamielisesti, paitsi ne, joita jumala suojeli islamilla, mutta he olivat vähäisiä ja halveksittuja." [41]»

Muhammed sai aluksi suojelua omalta heimoltaan, jonka johtaja oli Muhammedin setä Abu Talib. Tämä ei itse koskaan kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammed keräsi sanomalleen kannattajia varsinkin köyhien joukosta, kuten ibn Hisham edellä kertoo. Muhammedin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyi myös Muhammedin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.

Islamin ja vanhan uskonnon ajauduttua välirikkoon Muhammed kannattajineen joutui ahdinkoon. Heitä kiusattiin eri tavoin niin, että Muhammed lopulta lähetti 83 miestä perheineen Etiopiaan sen kristityn kuninkaan Neguksen suojiin. Siellä muslimit saivat rauhasa harjoittaa uskontoaan ja palvoa Jumalaa eikä heitä vainottu tai pilkattu.[42]

Muhammedin ihmetekoihin kuuluu, että hän halkaisi kuun kahtia. Siitä kerrotaan seuraavasti:

»”Allah antoi myös ihmeen, jossa hän jakoi kuun kahtia. Tämä tapahtui ennen hijraa. Silloin mekkalaiset olivat pyytäneet ihmettä Profeetalta. He lupasivat kääntyä islamin uskoon ihmeen nähtyään. Profeetta osoitti kohti kuuta ja Allah halkaisi kuun kahtia: toinen puoli kuusta oli al Safa –vuoren yllä ja toinen vastapäisen Qayqaan vuoren yllä.” [43]»

Mekkalaiset eivät kuitenkaan uskoneet ihmeeseen, vaan totesivat siitä: "tarkkaa taikuutta". On väitetty, että Apollo 10 olisi valokuvannut kuun saumakohdan, joka syntyi Allahin toimesta tuona yönä.[44]

"Saatanalliset säkeet"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatolla Khomeini vielä langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Itse nimitys on peräisin vasta orientalisti William Muirilta 1800-luvulta.Varhaisin kertomus tapahtumasta on peräisin Ibn Hishamilta. Hän kertoo, että Muhammed oli murheissaan, koska kaikki mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen sanomaansa. Tämä johtui siitä, että hän arvosteli heitä voimakkaasti omien jumaliensa palvonnasta, mistä he eivät halunneet luopua. Jumala lähetti Muhammedille alas seuraavat säkeet:

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä? Sepä olisi väärä jako
(Koraani 53:19–22, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Kun Muhammed lausui nämä sanat, Saatana pani hänet kuitenkin sanomaan:[45]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Ne ovat ylistettyjä "Gharaniq" (=numidialainen kurki), joiden esirukoukset hyväksytään

Tästä mekkalaiset ilahtuivat ja osallistuivat Muhammedin johtamaan rukoukseen. Kuultuaan, että sopu oli syntynyt, Etiopiaan paenneet Muhammedin kannattajat lähtivät paluumatkalle, joka kuitenkin keskeytyy, kun he saavat uutta tietoa. Enkeli Gabriel näet moitti heti Muhammedia tämän tekemästä virheestä, ja suuran oikea sanamuoto palautettiin.

Jumalan lähettilään yömatka ja nousu taivaaseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin yömatka Al Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514.

Isra ja Miraj (arab. الإسراء والمعراج‎) ovat kaksi osaa ihmeellisestä matkasta, jonka Muhammed teki Ibn Hishamin mukaan yhden yön aikana Mekasta käsin.[46] Koraanin seuraavan jakeen (17:1) on katsottu kertovan juuri tästä tapahtumasta: »Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»

Ibn Hisham kertoo yömatkasta useita muunnelmia. Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed pääty Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Aabrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille, jota vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa askelmittain vähennettyä viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa.

Profeetan yöllinen pako Medinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hidžra (islam)
Muhammedin taivasmatka (Miraj). Persialainen miniatyyrimaalaus vuodelta 1550. Profeetan kasvoja ei ole kuvattu.

Koska vain heikot ja harvalukuiset olivat Muhammedin puolella Mekassa, Jumalan lähettiläs alkoi etsiä muslimeille turvapaikkaa eri heimojen luota. Muhammed otti yhteyttä myös 300 km pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina (arabiaksi "kaupunki"). Siellä asui useita juutalaisheimoja. Medinan asukkaat hyväksyivät hänet ja muut muslimit pakolaisiksi kaupunkiinsa. [47] Muhammedin pako (arab. هِجْرَة‎, hijra, suomeksi usein hidžra) toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä.[48] Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin saakka.

