Prick Up Your Ears

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prick Up Your Ears
Prick Up Your Ears 1987.jpg
Ohjaaja Stephen Frears
Käsikirjoittaja Alan Bennett
Perustuu John Lahrin elämäkertakirjaan Prick Up Your Ears (1978)
Tuottaja Andrew Brown
Säveltäjä Stanley Myers
Leikkaaja Mick Audsley
Pääosat Gary Oldman
Alfred Molina
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Civilhand
Zenith Entertainment
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 17. huhtikuuta 1987
New York City, New York
Kesto 110 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Prick Up Your Ears[2] (engl. Prick Up Your Ears) on vuonna 1987 ensi-iltansa saanut Stephen Frearsin ohjaama brittiläinen elämäkerrallinen draamaelokuva näytelmäkirjailija Joe Ortonista (1933–1967) ja hänen rakastajastaan Kenneth Halliwellista. Elokuva perustuu John Lahrin samannimiseen elämäkertakirjaan (1978), jonka pohjalta Alan Bennett sovitti elokuvan käsikirjoituksen. Elokuvan pääosissa ovat Gary Oldman Ortonina ja Alfred Molina Halliwellina. Kehyskertomuksena ovat elämäkerturi Lahrin (Wallace Shawn) ja tämän vaimon (Lindsay Duncan) keskustelut Ortonin entisen kirjallisuusagentin (Vanessa Redgrave) kanssa. Elokuvan tuottajana toimi Andrew Brown.[1][3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Prick Up Your Ears kertoo näytelmäkirjailija John ”Joe” Ortonista (Gary Oldman) ja hänen rakastajastaan Kenneth Halliwellista (Alfred Molina) 1960-luvun Lontoossa. He tapasivat Royal Academy of Dramatic Artissa 1950-luvun alussa. Ajan kuluessa Ortonin luottamus hänen kirjoittajanlahjoihinsa kasvaa, kun taas Halliwellin kirjoittaminen polkee paikallaan. Orton ja Halliwell ajautuvat koomiseksi ”vanhanaikaiseksi aviopariksi”; Ortonin menestyttyä hänestä tulee menevä ”aviomies”, ja Halliwell on tuskastuneen ja sivuutetun ”vaimon” roolissa. Erään mustasukkaisuusriidan aikana Halliwellin käteen osuu vasara, ja Orton kuolee yhdeksään päähän osuneeseen iskuun. Murhattuaan kumppaninsa Halliwell tekee itsemurhan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gary Oldman  … John ”Joe” Orton  
 Alfred Molina  … Kenneth Halliwell  
 Vanessa Redgrave  … Margaret ”Peggy” Ramsay  
 Wallace Shawn  … John Lahr  
 Lindsay Duncan  … Anthea Lahr  
 Julie Walters  … Elsie Orton  
 James Grant  … William Orton  
 Frances Barber  … Leonie Orton  
 Janet Dale  … rouva Sugden  
 Dave Atkins  … herra Sugden  
 Margaret Tyzack  … madame Lambert  
 Charlotte Wodehouse  … Janet  
 Liam de Staic  … Brickie  
 Charles McKeown  … herra Cunliffe  
 Selina Cadell  … neiti Battersby  
 Steven Mackintosh  … Simon Ward  
 David Cardy  … Brian Epstein  
 Noel Davis  … Philip  
 Sian Thomas  … Marilyn Orton  
 Stephen Bill  … George Barnett  
 Karl Johnson  … Douglas Orton  
 Derek Jarman  … Patrick Proktor  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prick Up Your Ears kuvattiin Lontoossa ja Marokon Tangerissa kesällä 1986.[3] Elokuvan tuotantoyhtiöinä olivat Civilhand ja Zenith Entertainment.[2]

