Tämä on hyvä artikkeli.

Muhammed

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Profeetta Muhammad)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo islamin profeetta Muhammedista. Nimen taustasta ja muista samannimisistä katso artikkeli Muhammad (nimi).
Muhammed
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Syntynyt noin 570
Mekka
Kuollut 8. kesäkuuta 632
Medina

Muhammed (koko nimi Abū al-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim (ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم)) (arab. محمد‎ noin 570 Mekka8. kesäkuuta 632 Medina) oli islamin uskonnon profeetta. Islamin opin mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammed välitti ihmiskunnalle. Perimätiedon mukaan vuodesta 610 alkaen Muhammed sai ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani. Muhammed saarnasi islaminuskoa aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän siirtyi läheiseen Medinan kaupunkiin. Medinassa Muhammedista tuli niin uskonnollinen, sotilaallinen kuin poliittinenkin johtaja. Monivuotinen sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632.[1]

Suomessa ja Ruotsissa nimi on perinteisesti kirjoitettu ja kirjoitetaan useimmiten edelleen muodossa Muhammed, mutta nykyään myös nimimuoto Muhammad Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? katsotaan Suomessa mahdolliseksi.[2] Muoto Muhammad on lähempänä modernia arabian kirjakieltä siten kuin sitä yleisimmin lausutaan. Islamin profeetan nimen lausunta vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielialueiden välillä, ja sen suhteen esiintyy variaatioita myös arabian kielen ja sen kirjakielen lausunnan sisällä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Muhammedin elämästä perustuvat lähinnä islamilaiseen perimätietoon, ennenkaikkea niin sanottuihin hadith-kokoelmiin tai traditioihin sekä varhaisiin Muhammedin elämänkertoihin, jotka yhdessä muodostavat sunnan. Islamilaisten traditioiden historiallinen luotettavuus on kuitenkin tutkijoiden mukaan hyvin heikko, ja varmaa faktatietoa Muhammedin elämästä on hyvin vähän, jos lainkaan.[3] Vaikka tutkijoiden suuri enemmistö katsoo, että Muhammed oli todellinen historiallinen henkilö, muutamat historioitsijat ovat kyseenalaistaneet jopa tämän totunnaisen käsityksen.[4]

Tarinat Muhammedin elämästä siirtyivät aluksi suullisena perimätietona, ja hadith-kokoelmia alettiin kirjata muistiin vasta verrattaen myöhään. Abbasidi-imperiumissa vallitsevana oppina oli niin kutsuttu Mu'tazilismi, joka korosti islamin opin tulkinnassa järkeä, eikä liikkeen piirissä perimätietoja pidetty kovin olennaisena. Kuitenkin juuri Abbasidi-imperiumin aikakausi oli merkitsi tunnettujen hadith-kokoelmien syntymistä. Niitä keräsivät tuolloin etenkin uskonnollisen opposition muodostaneet traditionalistit. Ongelmaksi kuitenkin muodostui, että kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin opillisissa ja juridissa kiistoissa, hadithien määrä alkoi kasvaa, ja erilaisia näkemyksiä kannattavat tahot tuntuivat aina löytävän jonkin anekdootin näkemyksensä tueksi. Tämä ongelma yritettiin ratkaista oppineiden toimesta perustamalla joukko sääntöjä, joiden perusteella perimätiedon oletettu autenttisuus voitaisiin ratkaista. Eräässä autenttiseksi hyväksytyssä hadithissa jopa Muhammed itse ennakoi tilanteen: "Tulee väärentäjiä, valehtelijoita, jotka tuovat teille haditheja, joita ette te, ettekä esi-isänne ole nähneet, varokaa heitä."[5] Syntyi niin kutsuttu "hadith-tiede", jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä oikean tieteen kanssa. Tällaisen tutkimuksen lopputuloksena syntyivät nykyisen ortodoksisen islamin "autenttisiksi" katsomat hadith-kokoelmat. Sunni-islamissa niitä edustavat niin sanottu Kutub al-Sittah, kuusi hadith-kokoelmaa, joiden katsotaan olevan aitoja ja luotettavia, ja joka määriteltiin Ibn al-Qaisaranin toimesta 1000-luvulla.

Nykyisin tutkijoiden keskuudessa vallitsevan näkemyksen mukaan, jonka teki tunnetuksi kuuluisa ja arvostettu orientalisti Joseph Schacht klassikko-teoksessaan Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950), islamilaisen hadith-tieteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko.[6] Schachtin mukaan hadithien ja niiden kautta aikakauden intressit vaikuttivat sharian kehittymiseen paljon enemmän kuin todelliset historialliset tosiseikat. Nykyinen sunnilainen ortodoksia (Schact käsittelee yksinomaan sunni-islamia) syntyi tämän näkemyksen mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on neljä auktoriteettia: Koraani, sunna, analogia (qiyas) ja yksimielisyys (ijma). Sharia perustuu näihin neljään lähteeseen: Koraania ja sunnaa tulkitaan analogiaa hyväksikäyttäen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä selvällä tavalla al-Shafi'i (767–820), joka tunnetaan parhaiten omaa nimeään kantavan sunni-islamin neljään ortodoksiseen juridiseen koulukuntaan kuuluvan opin perustajana.[7] Schacht myös yhtyy Ignas Goldziherin näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.