Profeetta ja valtiomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mekassa Muhammed kokosi ympärilleen muslimit yhteisöksi (arab. ‏أمة‎‎, umma). Tämän lisäksi hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Aluksi myös nämä laskettiin yhteisöön, sillä umma ei ollut alun perin uskonnollinen käsite. Myöhemmin kitkaa tuli erityisesti juutalaisten kanssa, sillä he eivät kääntyneet islaminuskoon.[49]

Arkkienkeli Gabriel esittelee Muhammedille syntisten kärsimyksiä helvetissä.

Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. ‏شريعة‎‎, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas Muhammedin Medinan kauden aikana.[50] Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen.[49]

Käsitys profeetasta samalla valtiomiehenä ja Jumalan lakien antajana esiintyy myös Koraanissa, jossa etenkin Mooses mainitaan usein näissä rooleissa:

»Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa, mutta joka kääntyy pois, tietäköön, ettemme ole lähettäneet sinua hänen vartijakseen.»
(Koraani 4:80, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sota Mekkaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed ja hänen seurueensa matkalla Mekkaan

Muhammed aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Tällaiset ryöstöretket kuuluivat beduiinikulttuuriin. Muhammed laati yksityiskohtaisen lainsäädännön ryöstöretkien saaliinjaosta. Ryöstöretkien yhteydessä hävinnyt osapuoli menetti omaisuutensa lisäksi usein myös henkensä.[51]

Ensimmäinen suuri yhteenotto tapahtui Badrissa vuonna 624. Muhammed sai kuulla Syyriasta tulossa olevasta suuresta quraishilaisesta karavaanista. Hän kutsui muslimit luokseen ja sanoi: "Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi." Osa miehistä oli haluttomia, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään ryhtyvän sotaan.[52] Itse taistelussa muslimeilla oli apunaan enkelien armeija. Näiden tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jolla turbaani oli keltainen.[53] Enkeleiden avulla muslimit perivät voiton. Monijumalaisten ruumiit heitettiin kaivoon, jonne Jumalan lähettiläs huusi: "Kaivossa olijat! Oletteko huomanneet Herranne lupauksen käyneen toteeen? Minä ainakin olen huomannut Herrani lupauksen käyneen toteen!"

Seuraavana vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat 3 000 miehen armeijan, johon kuului 200 ratsumiestä. Sitä vastassa oli muslimien 700 miehen armeija. Taistelu käytiin Uhud-vuorella, missä Muhammed haavoittui itsekin ja menetti poskihampaansa kasvoihin osuneesta kivestä. Taistelussa kuoli 22 monijumalaista ja 65 muslimia. Erikoisin tapaus oli Usairim, joka ei taistelupäivään mennessä ollut osoittanut mitään kiinnostusta Muhammedin opetuksiin. Hän ryntäsi miekkoineen taistelun tiimellykseen ja haavoittui kuolettavasti. Kuolevalta kysyttiin: "Mikä toi sinut tänne, Amr?" Hän vastasi: "Mieltymys islamiin." Mies pääsi Paratiisiin, vaikkei ollut koskaan rukoillut.[54]

Niin sanotussa Vallihautasodassa mekkalaiset hyökkäsivät Medinaan juutalaisten liittolaistensa kanssa. Muhammed antoi silloin kaivaa Medinan ympärille vallihaudan, joka esti vihollisten aikeet. Quraizanin heimoon kuuluneet juutalaiset olivat neuvotelleen viholliseen liittymisestä, mutta eivät olleet toteuttaneet aietta. Kun mekkalaiset olivat poistuneet Muhammed järjesti quraizalaisten juutalaisten joukkomurhan. Ibn Hisham kertoo: "Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille - tämä on yhä samalla paikalla - kaivautti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä." [55] Ibn Hishamin mukaan surmattujen määrä oli 600-900. Naisten joukosta Muhammed valitsi itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen Raihana bint Amrin..[56]