Elokuvan nimi on kaksimielinen sanaleikki, joka englannin yleiskielellä tarkoittaa ”höristä korviasi”, mutta puhekielisenä viittaa myös anaaliseksiin, koska ”ears” on anagrammi sanasta ”arse”. Kenneth Halliwell ehdotti nimeä alun perin Ortonilta tilatun elokuvakäsikirjoituksen Up Against It nimeksi. The Beatles -yhtyeen tähdittämäksi suunniteltua elokuvaa ei koskaan toteutettu. Epäonninen Beatles-hanke on yhtenä aiheena tässä elokuvassa.[4]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prick Up Your Ears sai ensi-iltansa Yhdysvaltain New Yorkissa 17. huhtikuuta 1987.[3][5] Laajempaan teatterilevitykseen elokuva pääsi Yhdysvalloissa 8. toukokuuta 1987.[6] Elokuva oli kilpailemassa myös Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisesta palmusta.[7] Yhdysvalloissa elokuvan teatterilevityksestä vastasi The Samuel Goldwyn Company ja Isossa-Britanniassa Curzon Film Distributors.[5][6] Elokuvaa esitettiin Yhdysvalloissa laajimmillaan 36:ssa elokuvateatterissa.[5] Prick Up Your Ears tuotti Yhdysvalloissa 1 654 743 dollarin lipputulot.[5] Yhdysvalloissa Prick Up Your Ears julkaistiin ensi kerran VHS:nä 26. toukokuuta 1988 ja DVD:nä 10. huhtikuuta 2000.[1][3] Elokuvasta on saatavilla useita eri DVD-versioita.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prick Up Your Ears on saanut myönteisen vastaanoton elokuvakriitikoilta.[6] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 92% kriitikoista on antanut Prick Up Your Earsille positiivisen arvosanan 7,5/10 keskiarvolla.[6] Keräys perustuu 25 arviointiin.[6] 4 320 käyttäjästä 80% on antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 3,7/5 keskiarvolla.[6] Internet Movie Databasen 4 078 käyttäjää on antanut elokuvalle keskiarvon 7,4/10.[8] Elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle täydet neljä tähteä neljästä ja kehui Redgraven roolisuoritusta loistavaksi.[9] Hän kehui myös Oldmanin ja Molinan roolisuorituksia ja sanoi niiden olevan vuoden parhaimpia.[9] Mountain Xpressin elokuvakriitikko Ken Hanke antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä.[6]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Golden Globe Paras naissivuosa Vanessa Redgrave Ehdokkuus
Bafta-elokuvapalkinto Paras naissivuosa Ehdokkuus
Paras miespääosa Gary Oldman Ehdokkuus
Paras sovitettu käsikirjoitus Alan Bennett Ehdokkuus
Cannesin elokuvajuhlat: Kultainen palmu Paras elokuva Stephen Frears Ehdokkuus
Cannesin elokuvajuhlat: Parhaan taiteellisen työpanoksen palkinto Sävellys Stanley Myers Voitto
Evening Standard -elokuvapalkinto Paras käsikirjoitus Alan Bennett Voitto
Independent Spirit -palkinto Paras ulkomaalainen elokuva Stephen Frears Ehdokkuus
London Critics Circle -elokuvapalkinto Vuoden miesnäyttelijä Gary Oldman Voitto
Vuoden käsikirjoittaja Alan Bennett Voitto
National Society of Film Critics -palkinto Paras naissivuosa Vanessa Redgrave Ehdokkuus
New York Film Critics Circle -palkinto Paras naissivuosa Voitto
Los Angeles Film Critics Association -palkinto Paras naissivuosa Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Prick Up Your Ears (1987) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  2. a b Prick Up Your Ears (1987) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 24.5.2015. (suomeksi)
  3. a b c d PRICK UP YOUR EARS (1987) tcm.com. TCM.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  4. Gay Essential Films To Watch, Prick Up Your Ears Gay Essential -homoelokuvasivusto. Viitattu 19.10.2017.
  5. a b c d Prick Up Your Ears boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  6. a b c d e f g PRICK UP YOUR EARS (1987) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  7. PRICK UP YOUR EARS festival-cannes.com. Festival-cannes.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  8. Prick Up Your Ears (1987) imdb.com. IMDb.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)
  9. a b PRICK UP YOUR EARS rogerebert.com. Rogerebert.com. Viitattu 24.5.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]