Muhammedin elämänkerta, sellaisena kuin se tavallisesti esitetään, mukailee säilyneitä varhaisia arabiankielisiä Muhammedin elämänkertoja (arab. sira). Ensimmäinen Muhammedin elämänkerta oli tiettävästi Ibn Ishaqin kirjoittama Allahin Profeetan elämä (Sīrat Rasūl Allāh, Al-sīra al-Nabawiyya) kirjoitettiin vuoden 767 tietämillä (vuonna 150 islamilaista ajanlaskua). Tämä teos on kadonnut, mutta Ibn Hisham ja Al-Tarabi käyttivät sitä tiettävästi lähteenä kirjoittamissaan hieman myöhemmissä elämänkerroissa. Kolmas varhainen Muhammedin elämänkerran kirjoittaja oli Al-Waqidi.

Myös säilyneiden elämänkertojen historiallisen luotettavuuden katsotaan olevan suhteellisen heikko, vaikka elämänkerrat itse katsotaan yleensä autenttisiksi. Joissain viimeaikaisissa tutkimuksissa tutkijat ovat erottaneet toisistaan perimätiedot, jotka koskevat historiallisia tapahtumia perimätiedoista, jotka liittyvät lainsäädännöllisiin kysymyksiin. Etenkin jälkimmäisten luotettavuuden katsotaan olevan hyvin kyseenalainen, missä historiallisista tapahtumista kertovien perimätietojen katsotaan useimmissa tapauksissa olevan suhteellisen luotettavia.[8]

Tässä esitetty elämänkerta perustuu tavanomaisiin islamilaisiin lähteisiin, ei kriittiseen ja tieteelliseen tutkimustietoon ellei toisin mainita. Se toisin sanoen vastaa ortodoksisen islamin käsitystä, ja sitä, mitä enemmistö muslimeista Muhammedin elämästä uskoo.

Syntymä ja varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.

Muhammed syntyi vuoden 570 tienoilla Mekassa, nykyisen Saudi-Arabian alueella. Tarkkaa syntymävuotta ei tunneta, mutta se on ilmeisimmin laskettu 40 vuotta taaksepäin profeetanuran alusta. Mekka oli vilkas mutta pienimuotoinen kaupankäynnin keskus, jossa sijaitsi Kaaban pyhäkkö.[9] Mekkalaisten uskonto perustui seemiläiseen polyteismiin, mutta myös astrologialla oli oma paikkansa.[10]

Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa. Esi-islamilaiseen aikaan pyhiinvaellusten yhteydessä toimi markkinoita, joissa käytiin vilkasta kauppaa ”jumalanrauhan” turvin. Pyhiinvaelluskuukausina verenvuodatus ei ollut sallittua.[10] Maaperä ei ollut kovin hedelmällinen ja kaupunki muistutti enemmän savimajoista koottua suurta kylää. Kaaban pyhäkkö sai katon vasta Muhammedin nuoruudessa.[9]

Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli joko ennen pojan syntymää tai pian sen jälkeen. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Islamilainen historiankirjoitus kuvaa perhettä köyhtyneeksi aateliksi, mutta tämä on saattanut olla myöhempää kaunistelua. Vanhempiensa kuoltua Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa.[9]

Muhammedin varhaisista vuosista ei ole tarjolla varmaa tietoa, ja lähteet voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. Perimätieto on keskittynyt Muhammedin ylistämiseen, ja totuus on saattanut jäädä sivuun. Nuori Muhammed paimensi setänsä ja naapureiden karjalaumoja, ja tätä työtä kesti kymmenenteen ikävuoteen asti. Tuolloin hän pääsi setänsä mukana kauppakaravaaneille ja tutustui Lähi-idän maihin. Yhden perimätiedon mukaan sedällä oli kauppa Mekassa ja Muhammed toimi siellä kauppa-apulaisena.[11]

Kauppias Muhammed ja rikas leski[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysi-ikäiseksi tultuaan Muhammedista tuli perimätiedon mukaan kauppias. Hänen ei tiedetä hoitaneen mitään suurempaa liiketoimintaa. Mikäli Muhammed toimi perimätiedon mukaisesti rikkaan lesken Khadijan edustajana kauppamatkoilla, hänen roolinsa on voinut rajoittua päällysmiehen osaan.[12]

Perimätieto on kuvannut Muhammedia lukutaidottomaksi. Toisaalta tällä islamilaiset lähteet ovat halunneet korostaa Koraanin jäljittelemättömyyttä ja sitä, että sen sanamuodotkin ovat tulleet Jumalasta, ei ihmisestä. Toisaalta yksittäisten lähteiden mukaan Muhammed oli luku- ja kirjoitustaitoinen.[12] Pakanakansan profeettaa tarkoittavan sanan ummi merkitys on hieman epävarma. Useimmat tutkijat tulkitsevat sanan viittaavan, ettei Muhammed ollut uskonoppinut vaan tavallisten ihmisten keskuudesta noussut profeetta.[13]