Vuonna 628 Muhammed yritti tehdä niin sanotun pienen pyhiinvaelluksen Mekkaan. Hän kokosi joukkoihinsa paljon beduiineja, koska arveli mekkalaisten yrittävän estää häntä. Niin tapahtuikin, sillä quraishilaiset kokosivat oman sotajoukkonsa estämään Muhammedin etenemisen. Koska kumpikaan osapuoli ei halunnut taistella, Hudaibiyan keitaalla solmittiin rauhasopimus kymmeneksi vuodeksi. Sen ehtoihin kuului, että Muhammed saisi tehdä pyhiinvaelluksensa, mutta vasta seuraavana vuonna. Muhammed teki sitten pyhiinvaelluksensa, mutta itse rauha kesti vain kaksi vuotta. Syynä oli se, että mekkalaiset olivat aloittaneet vihamielisyydet Muhammedin kanssa liitossa ollutta Khuzaa -heimoa vastaan. Muhammed katsoi tällöin rauhansopimuksen rauenneen ja aloitti sotatoimet.[57]

Mekan valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin saarna, Grigori Gagarin, 1840-1850-luku.

Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Aabrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".[58]

Epäsovun moskeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäsovun moskeijan rakentajat olivat tulleet Jumalan lähettilään luo Medinaan. He kertoivat rakentaneensa moskeijan, jotta vaivaiset ja köyhät voisivat käyttää sitä sateisina ja talvisina päivinä. Työmiehet pyysivät Muhammedia tulemaan paikan päälle ja rukoilemaan siellä heidän puolestaan. Jumalan lähettiläs kertoi olevansa kiireinen mutta lupasi tulla myöhemmin. Ollessaan jälkeenpäin lähellä tienoota, hän kutsui joukon miehiä koolle ja sanoi: ”menkää moskeijaan, jonka rakentajat ovat väärämielisiä. Tuhotkaa ja polttakaa se!” Miehet juoksivat ihmisiä täynnä olevaan moskeijaan ja sytyttivät sen tuleen. [59] Tätä koskien laskeutui Koraanin ilmoitus (9:107-110).

Jumalan profeetan kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan päänsärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? "Kyllä", hän vastasi..[profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään]. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: "Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa".[60]

Ibn Hisham ei ilmoita Muhammedin tarkkaa kuolinpäivää, mutta al-Tabarin 900-luvulla tehdyn historian mukaan Muhammed kuoli Rabi I -kuussa maanantaina ja erään hadithin mukaan 12. päivänä, mikä vastaisi päivämäärää 8.kesäkuuta vuonna 632, joka oli hidžran 10. vuosi.[61] Tosin monet muutkin Muhammedin elämän keskeiset tapahtumat raportoidaan tapahtuneeksi maanantaina Rabi-kuussa.[62] Vaihtelevan perimätiedon mukaan Muhammedin ikä hänen kuollessaan oli joko 60, 63 tai 65 vuotta.[63]

Tarina hammastikusta on kiinnostava, sillä profeetan kerrotaan sanoneen, että hammastikun käyttö tekee rukouksesta 75 kertaa arvokkaamman. Luennossaan vuonna 1900 Ignaz Goldziher arveli, että hammastikun arvostus islamissa on peräisin parsilaisuudesta, jossa se oli rituaalisen puhdistautumisen väline.[64]

Muhammedin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashidun-kalifaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin pyhän historian mukaan Muhammedin jälkeen seurasi "oikeaan johdettujen" kalifien aika, jolloin islamin määräyksiä tarkasti noudatettiin. Seuraajat olivat Abu Bakr (632-633), Umar (634-644), Uthman (644-656) ja Ali ibn Abi Talib (657-661).[65] Näistä Abu Bakr oli ollut Muhammedin paras ystävä ja Ali hänen ottopoikansa. Tämän jälkeen valta siirtyi Syyrian kuvernööri Muawijalle, jonka kerrotaan olleen Uthmanin serkku. Oikeaan johdetuista kalifeista ei ole jäänyt merkintöjä esimerkiksi kolikoihin tai piirtokirjoituksiin. Sen sijaan Muawijan historiallisudesta on vahvat todisteet.[3] Pyhän historian ja historiantutkimuksen tiet eroavat uudelleen Muawijan jälkeen, kunnes kalifi al-Malikin (685-705) myötä ne taas yhtyvät. Tämän jälkeen molempien suuntausten kalifiluettelot vastaavat toisiaan.

