Prinsessa Ruusunen (baletti)
| Prinsessa Ruusunen | |
|---|---|
 Tamara Rojo ja Vadim Muntagirov, English National Ballet 2012. |
|
| Koreografi | Marius Petipa |
| Säveltäjä | Pjotr Tšaikovski |
| Ensi-ilta |
15. tammikuuta 1890 Mariinski-teatteri, Pietari |
| Alkuperäinen seurue | Keisarillinen baletti |
Prinsessa Ruusunen (ven. Спя́щая краса́вица, Spjaštšaja krasavitsa, engl. The Sleeping Beauty) on Pjotr Tšaikovskin säveltämä kolminäytöksinen, prologin sisältävä baletti, joka sai kantaesityksensä Pietarin Mariinski-teatterissa 3. tammikuuta (J: 15. tammikuuta) vuonna 1890. Baletti on toinen Pjotr Tšaikovskin kolmesta baletista, teosnumeroltaan opus 66. ja se luetaan yhdeksi klassisen baletin tärkeimmistä teoksista.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baletin tilasi Tšaikovskilta ja sen libreton kirjoitti Keisarillisten teatterien johtaja Ivan Vsevoložski[1] ja se perustuu Charles Perrault'n 1600-luvulla kirjoitettuun satuun Prinsessa Ruusunen (La Belle au bois dormant). Alkuperäisen koreografian teki pääbalettimestari Marius Petipa.[2]
Prinsessa Ruusunen sävellettiin ja sovitettiin orkesterille lokakuun 1888 ja elokuun 1889 välisenä aikana, ja kolme kuukautta kestäneiden näyttämöharjoitusten aikana tehtiin joitakin pieniä korjauksia.[3]
Moskovassa baletti esitettiin ensimmäisen kerran 17. tammikuuta (J: 29. tammikuuta) 1899.
Ensi-illat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän ulkopuolella baletti esitettiin ensimmäisen kerran Milanon La Scalassa vuonna 1896, koreografina Giorgio Saracco. Pääroolissa oli alkuperäiseen miehitykseen kuulunut Carlotta Brianza. Lontoossa ensi-ilta oli Alhambra Theatressa vuonna 1921 koreografina Sergei Djagilev.[3]
Suomessa teos sai ensi-iltansa 18. tammikuuta vuonna 1928. Koreografian teki George Gé, Petipan alkuperäistä koreografiaa balettiseurueen tekniselle tasolle muokaten ja prinssin roolissa Pietarissa tanssineen Nikolai Legatin ohjeiden mukaan. Ensi-illasta sukeutui menestys ja merkittävä tapahtuma Suomalaisen Oopperan baletin historiassa.[4] Yhdysvalloissa baletti esitettiin ensimmäisen kerran Academy of Musicissa Philadelphiassa vuonna 1937 Catherine Littlefieldin koreografian mukaan.[3]
Baletin juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarina saa alkunsa kuningas Florestanin hovista, 1600-luvulla.
Prologi
Kuninkaanlinnassa valmistellaan pienen prinsessa Auroran ristiäisiä. Seremoniamestari Catalabutte ohjaa saapuvia vieraita paikoilleen. Kuningas ja kuningatar saapuvat vastaanottamaan kuutta haltijatarkummia. He saapuvat paašiensa kanssa, jotka tanssivat hovineitojen kansa. Jokainen haltija astuu vuorollaan esiin ja asettaa lahjansa pikkuprinsessan kehdon ympärille. Hänelle annetaan kauneutta, lahjakkuutta ja hyväsydämisyyttä.
Syreenihaltijattaren lähestyessä kehtoa paikalle saapuu Paha haltijatar Carabosse rottien vetämissä vaunuissa. Hän on raivoissaan jäätyään ilman kutsua ja asettaa prinsessa Auroran lumouksen valtaan: tämä tulee haavoittamaan sormensa värttinänpiikillä ja vaipumaan ikuiseen uneen. Syreenihaltijatar lieventää lumousta lupaamalla että prinsessa nukkuu sata vuotta ja tulee heräämään nuoren prinssin suudelmaan. Vimmastunut Paha haltijatar Carabosse syöksyy pois paikalta vaunuissaan.
I näytös
Kuninkaanlinnan puutarhassa väki ovat kerääntynyt juhlimaan prinsessa Auroran 20-vuotissyntymäpäivää. Kyläläisten joukossa seremoniamestari Catalabutte huomaa joukon vanhoja naisia kehräämässä värttinällä, mikä on ollut ankarasti kiellettyä Pahan haltijatar Carabossen uhkauksen jälkeen. Catalabutte takavarikoi värttinät ja uhkaa kiellon rikkoja kuolemalla. Kuningas ja kuningatar saapuvat neljän prinsessa Auroraa kosimaan tulleen prinssin kanssa. Prinssien väliintulo pelastaa vanhat naiset kuolemalta ja juhlinta voi alkaa. Neljä prinssiä lähestyvät vuorollaan kuningasta ja kuningatarta pyytämällä prinsessa Auroran kättä. Kun prinsessa saapuu, hänet esitellään prinsseille.
