Preludit (Debussy)
Préludes (suom. Preludeja) on ranskalaisen Claude Debussyn säveltämä 24 pianopreludin kokonaisuus, joka jakautuu kahteen 12 kappaleen kirjaan. Näistä eniten esitettyjä ovat ensimmäisen kirjan preludit ”Pellavatukkainen tyttö” ja ”Uponnut katedraali”, jotka ovat Debussyn tunnetuimpia sävellyksiä Suite bergamasque -pianosarjan ”Kuutamon” ohella.[1]
Molemmat preludikirjat syntyivät Debussyltä epätavallisen nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Ensimmäisen kirjan preludit hän sävelsi joulukuun 1909 ja helmikuun 1910 välisenä aikana ja toisen kirjan preludit loppuvuodesta 1912 huhtikuuhun 1913.
Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennosten lähteet:[2][3][4]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
| 1. kirja | 2. kirja | |||
|---|---|---|---|---|
| 1. | Danseuses de Delphes: Lent et grave (”Delfoin tanssijattaret”) |
1. | Brouillards: Modéré (”Sumuja”) | |
| 2. | Voiles: Modéré (”Purjeet” tai ”Hunnut”) |
2. | Feuilles mortes: Lent et mélancolique (”Kuolleita lehtiä”) | |
| 3. | Le vent dans la plaine: Animé (”Tuuli tasangolla”) |
3. | La puerta del Vino: Mouvement de Habanera (”Viiniportti”) | |
| 4. | ”Les sons et les parfums tournent dans l’air du soir”: Modéré (”Äänet ja tuoksut leijuvat illan ilmassa”) |
4. | ”Les fées sont d’exquises danseuses”: Rapide et léger (”Keijut ovat hienostuneita tanssijattaria”) | |
| 5. | Les collines d'Anacapri: Très modéré (”Anacaprin kukkulat”) |
5. | Bruyères: Calme (”Kanervia”) | |
| 6. | Des pas sur la neige: Triste et lent (”Jalanjälkiä lumessa”) |
6. | Général Lavine – eccentric: Dans le style et le mouvement d’un Cakewalk (”Eksentrinen kenraali Lavine”) | |
| 7. | Ce qu’a vu le vent d'ouest: Animé et tumultueux (”Mitä länsituuli näki”) |
7. | La terrasse des audiences du clair de lune: Lent (”Kuutamoterassi”) | |
| 8. | La fille aux cheveux de lin: Très calme et doucement expressif (”Pellavatukkainen tyttö”) |
8. | Ondine: Scherzando (”Vedenneito”) | |
| 9. | La sérénade interrompue: Modérément animé (”Keskeytynyt serenadi”) |
9. | Hommage à S. Pickwick Esq. P.P.M.P.C.: Grave (”Kunnianosoitus S. Pickwickille”) | |
| 10. | La cathédrale engloutie: Profondément calme (”Uponnut katedraali”) |
10. | Canope: Très calme et doucement triste (”Kanooppi”) | |
| 11. | La danse de Puck: Capricieux et léger (”Puckin tanssi”) |
11. | Les tierces alternées: Modérément animé (”Vaihtelevat terssit”) | |
| 12. | Minstrels: Modéré (”Soittoniekkoja”) |
12. | Feux d’artifice: Modérément animé (Ilotulitus) | |
Kahden preludin nimet Debussy sijoitti lainausmerkkeihin, koska ne ovat sitaatteja. ”Les sons et les parfums tournent dans l’air du soir” on peräisin Charles Baudelairen runosta Harmonie du soir (”Illan harmonia”). ”Les fées sont d’exquises danseuses” on J. M. Barrien kirjasta Peter Pan in Kensington Gardens.
Nuottikäsikirjoituksissaan Debussy sijoitti kunkin preludin nimen vasta kappaleen loppuun.
Esityskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molempien kirjojen preludit esitetään usein omina sarjoinaan, vaikka mikään ei todista että Debussy olisi näin välttämättä tarkoittanut. Perinne alkoi, kun toukokuussa 1911 pianisti Jane Mortier soitti kaikki ensimmäisen kirjan preludit Pariisin Salle Pleyelissä, ja saksalais-englantilainen pianisti Walter Morse Rummel kantaesitti kaikki toisen kirjan preludit Lontoossa 1913. Alun perin Debussy ja muut pianistit kuten Ricardo Viñes soitti preludeja kolmen–neljän ryhmissä, joka on yhä toinen tapa preludien esittämiseen.
Ensimmäisen täydellisen levytyksen molempien kirjojen preludeista teki eteläafrikkalainen pianisti Adolph Hallis vuonna 1938 Lontoossa. Preludeista on tehty myös orkesterisovituksia. Suosituimpia orkesterien esittämiä preludeja ovat ”Pellavatukkainen tyttö” ja ”Uponnut katedraali”.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hildén, Sakari: Claude Debussy (1862–1918) (Arkistoitu – Internet Archive), Impressionismi, Musiikkitieto-verkkokurssi. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Claude Debussy, Suomen musiikkikirjastoyhdistys, neljäs laitos, verkkoversio 2.0, lokakuu 2012. ISBN 952-5363-23-6. Internet Archive, tallennettu 11.5.2015. Viitattu 19.7.2022.
- ↑ Debussy, 16 préludes, Decca 4255182, Fono-äänitetietokanta. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ Tigerstedt, Eeva: Mielikuvien kirja, osa 1, Klassikkoparatiisi, Yle Areena 16.12.2014. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ Debussy Preludes, Book 1, Sean Osborne Music, 2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Preludit (Debussy) Wikimedia Commonsissa