Tarinoissa Muhammed matkusti ympäri Arabiaa ja kävi kauppareittejä pitkin myös Syyriassa. Rikas leski Khadija oli kuullut, kuinka luotettava, rehellinen, vilpitön ja kunniallinen hän oli. Khadija pyysi miestä hoitamaan hänen liikeasioitaan matkojensa aikana ja palattuaan huomasi hänen suoriutuneen tehtävistään erittäin hyvin. Samaten Khadijan alaiset puhuivat ainoastaan hyvää Muhammedista. Myöhemmin Khadija avioitui 25-vuotiaan Muhammedin kanssa. Khadijan ikä arvioidaan lähteestä riippuen 28 ja 40 vuoden väliin.[11]

Perimätieto korostaa avioparin suurta ikäeroa, mutta todennäköisesti se ei ollut järin suuri – Khadijan kerrotaan synnyttäneen seuraavan kahden vuosikymmenen aikana useita lapsia. Heistä ainoastaan tytär Fatima Zahra eli riittävän vanhaksi saadakseen omia lapsia.[10] Muhammedin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali. Muhammed asui Khadijan kanssa yksiavioisessa suhteessa ja vasta vaimonsa kuoleman jälkeen, vuonna 619, hän otti useita vaimoja.[14] Vaimoja Muhammedilla oli yhteensä 13.

Ensimmäiset ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Hiran vuorella. Istanbul, 1595.

Keski-ikää lähenevä Muhammed kävi iltaisin vaeltelemassa kotikaupunkinsa Mekan lähistöllä vuorilla ja mietiskelemässä elämän suuria kysymyksiä. Tapa oli varsin yleinen munkeille, askeeteille ja vapaa-ajattelijoille. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla Hiran luolassa ollut Muhammed näki enkelin.[15]

»Kun hän oli kerran luolassa enkeli tuli hänen luokseen ja sanoi ”Lue!”. ”Minä en osaa lukea”, minä vastasin ja enkeli painoi minua, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: ”Lue!” ”Minä en osaa lukea”, minä vastasin, ja enkeli painoi minua toistamiseen, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: ”Lue!” ”Minä en osaa lukea”, minä vastasin, ja enkeli painoi minua kolmannen kerran, kunnes ahdistuin. Sitten hän päästi minut ja toisti: ”Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen sikiöstä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen.”»

Muhammed oli peloissaan ja epävarma tapahtuneesta, mutta hänen vaimonsa Khadijan kristitty serkku Waraqa oli vakuuttunut näyn todellisuudesta. Varhaisimmassa perinteessä enkeliä ei aina nimetä, mutta viimeistään Medinan kaudella nimeksi tuli arkkienkeli Gabriel (arab. جبريل‎, Jibrīl). Joidenkin lähteiden mukaan Muhammed sai ilmestyksensä ensin enkeli Israfililta kolmen vuoden ajan ja vasta sen jälkeen Gabrielilta.[16]

Monet islamilaiset lähteet kertovat ensimmäisen ilmestyksen jälkeen seuranneesta välikaudesta (fatra), jolloin Muhammed ei saanut uusia ilmestyksiä vaan alkoi epäillä ensimmäistäkin ilmestystä. Tauon jälkeen ilmestykset alkoivat uudelleen, ja Muhammedin toiminta laajeni perhepiirin ulkopuolelle.[17]

Muhammedin tärkeimmän ja varhaisimman elämäkerran kirjoittajan Ibn Ishaqin (k. 767) kirjoituksiin perustuvan Ibn Hishamin (k. 833) tekstilaitoksen mukaan ensimmäinen islaminuskoon kääntynyt henkilö oli Muhammedin vaimo Khadija. Ensimmäinen mieshenkilö oli tuolloin vasta kymmenvuotias Ali ibn Abi Talib.[18]

Muhammed ei ollut ainoa arabialainen pohdiskelija, vaan niemimaalla oli yleisestikin vilkasta uskonnollista liikehdintää. Arabeja kääntyi kristinuskoon ja ennen kaikkea juutalaisuuteen. Vastaavasti osa ihmisistä tutustui näihin uskontoihin kuitenkaan kääntymättä niihin, mutta he omaksuivat eräänlaisen alkumonoteismin. Myöhemmin Muhammedin ilmestyksissä tästä yksijumalaisuudesta käytettiin nimitystä hanif.[10] Ibn Hishamin kirjan Profeetta Muhammedin elämäkerta mukaan Muhammed noudatti "isämme Abrahamin uskontoa".[18]

Julkinen toiminta Mekassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed saarnaamassa Mekassa. Kuvitus 1400-luvulta.