Islamin pyhän historian mukaan kalifien johtamat muslimibeduiinit valloittivat muutamassa vuosikymmenessä koko Lähi-idän Pohjois-Afrikasta Keski-Aasiaan lyöden tuon ajan mahtivaltiot Bysantin ja sassanidien Persian kooltaan ylivoimaiset armeijat. Kalifaatin pääkaupunki siirtyi Medinasta ensin Kufaan ja Muawijan myötä Damaskokseen. Muslimien sotamenestys rinnastuu juutalaisten tekemään Pyhän maan valloitukseen ja osoittaa muslimeille, että Jumala oli heidän puolellaan.

Profeettakuva ja legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Muhammedista alettiin kirjoittaa 800-luvulla, hänet esitettiin raamatullisella profeettojen jatkumolla siten, että häneen liitettiin samanlaisia myyttisiä aineksia kuin Raamatun profeettoihin. Jeesukseen (ja Moosekseen) häntä yhdistää muun ohella synnittömyys (arab. عصمة‎, ’iṣma). Tämä takasi sen, että hänen elämäntapansa eli sunna tarjosi uskoville erehtymättömän esikuvan Jumalan lain mukaisesta toiminnasta aivan kuten Mooseksen sunna oli tarjonnut sen juutalaisille. Šiialaisessa teoriassa synnittömyys käsittää myös šiialaiset imaamit.Islamin mystisessä suuntauksessa sufilaisuudessa Muhammed on täydellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset.[66] Koraanissa sana Muhammed esiintyy vain neljä kertaa, mutta ei ole ilmeistä, että sillä aina tarkoitettaisiin profeetta Muhammedia. Koraanissa esiintyvä profeetta on useimmiten vailla nimeä tai hänen nimensä on Mooses.

Muhammedin suvulla ei ole sunnalaisissa maissa periaatteessa erityisasemaa, vaikka heitä on kunnioitettu ja vaalittu. Sen sijaan šiialaisessa Iranissa hänen sukulaisensa käyttävät arvonimeä sayyid sekä mustaa turbaania. Vuosisatojen kuluessa sukulaisten määrä on kasvanut niin, että jo huomattava osa väestöstä kuuluu Muhammedin sukuun. Tällöin arvostuksen ratkaisee kuinka tarkasti sukulaisuus katsotaan dokumentoidun.[66]

Islamissa Muhammedin solvaaminen käsitetään jumalanpilkaksi. Haditheissa siitä langetetaan kuolemantuomio, mikä on islamilaisen lain eli sharian kanta nykyisinkin.[67]

Islamin "kultakausi"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen käsityksen mukaan islam ei ole muuttunut pienimmissäkään yksityiskohdassa enää Muhammedin kuoleman jälkeen, sillä islam perustuu Muhammedin sunnaan sekä Koraaniin. Muslimeille Muhammedin ja neljän oikeaan johdetun kalifin kaudet nähdään ihanteellisena kultakautena, joka tarjoaa esikuvan oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle islamilaisen lain alaisuudessa.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin nimen mainitsemisen jälkeen muslimeilla on tapana lisätä siunausformula.

Suomessa ja Ruotsissa nimi on vanhastaan kirjoitettu muodossa Muhammed, mutta nykyään nimimuoto Muhammad Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? katsotaan mahdolliseksi.[68] Muoto Muhammad on lähempänä modernia arabian kirjakieltä siten kuin sitä yleisimmin lausutaan. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan se olisi oikeampi.[1] Nimen lausunta vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielialueiden välillä (esimerkiksi persialainen muoto on Mohammed), ja sen suhteen esiintyy variaatioita myös arabian kielen ja sen kirjakielen lausunnan sisällä. Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed', Mehmet tai Mahomet.

Muhammedia esittävät kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed Kaabassa. Maalaus vuodelta 1595.

Profeetta Muhammedin kuvaaminen on islamin eräiden tulkintojen mukaan kiellettyä. Islamin pääsuuntaus sunnalaisuus on kuvakielteinen. Koraani ei suoraan kiellä kuvien esittämistä, ja lähimmäksi asiaan viittaa Profeettojen suura.