Hän tanssii jokaisen prinssin kanssa ja saa heiltä kaikilta ruusun (Ruusuadagio). Hovineidot, paašit ja prinsessa Aurora tanssivat vuorotellen. Prinsessa näkee vanhan naisen, joka antaa hänelle värttinän. Lahjasta ilahtunut prinsessa tanssii värttinän kanssa ja haavoittaa sormensa. Hän tanssii yhä nopeammin ja tuupertuu äkkiä maahan. Vanha nainen paljastuu Pahaksi haltijatar Carabosseksi, joka prinssien uhkaamana häviää tiehensä savupilvenä. Syreenihaltijatar ilmestyy paikalle ja määrää että prinsessa Aurora on kannettava linnaan. Siellä hän on nukkuva muun hovin kanssa sata vuotta. Nousee sumu, joka saa ihmiset jähmettymään paikoilleen ja linnan ympärille kasvaa nopeasti tiheä läpitunkematon metsä.
II näytös
On kulunut sata vuotta. Nuori prinssi Desiré seurueineen on metsällä ja he pysähtyvät metsäaukiolle tanssimaan ja pelaamaan pelejä (kohtaus 1). Ilonpidon aikana prinssi on täysin välinpitämätön eivätkä tytöt saa häneltä etsimäänsä huomiota. Prinssin opettaja Galifron ohjaa tanssijat pois. Naiset ehdottavat farandole-tanssia, johon metsästysseurueen talonpojatkin voivat osallistua. Metsästysseurue jatkaa matkaansa, mutta prinssi jää jälkeen mietteliäänä.
Syreenihaltijatar ilmestyy äkkiä hänen eteensä ja kertoo prinssille prinsessa Auroran tarinan sekä loihtii tämän näkynä paikalle. Kuvajainen tanssii ensin prinssin kanssa, sitten itsekseen ja katoaa lopulta. Näyn lumoamana prinssi pyytää johdattamaan hänet prinsessa Auroran luokse. Syreenihaltijatar ja prinssi Desiré matkustavat veneellä lumotun metsän halki oudon hiljaiselle linnalle. Haltijatar opastaa prinssin prinsessa Auroran luokse (kohtaus 2). Prinssi tuijottaa vuoteella makaavaa prinsessaa, tunnistaa hänet näyn Ruususeksi ja suutelee häntä. Lumous raukeaa. Aurora havahtuu ja nähdessään unelmiensa prinssin ottaa hänet syleilyynsä. Linnaan tulvii valoa, metsä häviää ympäriltä ja kuningas, kuningatar ja hoviväki heräävät.
III näytös
Seremoniamestari Catalabutte johdattaa aateliset ja hoviväen tervehtimään kuningasta ja kuningatarta prinsessa Auroran ja prinssi Desirén hääjuhlallisuuksissa. Hopea-, Kulta-, Safiiri- ja Timanttihaltijattaret saapuvat, ja heidän perässään vieraiksi tulevat satuhahmot: Saapasjalkakissa ja ranskalaisen sadun Valkoinen kissa; Tuhkimo ja prinssi Fortuné; Lintu sininen ja prinsessa Florine; Punahilkka ja Susi; Peukaloinen, hänen veljensä ja hirviö Ogre.
Tämän jälkeen prinsessa Aurora ja prinssi Desiré tanssivat yhdessä. Roomalaiset, persialaiset, intialaiset, amerikkalaiset ja turkkilaiset vieraat tanssivat sarabandea. Kaikki, jotka ovat osallistuneet hääjuhlaan tekevät vuorollaan esittelykierroksen. Lopuksi Syreenihaltijatar siunaa avioliiton, ja todellisen sadun perinteen mukaisesti kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.[3]
Tunnetuimmat kohtaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baletin tunnetuimmat kohtaukset ovat:
I näytös, Grande valse villageoise (The Garland Waltz)
.jpg)
I näytös, Ruusuadagio (Grand adage à la rose)
- Neljä prinssiä tanssii prinsessa Auroran kanssa. Koreografia sisältää vaikeaa en pointe eli varpaillatanssi-tekniikkaa kun ballerina siirtyy miestanssijalta toiselle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The Sleeping Beauty The Marius Petipa Society. 22.12.2015. Viitattu 19.11.2022. (englanniksi)
- ↑ San Francisco 'Sleeping Beauty' Underlines Russian Influences 1990. NY Times. Viitattu 2.7.2014.
- ↑ a b c d The Sleeping Beauty - Tchaikovsky Research en.tchaikovsky-research.net. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ Ruusunen sai Suomen ensi-iltansa yli 90 vuotta sitten Ooppera – Baletti. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ The Sleeping Beauty - Tchaikovsky Research en.tchaikovsky-research.net. Viitattu 19.11.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teosesittely Suomen Kansallisooppera
- The Sleeping Beauty, The Marius Petipa Society https://petipasociety.com/the-sleeping-beauty/