Muhammedin julkinen toiminta alkoi noin vuonna 613. Aluksi ilmestykset keskittyivät korostamaan Jumalan mahtavuutta, eikä muita jumalia vastaan suoranaisesti hyökätty. Pian kuitenkin ilmestyksissä kiellettiin muut jumalat ja alettiin korostaa yhteiskunnallista sanomaa. Mekan rikkaat kauppiaat eivät halunneet köyhää ryysyläistä samanarvoiseksi Jumalan edessä, ja lisäksi pelättiin uuden uskonnon myötä myös pyhiinvaelluksen kärsivän. Välirikon syynä lienee myös ollut uuden uskonnon ja vanhan heimopolitiikan väliset ristiriidat.[17]

Muhammed sai aluksi suojelua omalta heimoltaan, jonka johtaja oli Muhammedin setä Abu Talib. Hän ei itse kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammed keräsi sanomalleen kannattajia eri ryhmistä, varsinkin köyhien joukosta. Muhammedin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyivät ainakin hänen vaimonsa Khadija sekä Muhammedin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.[19]

Islamin ja vanhan uskonnon ajauduttua välirikkoon Muhammedin kannattajien valtaosa, vähävaraiset ja orjat, joutuivat vaikeaan asemaan. Islaminuskoon kääntyneitä rangaistiin heimoyhteisön sääntöjen mukaisesti, mutta kyse ei liene ollut ankarasta vainosta vaan enemmänkin kiusaamisesta ja painostuksesta. Perimätiedon mukaan Muhammed lähetti noin vuonna 615 heikompia kannattajia Etiopiaan. Tutkijat epäilevät tämän kertomuksen historiallisuutta.[19]

Alkuaikojen ilmestyksissä korostetaan, että Muhammed ainoastaan välittää sanomaa Jumalalta ja varoittaa ihmisiä uhkaavasta tuomiopäivästä. Vastaanottamisen roolia on korostettua sillä, että ilmestyksissä Muhammedia puhutellaan yksikön toisessa muodossa. Vain muutamassa kohdassa hänet mainitaan nimeltä.[20]

»Me olemme lähettäneet sinut vain armoksi ihmisille. Sano: Minulle on annettu ilmoitus, että teidän Jumalanne on yksi Jumala. Alistutteko te Hänelle?»
(Koraani 21:107–108, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

"Saatanalliset säkeet"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiettyjen perimätietojen mukaan Muhammed sai paineen ja painostuksen alaisena ilmestyksen, myöhemmältä nimeltä ”saatanalliset säkeet”. Ilmestys käsitteli Mekassakin palvotun kolmen jumalattaren (Allat, al-Uzza, Manat) asemaa. Säkeet on perimätiedon mukaan tallennettu ”alkuperäisessä” suurassa.[21]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Ne ovat ylhäisiä kurkia?, joiden voi toivoa toimivan välittäjinä [Jumalan ja ihmisten välillä].»

Muhammedin kannattajat olivat Etiopiassa ja mikäli lausunto kirjattiin tuolloin, se lähensi häntä pakanajumaliin. Näihin aikoihin, vuonna 619 Muhammedin ensimmäinen vaimo Khadija ja Muhammedin setä Abu Talib kuolivat. Samaten klaanin päämies Abu Lahab ei suhtautunut enää niin suopeasti suojattiinsa ja kiroaakin Muhammedin myöhemmässä vaiheessa.[21]

Jonkin ajan kuluttua Muhammed ilmoitti saaneensa uuden ilmestyksen, jonka mukaan Jumalan vastustaja Saatana oli päässyt sekaantumaan jumalallisiin ilmestyksiin ja saanut Muhammedin lisäämään jakeet alkuperäiseen ilmestykseensä. Jakeet muutettiin seuraaviksi:[21]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä? Sepä olisi väärä jako!»
(Koraani 53:19–22, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Tosin vanhoissa suurissa ”saatanalliset säkeet” olivat voimassa ja korjattu muoto tuli hyväksyttäväksi vasta Muhammedin kuoleman jälkeen.[21] Koraani koottiin kirjaksi 600-luvun puolivälissä aluksi konsonanttitekstinä. Arabian vokaalimerkit ja muut tarkkeet vakiintuivat seuraavalla vuosisadalla. Oppi Koraanin muuttumattomuudesta syntyi vielä myöhemmin.[22]

Tarina ”saatanallisista säkeistä” oli pitkään tutkijoiden hyväksymä, sillä perimätieto asetti Muhammedin näin epäsuotuisaan valoon. Nykyisin on kiinnitetty huomiota historiallisiin ongelmiin. Yhtenä kysymyksenä on Etiopian siirtolaisten meno ja paluu, joka edellyttäisi riittävän pitkää aikaa. Yhden teorian mukaan Muhammed salli hiljaisesti muut jumalat pitkäksikin aikaa.[23]

Muutto Medinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin taivasmatka (Miraj). Persialainen miniatyyrimaalaus vuodelta 1550. Profeetan kasvoja ei ole kuvattu.

Muhammedin oleskelu Mekassa alkoi käydä tukalaksi ja siksi hän ryhtyi suunnittelemaan muuttoa toiseen kaupunkiin. Hän tiedusteli asiaa useilta beduiiniheimoilta ja jopa yritti muuttoa Mekan naapurikaupunkiin Ta’ifiin, mutta tämä päättyi ilmeisesti tuhoisasti.[24]

Muhammed sai yhteyden pohjoisessa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina. Siellä asui useita juutalaisheimoja, mikä saattoi muokata kaupungin vastaanottavaiseksi uudelle yksijumaliselle uskonnolle. Päinvastoin kuin Mekka, Medina sopi erinomaisesti maanviljelyyn ja kaupungin vanhin kerros oli etääntynyt beduiiniyhteiskunnasta.[24]