»Kun hän sanoi isälleen ja kansalleen: ”Mitä nämä patsaat ovat, joita te palvotte?”, he vastasivat: ”Olemme nähneet isiemmekin niitä palvovan.” Hän sanoi: ”Silloin te ja isänne olette selvästi kulkeneet harhaan!”»
(Koraani 21:52-54, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sen sijaan kuvakielto löytyy selkeämmin erilaisissa perimätietokokoelmissa eli haditheissa. Hadith-kokoelmia kirjoitettiin aina 900-luvulle saakka ja islamilaisissa maissa on kehittynyt oma tiede niiden aitouden selvittämiseksi. Länsimainen tutkimus näkee haditheissa enemmän 700- ja 800-lukujen oppikiistoja, kuin aitoa 600-luvun alusta periytyvää aineistoa.[69]

Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammedia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammedista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammedia.[70] Vuonna 2005 Euroopassa julkaistut Muhammed-pilapiirrokset aiheuttivat levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta.[67] Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi.[71][72]

Muhammedin historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin historiallisuus asetettiin ensimmäisen kerran kyseenalaiseksi vuonna 1930, kun kaksi neuvostoliittolaista islamologia, N. A. Morozov ja L. I. Klimovitš, pitivät häntä pelkästään myyttisenä henkilönä vedoten varhaisten arkeologisten ja kirjallisten lähteiden puuttumiseen sekä Muhammedin että neljän oikeaan johdetun kalifin osalta.[73][74]

Käsitys Muhammedista taruhahmona on saanut kannatusta islamin tutkimuksen revisionistisen koulukunnan keskuudessa.[75] [76][3] Professori Karl-Heinz Ohlig Saarlandin yliopistosta yhdessä muun muassa Volker Poppin, Christoph Luxenbergin ja Markus Großin kanssa on luonut teoriaa islamin varhaisvaiheista ilman Muhammedia.[77][78] Ohlig on ehdottanut islamin mahdolliseksi syntysijaksi Iranin Khorasanissa sijaitsevaa muinaista Mervin kaupunkia, jonka rauniot ovat nykyisessä Turkmenistanissa. [79] Monet sisällissodan voittaneet kalifit tulivat juuri sieltä, kuten al-Malik 600-luvulla, abbasidien vallankumous 700-luvulla ja al-Mamun 800-luvulla. Islamissa on paljon persialaisia vaikutteita ja myös buddhalaisia, mikä puhuisi uskonnon itäisen syntypaikan puolesta. Toisaalta persialaiset vaikutteet olisivat voineet tulla islamiin myös myöhemmin.

Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo ei ole löytänyt arkeologisia todisteita muslimien oletetuista suurista valloitustaisteluista eikä muitakaan dokumentteja islamista 600-luvun alkupuolelta. Hän arvelee, että arabit olisivat sotineet lähinnä toisiaan vastaan eivätkä Lähi-idän kahta suurvaltaa vastaan. [5] Patricia Crone on todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä vielä 600-luvulla. [80] On myös pidetty mahdottomana, että yhden heimon oletetusti hallitsema kaupunki olisi voinut toimia eri heimojen puolueettomana kokoontumispaikkana pyhien kuukausien aikana.[81] Esi-islamilaiset lähteet luettelevat 16 pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta eivät mainitse Mekkaa.[82] Christoph Luxenberg pitää mahdollisena Quraish-sanan käännösvirhettä (quraysh - qarish) siten, että alkuperäinen sana olisi tarkoittanut yhden heimon sijaan niiden liittoa (lat. foederati). Sellaiset palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[83]

Christoph Luxenberg on perustellut käsitystä, että Muhammedin hahmo syntyi vasta 700-luvulla personifikaation seurauksena, kun piirtokirjoituksissa ja rahoissa esiintynyt Jeesuksen kunnianimi "ylistetty" (arabiaksi muhammad) alettiin virheellisesti ymmärtää henkilönnimeksi. [76] Samalla umaijadikalifien omaksuma Jeesuksen kunnianimi "Jumalan palvelija" (abd Allah) olisi muuttunut Muhammedin isännimeksi muotoon "Muhammad ibn Abd Allah" eli "Muhammed Abdullahin poika". [3]