Muutto (arab. هِجْرَة‎, hijra, suomeksi usein hidžra) tapahtui vuonna 622. Tästä tapahtumasta alkaa myös islamilainen ajanlasku. Muutto tapahtui ilmeisen rauhanomaisesti, vaikka perimätieto kertoo mekkalaisten yrittäneen estää tämän ja jopa surmata Muhammedin.[25] Useimpien medinalaisten mielessä oli saada Muhammedista sovintotuomari, joka sovittaisi pääheimojen välisiä verikostoja. Hänestä ei odotettu uuden uskonnon tuojaa.[24]

Profeetta ja valtiomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksi Muhammedin asema lienee pysynyt sovintotuomarin osassa, mutta tasapaino järkkyi, kun Mekasta saapui suuri määrä muslimeita ja osa kaupunkilaisista kääntyi islaminuskoon. Heimorajat menettivät merkityksensä uuden uskontojärjestelmän hyväksi.[26]

Muhammed kokosi ympärilleen muslimit yhteisöksi (arab. ‏أمة‎‎, umma). Tämän lisäksi hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Aluksi myös nämä laskettiin yhteisöön, sillä umma ei ollut alun perin uskonnollinen käsite. Myöhemmin kitkaa tuli erityisesti juutalaisten kanssa, sillä he eivät kääntyneet islaminuskoon.[26]

Arkkienkeli Gabriel esittelee Muhammedille syntisten kärsimyksiä helvetissä.

Muhammedin asema muutos näkyi myös ilmestyksissä. Köyhien profeetasta tuli valtiomies ja sotapäällikkö. Samalla Koraanin suuriin alkoi ilmestyä laki- ja rituaalisäädöksiä (arab. ‏شريعة‎‎, šaria). Ilmestyksissä myös syytettiin juutalaisia ja kristittyjä pyhien kirjoitusten väärentämisestä ja heiltä alettiin vaatia veroa uskonnonvapauden säilyttämisen edellytyksenä.[27] Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin yksi toisensa jälkeen.[26]

Ennen muuttoa Medinaan Muhammed oli ollut toiveikas juutalaisten kääntymisestä islaminuskoon. Muslimien rukoussuunta lieneekin alun perin ollut Jerusalem. Kun juutalaiset eivät hyväksyneet häntä profeetaksi, suunta käännettiin kohti Muhammedin kotikaupunkia Mekkaa. Näin pakanallinen Kaaban pyhäkkö sai pitää asemansa.[26] Muhammedin vahvistettua asemansa Medinassa hän aloitti Mekkaan paluun valmistelun.

Medinan kaudella Muhammed otti vaimokseen A’iša bint Abi Bakrin, joka oli perimätiedon (hadithien) mukaan tuolloin todennäköisesti 9-vuotias Muhammedin ollessa 53-vuotias.[28] On myös esitetty arvioita, että A’iša olisi ollut 12- tai 17-vuotias.[29][30] A’iša oli toinen Muhammedin yhdestätoista vaimosta, ja häntä pidetään Muhammedin ”suosikkivaimona”. Vaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talouteen kuului lukuisia Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.[31]

Islamilainen perimätieto korostaa Muhammedin mekaanista roolia jumalallisten ilmestyksien välittämisessä. Toisaalta Medinan kaudella ilmestyksiin tulee vahvemmin vaatimuksia totella myös itse Muhammedia. Myöhemmässä islamissa uskonoppineet ovat vedonneet näihin kohtiin, kun Muhammedin elämäntavan eli sunnan noudattaminen on määritelty uskonnolliseksi velvollisuudeksi.[20]

»Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa, mutta joka kääntyy pois, tietäköön, ettemme ole lähettäneet sinua hänen vartijakseen.»
(Koraani 4:80, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sota Mekkaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed ja hänen seurueensa matkalla Mekkaan

Muhammed aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Ryöstöretket kuuluivat osaksi beduiinikulttuuria eikä niitä katsottu Koraanissakaan pahalla silmällä, pikemminkin oikeutettuina toimenpiteinä. Muhammed laati yksityiskohtaisen lainsäädännön ryöstöretkien saaliinjaosta. Ryöstöretkien yhteydessä hävinnyt osapuoli menetti omaisuutensa lisäksi usein myös henkensä.[32]

Ensimmäinen suuri yhteenotto tapahtui Badrissa vuonna 624. Muhammedin joukkojen oli tarkoitus ryöstää mekkalaisten suhteellisen suojaton kauppakaravaani. Mekkalaiset saivat asiasta vihiä ja lähettivät aseistetun saattojoukon. Itse kauppakaravaani pääsi turvaan, mutta mekkalaisten joukot kärsivät huomattavan tappion.[10]

Seuraavana vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat niemimaan mittasuhteissa valtavan, 3 000 miehen armeijan ja voittivat selkeästi Uhud-vuorella käydyn taistelun. Muhammed haavoittui itsekin, ja hänen setänsä Abu Hamza sai surmansa.[32]

Joidenkin lähteiden mukaan Muhammed syytti jälkiselvittelyissä tappiosta juutalaisia, joiden hän väitti asettuneen mekkalaisten puolelle. Muslimiarmeija hyökkäsi Khaibarin juutalaiskylän kimppuun ja surmasi eri lähteistä riippuen 600–900 juutalaista. Muhammed otti itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen Raihana bint Zaidin.[32]

Profeetta Muhammed asettaa Kaaban mustaa kiveä. Maalaus vuodelta 1315.

Kolmannessa koitoksessa vuonna 627 mekkalaiset hyökkäsivät suoraan Medinaan. Taistelusta ei tullut mitään, sillä vähälukuisemmat muslimit suojautuivat kaivamalla vallihaudan Medinan suojaamattomalle puolelle. Sotaretki surkastui odotteluksi ja satunnaisiksi kaksintaisteluiksi. Mekkalaisten vetäytyminen tyhjin käsin vaikutti heidän arvovaltaansa.[33]

Ennen vetäytymistä oli saatu aikaan sopimus, jonka mukaan muslimit saisivat tehdä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan. Seuraavana vuonna Muhammed lähti joukkoineen pyhiinvaellusmatkalle, mutta osa Quraišien klaanin sotaisesta siivestä ei suostunut päästämään muslimeja Mekkaan. Joukko lähti Muhammedia vastaan, ja he kohtasivat Hudaibiyyan keitaalla. Välttääkseen taistelun osapuolet solmivat kymmenen vuotta kestävän rauhansopimuksen.[32]

Tämä Hudaibiyyan sopimusmalli on säilynyt islamilaisessa kulttuurissa eräänlaisena dogmina. Se mukaan ei-muslimin kanssa voi tehdä sopimuksen, mutta siitä ei tarvitse pitää kiinni kuin vain sen ajan, mitä tarvitaan oman aseman vahvistumiseen. Muhammed antoi uuden ilmoituksen, jonka mukaan Saatana oli päässyt sotkemaan Jumalalta tullutta sanomaa. Jopa enkeli Gabriel moitti Muhammedia.[32]

»Jos me vaihdamme jakeen tilalle toisen, tietää Jumala kyllä parhaiten, mitä Hän lähettää. He väittävät: "Sinähän vain sepität!" Ei! Mutta useimmat heistä eivät tiedä.»
(Koraani 16:101, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Voitto Mekasta ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin saarna, Grigori Gagarin, 1840-1850-luku.

Vuonna 629 muslimit suorittivat pyhiinvaelluksen, mutta jo seuraavana vuonna 630 Muhammed rikkoi "kymmenen vuoden rauhansopimuksen" ja valtasi Mekan kohtaamatta suurtakaan vastarintaa. Mekan asukkaat kääntyivät islaminuskoon yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta.[34] Tähän syynä oli myös Muhammedin määräys, että yksikään ei-muslimi ei saa astua jalallaan Mekkaan. Nykyisin tämä määräys koskee myös Medinaa.[35] Profeetta Muhammed käski tuhottavaksi mekkalaisten palvomien jumalien patsaat, mutta jätti Kaaban rauhaan.

Muhammed jäi Medinaan ja vahvisti uutta valtakuntaansa sekä kävi taisteluita niskuroivia heimoja vastaan. Epävarman perimätiedon mukaan tihenevien päänsärkykohtausten vuoksi Muhammed siirsi osan johtamisvastuuta apelleen, lempivaimonsa A’išan isälle Abu Bakrille vuonna 631.[36]

Seuraavana vuonna Muhammed lähti toiselle pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan. Matkan alkuvaiheessa hän sai voimakkaan päänsärkykohtauksen ja palasi takaisin Medinaan. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli tuolla matkalla lempivaimonsa A’išan syliin 8. kesäkuuta 632 eli hidžran 10. vuotena.[36]

Muhammedin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapina, eheytys ja valloitusretket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin kuoleman myötä vanha rakennelma natisi liitoksissaan. Muhammed toimi eläessään niin maallisena kuin hengellisenäkin johtajana, mutta hänen kuollessaan beduiiniheimot kapinoivat. He olivat sitoutuneet Muhammediin – eivät hänen seuraajaansa. Myös islaminusko oli lähinnä poliittisen uskollisuuden merkki, eikä beduiineilla ollut syytä lähettää almuja Medinan keskushallinnolle. Joissakin heimoissa kohosi jopa omia profeettoja.[34]

Kalifiksi äänestettiin Muhammedin läheinen seuraaja Abu Bakr, ja hän palauttikin kapinoivat heimot takaisin ruotuun ridda-sodissa. Tämän jälkeen muslimit lähtivät valloittamaan Arabian niemimaan ulkopuolisia alueita. Alkuislamilaisuudessa Muhammed ei pakottanut ei-muslimeja kääntymään heti islaminuskoon. Valloitetut saivat pitää uskonsa ja tapansa, kunhan tunnustivat islamin ylivallan ja maksoivat veroja Medinan keskushallinnolle.[37]

Islam oli jo syntymästään valtiollinen uskonto. Tämän vuoksi islamin ja valtion eroa ei voi juuri ajatella. Tältä pohjalta Muhammedin seuraajat loivat itselleen islamilaisen imperiumin suhteellisen lyhyessä ajassa.[34]