Muhammedin historiallisuutta on vastaavasti puolustettu muillakin seikoilla kuin hadith-perinteellä. Tunnettu orientalisti Watt kysyi "Kuka olisi ottanut vaivakseen keksiä tämän konstikkaan tarinan ja mistä syystä?" [15] Muhammedista on myös ainakin kolme lyhyttä mainintaa 600-luvun kristillisissä lähteissä.[84] Patricia Crone on pitänyt niitä "melko kumoamattomana" näyttönä Muhammedin historiallisuuden puolesta.[85] Revisionistisen koulukunnan edustajat uskovat mainintojen olevan myöhempiä lisäyksiä käsikirjoituksiin. Se on tietysti osittain kehämäinen päätelmä, mutta ei välttämättä väärä.[5]

Muun muassa Jaakko Hämeen-Anttila on katsonut, että skeptinen näkemys edellyttäisi sitä, että 700-luvulla olisi tehty jättimäinen Muhammed-tarinan sisältävä historianväärennys, joka ei olisi jättänyt alkuperäisestä ja oikeasta historiankuvasta mitään tietoja lähteisiin. Tämä olisi kuitenkin ollut mahdoton tehtävä.[86] Tähän on huomautettu, ettei alkuperäistä kuvaa ole tarvinnut väärentää, jos sellaista ei ole koskaan ollut. Kahdensadan vuoden takainen menneisyys on voinut olla arabeille tyhjä kangas, jonne Muhammed-legenda olisi voitu heijastaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
  2. Hart, M. H.: The 100. A ranking of the the most influential persons in history.. Citadel Press, 1992.
  3. a b c d e Popp, V.: ”Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The hidden origin of Islam.”, Islam's "hidden" origin., s. 17-124. Amherst, NY: Prometheus Books, 2010.
  4. Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. (Selostaa tarkemmin Saarbrückenin koulukunnan näkemyksiä). BoD, 2018.
  5. a b c Nevo, Y.E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state.. Amherst, N.Y.: Prometheus., 2003.
  6. Hoyland, R.G.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late An-tiquity and Early Islam 13, s. 38. Darwin Press, 1997.
  7. Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.
  8. K_H. Ohlig: ”Islam's "hidden origin"”, The Hidden Origin of Islam, s. 8. Prometheus Books, 2010.
  9. sunnah.com: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips ei vl.. sunnah.com.
  10. Peter Townsend, 2018, 119
  11. Goldziher, Ignaz: Muslim Studies 2, s. 240-241. State University of New York Press, 1890/1971.
  12. Esposito, John: Islam: The Straight Path., s. 67. Oxford University Press, 1998.
  13. a b Berg, H.: The Development of Exegesis in Early Islam, s. 13. Routledge, 2000.
  14. Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1-20. Oxford: Clarendon Press, 1967.
  15. a b Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.
  16. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 95. Gaudeamus, 2006.
  17. S.F:H. Faizi: Sermons of the Prophet. Kitab Bhavan, 1987/2001. Kirja sisältää laajalle levinneen jäähyväissaarnan kuvauksen, jossa on mukana täysin uusia asioita..
  18. Ibn Hisham: ', s. 36. , 1999.
  19. Ibn Hisham, 1999, s. 54
  20. Ibn Hisham: ', s. 31-32. , 1999.
  21. a b Haeri, F.: Islam, s. 20-21. Helsinki:Tammi, 1996.
  22. Patricia Crone: The Meccan Trade and the Rise of Islam, s. 134. Gorgias Press, 2004.
  23. Ibn Hisham: ', s. 92. , 1999.
  24. Ibn Hisham: ', s. 50. , 1999.
  25. Ibn Hisham: ', s. 52-53. , 1999.
  26. Ibn Hisham: ', s. 35-46. , 1999.
  27. Ibn Hisham: ', s. 48. , 1999.
  28. Ibn Hisham: The Life of Muhammad, s. 82, 792. Oxford University Press, 1998.
  29. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14.
  30. ibn Hisham: ', s. 50. , 1999.
  31. ibn Hisham: ', s. 454. , 1999.
  32. ibn Hisham: ', s. 454. , 1999.
  33. Abdul Hameed Siddiqui: The life of Muhammad. Islamic Book Trust, 1999. ISBN 978-983-9154-11-5.
  34. Sahih Bukhari: 3:43:648, 4:53:344, 4:56:708, 7:65:344, 9:89:321
  35. Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, sivut 237–244.
  36. Ibn Hisham: 1999, s. 70. .
  37. Ibn Hisham: ', s. 70-71. , 1999.
  38. Ibn Hisham: ', s. 75-76. , 1999.
  39. Ibn Hisham: ', s. 73. , 1999.
  40. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Revelation, vol. 1, book 1, hadith 3. sunnah.com.
  41. Ibn Hisham: ', s. 81. , 1999.