Profeettakuva ja legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Muhammedista alkoi elää hänen kuoltuaan varsin itsenäisesti, ja hänestä tehtiin 800-luvulla ihmisten ja Jumalan välinen profeetta. Koraani itse korostaa monissa kohdissa Muhammedin tavallisuutta.[38]

»Sano: En minä ole poikkeus aiemmista lähettiläistä enkä minä tiedä, mitä teille tai minulle tapahtuu. Minä vain seuraan sitä, mikä on minulle ilmoitettua. Minä olen vain selkeä varoittaja.»
(Koraani 46:9, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Toinen merkittävä teologinen oppi oli profeetta Muhammedin synnittömyys (arab. عصمة‎, ’iṣma). Tämä takasi, että hän välitti jumalalliset ilmestykset uskoville erehtymättömän uskollisesti. Lisäksi hän toimi elämässään esikuvallisesti, jota jäljittelemällä myös tavalliset muslimit pystyvät menettelemään oikein kaikissa elämän kysymyksissä.[39] Tämä sunnalainen teoria kehittyi viimeistään 1000-luvulla. Šiialaisessa teoriassa isma kehittyi jo varhaisemmin ja käsitti myös šiialaiset imaamit.

Islaminuskossa Muhammed on tavallinen, joskin Jumalan suosima ja valitsema ihminen. Sen sijaan kansantaruissa profeetta Muhammed teki ihmetekoja, jotka toisinaan muodostivat vastineita kristittyjen Jeesuksen tarinoihin. Jo pelkällä Muhammedin nimen lausumisella uskottiin olevan parantavia voimia.[38] Islamin mystisessä suuntauksessa sufilaisuudessa Muhammed on täydellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset.[39]

Muhammedin suvulla ei ole sunnalaisissa maissa periaatteessa erityisasemaa, vaikka heitä on kunnioitettu ja vaalittu. Sen sijaan šiialaisessa Iranissa hänen sukulaisensa käyttävät arvonimeä sayyid sekä mustaa turbaania. Vuosisatojen kuluessa sukulaisten määrä on kasvanut niin, että jo huomattava osa väestöstä kuuluu Muhammedin sukuun. Tällöin arvostuksen ratkaisee kuinka tarkasti sukulaisuus on dokumentoitu.[39]

Islamissa Muhammedin kaikenlainen solvaaminen käsitetään jumalanpilkaksi. Haditheissa rangaistukseksi Muhammedin solvaamisesta mainitaan kuolemanrangaistus, mikä on myös islamilaisen lain tiukan tulkinnan noudattajien kanta nykyisinkin.[40]

Islaminuskon kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen käsityksen mukaan islamin uskonto ei ole muuttunut pienimmissäkään yksityiskohdissaan enää Muhammedin kuoleman jälkeen. Käytännössä uusi uskonto etsi muotojaan seuraavien vuosisatojen aikana. Islamin laajentuessa se sai vaikutteita teologisesti kehittyneimmiltä uskonnoilta. Toisaalta omaa islamilaista identiteettiä korostaa jako "meihin" ja "toisiin". Islamilaisessa mielikuvissa ihaillaan Muhammedin ajan muslimiyhteisöä ja se nähdään Paratiisina maan päällä.[41]

Muhammedin yömatka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin yömatka Al Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514.

Islamilaisessa perinteessä Isra ja Miraj (arab. الإسراء والمعراج‎) ovat kaksi osaa matkasta, jonka Muhammed teki yhden yön aikana. Tapahtuma, nimeltään yömatka tai taivasmatka, on ajoitettu Mekan aikoihin vuosien 619–621 tienoille.[42] Monet muslimit pitävät yömatkaa todellisena, kun toiset vastaavasti pelkkänä unena.[43] Koraani mainitsee tapahtumasta ainoastaan kahdessa Yöllisen matkan suuran jakeessa.

»Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»
(Koraani 17:1, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Me sanoimme sinulle: "Herrasi pitää kaikki ihmiset vallassaan." Me näytimme sinulle näkysi ja esitimme kirotun puun Koraanissa vain koetukseksi ihmisille. Me koetamme saada heidät pelkäämään, mutta se vain lisää heidän jo ennestään suurta vääryyttään.»
(Koraani 17:60, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Näitä kahta kohtaa on täydennetty islamilaisessa perimätiedoissa eli haditheissa. Hadithit ovat perimätietoa profeetan elämästä, teoista ja sanoista. Tutkimukset ovat epäileväisiä hadithien aitoudesta. Mukana saattaa olla aitoa perimätietoa, mutta yhtä lailla jälkikäteen seuraavalla vuosisadalla keksittyjä tarinoita.[44]

Tarinassa yömatka alkaa Muhammedin nukkuessa yöllä Mekan ulkopuolella sijaitsevassa majatalossa. Yhden version mukaan enkeli Gabriel herättää hänet ja lennättää Muhammedin kolmella loikalla kaukaisempaan moskeijaan. Hadith kertoo, että paikka on Al-Aqsan moskeija Jerusalemissa. Tosin historiallisesti kyseinen moskeija rakennettiin vasta 80 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Siellä hän nousee tikapuita pitkin seitsemänteen taivaaseen, jossa hän tapaa profeettoja ja Jumalan. Toisen version mukaan Muhammed lentää taivaaseen ratsunsa Buraqin kyydissä.[42]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin nimen mainitsemisen jälkeen muslimeilla on tapana lisätä siunausformula. Usein suomalaisessa kirjallisuudessa profeetan nimen kirjoitusasuna on ollut Muhammed, joka poikkeaa arabian muiden sanojen merkitsemisestä. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan siitä tulisi luopua.[1] Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed', Mehmet tai Mahomet.

Muhammedia esittävät kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed Kaabassa. Maalaus vuodelta 1595.

Profeetta Muhammedin kuvaaminen on islamin eräiden tulkintojen mukaan kiellettyä. Islamin pääsuuntaus sunnalaisuus on kuvakielteinen. Koraani ei suoraan kiellä kuvien esittämistä, ja lähimmäksi asiaan viittaa Profeettojen suura.

»Kun hän sanoi isälleen ja kansalleen: ”Mitä nämä patsaat ovat, joita te palvotte?”, he vastasivat: ”Olemme nähneet isiemmekin niitä palvovan.” Hän sanoi: ”Silloin te ja isänne olette selvästi kulkeneet harhaan!”»
(Koraani 21:52-54, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Sen sijaan kuvakielto löytyy selkeämmin erilaisissa perimätietokokoelmissa eli haditheissa. Hadith-kokoelmia kirjoitettiin aina 900-luvulle saakka ja islamilaisissa maissa on kehittynyt oma tiede niiden aitouden selvittämiseksi. Länsimainen tutkimus näkee haditheissa enemmän 700- ja 800-lukujen oppikiistoja, kuin aitoa 600-luvun alusta periytyvää aineistoa.[45]

Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammedia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammedista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammedia.[46] Vuonna 2005 Euroopassa julkaistut Muhammed-pilapiirrokset aiheuttivat levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta.[40] Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi.[47][48]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cook, Michael: Muhammed. (Muhammad, 1983.) Suomentanut Otso Kantokorpi. Helsinki: Nostromo, 1991. ISBN 951-620-003-6.
  • Hisham, Ibn: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004 (6. painos: Loisto, 2008). ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995 (4. painos 2005). ISBN 952-9842-05-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
  • Sartola, Pekka: Islam: Ystävä vai vihollinen?. Turku: Ajanteos, 2006. ISBN 952-99597-1-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
  2. Islamin profeetan nimi on vanhastaan kirjoitettu suomessa Muhammed. Nykyään asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nimimuoto Muhammad on lähempänä alkukieltä arabiaa. (Kielitoimiston ohjepankki)
  3. Esposito, John: Islam: The Straight Path., s. 67. Oxford University Press, 1998.
  4. Toby Lester: What is the Koran? The Atlantic. 1. 1999.
  5. Goldziher, Ignaz: Muslim Studies, Vol. 1., s. 127. SUNY Press, 1967.
  6. Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1-20. Oxford: Clarendon Press, 1967.
  7. Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2.
  8. Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.
  9. a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 45–48
  10. a b c d e Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, sivut 237–244.
  11. a b Sartola, sivut 39–40
  12. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 77–78.
  13. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 91.
  14. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14.
  15. Sartola 2006, s. 42–45.
  16. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 74–75
  17. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 51–53.
  18. a b Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.
  19. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, s. 53–54.
  20. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 116–117.
  21. a b c d Sartola, sivut 60–63
  22. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 80–88.
  23. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, s. 54–55.
  24. a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 56–57
  25. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 13–24.
  26. a b c d Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 57–59.
  27. Sartola, sivu 88.
  28. Spellberg, D. A.: Politics, Gender, and the Islamic Past: the Legacy of A'isha bint Abi Bakr, s. 40. Columbia University Press, 1994.
  29. Abdul Hameed Siddiqui: The life of Muhammad. Islamic Book Trust, 1999. ISBN 978-983-9154-11-5.
  30. Sartola, sivu 86
  31. Sahih Bukhari: 3:43:648, 4:53:344, 4:56:708, 7:65:344, 9:89:321
  32. a b c d e Sartola, sivut 87–92
  33. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 59–60.
  34. a b c Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 60-62
  35. Sartola, sivu 92.
  36. a b Sartola, sivut 96–97
  37. Sartola, sivu 104–106.
  38. a b Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 62–64
  39. a b c Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 118–120
  40. a b Primoz Manfreda: What is Blasphemy in Islam About.com. Viitattu 7.1.2015.
  41. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 30–32.
  42. a b Sartola, sivut 78–86.
  43. Jhangeer Hanif: A Question on the Night Journey of the Prophet (pbuh) 2. heinäkuuta 2003. Understand islam. Viitattu 23. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  44. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 20
  45. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 20, 97–101.
  46. Pipes, Daniel: Destroying Sculptures of Muhammad 28.2.2008. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  47. Le Monde julkaisi kuvan epäillyistä ampujista - "Kyseessä on profeetan kosto" 7.1.2015. MTV. Viitattu 7.1.2015.
  48. 7.1.2015: Le Monde: Pilapiirtäjät kuolivat iskussa Ilta-sanomat. Viitattu 7.1.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielisiä Muhammedia käsitteleviä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]