  42. Ibn Hisham, 1999 s. 105. Tarinan on kertonut Jumalan lähettilään vaimo Umm Salama, joka oli Etiopiassa ensimmäisen miehensä kanssa.
  43. Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.: Salam - islamin polku 3-4., s. 81. Opetushallitus, 2012.
  44. The Prophet Muhammad. The Pride of the Universe resulullah.org. ei vl..
  45. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. Translation: A. Guillaume, s. 165-166. Oxford University Press, 1955/2004.
  46. Ibn Hisham: ', s. 129 ja seur.. , 1999.
  47. Ibn Hisham: ', s. 143-146. , 1999.
  48. Ibn Hisham: ', s. 158-165. , 1999.
  49. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59.
  50. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos. Basam Books, 2008.
  51. Sartola, sivut 87–92
  52. Ibn Hisham: ', s. 209. , 1999.
  53. Ibn Hisham: ', s. 228-229. , 1999.
  54. Ibn Hisham: ', s. 255-284. , 1999.
  55. Ibn Hisham: ', s. 320. , 1999.
  56. Ibn Hisham: ', s. 324. , 1999.
  57. Ibn Hisham: ', s. 376. , 1999.
  58. Ibn Hisham: ', s. 388-394. , 1999.
  59. Ibn Hisham: ', s. 426. , 1999.
  60. Ibn Hisham: ', s. 461-462. , 1999.
  61. al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX, s. 208-209. State University of New York Press, 1990.
  62. Peter Townsend: The Mecca Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History., s. 35. Amazon, 2018.
  63. al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume IX. The last years of the Prophet, s. 206-209. State University of New York Press, 1990.
  64. Ignaz Goldziher: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources., s. 339-356. Prometheus, 1900/2013.
  65. Fadhlalla Haeri: ', s. 95-99. , 1996.
  66. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 118–120
  67. a b Primoz Manfreda: What is Blasphemy in Islam About.com. Viitattu 7.1.2015.
  68. Muhammad, Muhammed vai Mohammad? Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Islamin profeetan nimi on vanhastaan kirjoitettu suomessa Muhammed. Nykyään asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nimimuoto Muhammad on lähempänä alkukieltä arabiaa.
  69. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 20, 97–101.
  70. Pipes, Daniel: Destroying Sculptures of Muhammad danielpipes.org. 28.2.2008. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  71. Le Monde julkaisi kuvan epäillyistä ampujista - "Kyseessä on profeetan kosto" 7.1.2015. MTV. Viitattu 7.1.2015.
  72. 7.1.2015: Le Monde: Pilapiirtäjät kuolivat iskussa Ilta-sanomat. Viitattu 7.1.2015.
  73. Ibn Warraq: Scepticism and Koranic research New English Review. December, 2007.
  74. Kemper, M.: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933.. Die Welt des Islams, 2009, 49. vsk, s. 1-48. DOI: 10.1163/157006008X364677.
  75. Toby Lester: What is the Koran? The Atlantic. 1. 1999.
  76. a b Luxenberg, Chr.: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock,, s. 125-151. Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history. Amherst, N.Y.: Prometheus Books., 2010.
  77. Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. BoD, 2018.
  78. Markus Groß & Kalr-Heinz Ohlig: Die Entstehung einer Weltreligion I-IV. Hans Schiler, 2010-2017.
  79. K-H. Ohlig: Von Bagdad nach Merq. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M.Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schrifte zur Frühen Islamgeschichte und zum Koran., s. 29-106. Verlag Hans Schiler, 2009.
  80. Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam., s. 136. Gorgias Press, 2004.
  81. Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History, s. 75. Peter Townsend, 2018.
  82. Patricia Crone, 1987/2004, 170
  83. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236-237. Hans Schiler, 2007.
  84. Hoyland, R.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam.. Princeton, N.J.: The Darwin Press., 1997.
  85. Patricia Crone: What do we actually know about Mohammed? Open Democracy. 10.5.2008.
  86. Jaakko Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin (2006), s. 206

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielisiä Muhammedia käsitteleviä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]