Portimokosken vesivoimalaitos
| Portimokosken voimalaitos | |
|---|---|
| Tyyppi | Vesivoimalaitos |
| Teho | 10,5 MW [1] |
| Tuotanto | 33-34 GWh [2][2] |
| Pudotuskorkeus | 16,5 m [2][3] |
| Rakennevirtaama | 30 m³/s [2] |
| Omistaja | Tornionlaakson Sähkö Oy [4] |
| Perustaja | Tornionlaakson Sähkö Oy |
| Rakentaminen aloitettu | 1985 [1] |
| Kytketty sähköverkkoon | 1987 [3] |
| Sijainti | Tengeliö |
| Koordinaatit | |
| Joki | Tengeliönjoki |
Portimokosken voimalaitos sijaitsee Ylitornion Tengeliössä Tengeliönjoessa ja se on valmistunut vuonna 1987. Voimalaitoksen putouskorkeus on 16,5 metriä ja sen teho on 10,5 megawattia. Joen keskivirtaama vuosina 32 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), mutta se on saavuttanut keväisin 160 m³/s keskiylivirtaaman. Voimalaitoksen vuosituotanto on keskimäärin 34 gigawattituntia.[3]
Voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakentaminen ja voimalaitoksen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimalan rakennusluvan antoi Pohjois-Suomen vesioikeus 7.6.1985. Lupaan sisältyi Portimojärven säännöstelyoikeus, jonka korkein oikeus on vahvistanut 27.12.1985. Rakennustyöt käynnistyivät syyskuussa 1985 ja voimala otettiin käyttöön vuonna 1987. Haapakoskessa ollut pato jätettiin paikalleen, mutta Portimokosken niskalle rakennettiin joen poikki säännöstelypato. Sillä säännösteltiin Portimojärven vedenpintaa. Padon läheltä alkoi niin sanottu yläkanava, joka on kartan mukaan neljä kilometriä pitkä ja noin 30 metriä leveä. Voimalaitoksen turbiinirakennus sijaitsee kanavan päässä 200 metrin päässä Haapakosken voimalarakennuksista. Vesi virtaa voimalaitoksen alta esiin 250 metriä pitkään kanavaan, jonka jälkeen se laskee Haapakosken alapuoliseen suvantoon.[1][3]
Vaikutukset ympäristöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Säännöstelypato tukkii Tengeliönjoen luonnollisen uoman estäen vaelluskalojen nousun yläjuoksulle. Tilanne oli jo sama Haapakosken voimalaitoksen toimiessa. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut huomioida puunuittoa, joka loppui jo 1960-luvulla. Haapakosken voimalassa oli kalaportaat, jotka eivät koskaan toimineet kunnolla. Voimalaitoksen rapu- ja kalataloudellisia tappioita korvaamaan on voimalaitos velvoitettu istuttamaan tilalle tietty määrä harjusta, taimenta, pohjasiikaa ja vaellussiikaa.[1][5]
Portimojärven säännöstelyluvassa vaaditaan Haapakoskeen ohijuoksutusta, jonka pitää olla kesäaikana vähintään 2 m³/s ja muulloin vähintään 0,5 m³/s. Näillä vesimäärillä ei Haapakosken voimalaitosta olisi ollut kannattavaa käyttää, joten sen toiminta pysäytettiin. Kun Portimojärveen tulee alle 70 m³/s, aletaan Portimojärven vedenpintaa laskemaan viikon aikana kesäajan yläkorkeuteen, joka on 64,00 metriä (mpy.). Muuna aikana on yläkorkeus kuitenkin 64,50 metriä ja alakorkeus on aina 63,50 metriä.[1]
Vuonna 1856 annettiin toiminimelle Anders Kurt & Co lupa laskea Portimojärven vedenpintaa hyötykäyttöön tarkoitetun vesijättömaan saamiseksi. Vuonna 1899 suotitettiin järvenlaskun jälkeen isojako, joka lisäsi hankkeen osallistujien viljelyalaa melkoisesti. Järven vesijättömaat kärsivät kuitenkin kevättulvista, jotka täyttivät järven entisen järvialtaan kokonaan. Kesällä vedenpinta aleni merkittävästi paljastaen järvenpohjasta satoja hehtaareita vesiniittyä ja matalia järvilampia. Lampia olivat Lapinlahti, jonne Tengeliönjoen vesi ei kesällä yltänyt, sekä länsiosassa kaksi syvenpää kohtaa. Tengeliönjoki virtasi järven pohjan keskilinjaa pitkin Portimonkoskeen. Alue kärsi lisäksi hallanarkuudesta.[3]
Historiaa: Haapakosken voimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun läänin maaherra antoi yhtiölle Aktiebolaget Tengeliö Osakeyhtiö luvan rakentaa Haapakoskeen voimalan 28.5.1920. Päätöksessä oli kirjattu ylös seuraavanlaisia historiallisia asioita koskien Portimokosken aikaisemmista käyttötavoista. Koski oli ennen valjastamistaan noin 1,5 kilometriä pitkä ja sen omisti vuonna 1920 Anders Kurt & C:o Aktiebolag. Koskella oli pudotusta 9,27–10,61 metriä. Sen vasemmalla rannalla (alavirtaan päin katsoen) sijaitsi vesivoimalla käynnyt vuonna 1762 perustettu saha, joka oli 1920-luvulla käyttökelvoton. Oikealla rannalla oli sijainnut kaksi kotitarpeeseen jauhanutta vesimyllyä, mutta ne olivat vuonna 1920 hävitetty. Kosken jälkeen tuli 1,5 kilometriä pitkä lähes virraton suvanto, jonka yli toimi Ylitornion ja Raanujärven välisen maantien lautta. Suvanto päättyi 0,6 kilometriä pitkään Haapakoskeen, jolla on pudotusta 4,5 metriä. Sen vasemmalla rannalla sijaitsi vesiturbiinilla käyvä Riekkolan mylly ja sirkkelisaha, ja kosken oikealla rannalla sijaitsi Harilan vesiratasmylly. Tämä alapuolella sijaitsi niin sanottu ”yhtiön mylly”, joka oli mennyt rappiolle. Myllyille otettiin vesi rantoja seuraavista kanavista eikä uoman poikki kulkenut patoa. Kosken suulla sijaitsi uittoyhtiön ”möljä”.[3]
Haapakosken voimalan rakentaja oli hankkinut edellä mainitut laitteet, rakennukset ja maa-alueet itselleen ja niistä oli jo vuonna 25.10.1916 muodostettu Oulun läänin Kuvernöörin myötävaikutuksella Haapakoski niminen koskitila. Yhtiö otti tällä välin uudeksi nimekseen Ab Aavasaksa Oy. Voimalaitos valmistui vuonna 1923 ja sen toiminta päättyi vuonna 1987, jolloin Porttikosken voimalaitos käynnistyi. Haapakosken voimalasta tuli kolmiturbiininen ja kaksi turbiineista pyörittivät läheisen puuhiomon kiviä ja kolmas tasavirtageneraattoria. Yhtiön taloudellisten vaikeuksien takia voimalaitos myytiin K. J. Säipälle. Epäonni jatkui myöhemminkin, kun hiomo paloi vuonna 1934 ja saha ja mylly useita kertoja 1930- ja 1940-luvuilla. Voimalaitokseen asennettiin vaihtovirtageneraattori ja sähköenergiaa alettiin toimittamaan Tornionlaakson Sähkölle. Kun eversti Nordström osti yhtiön ja nimesi sen nyt Aavasaksa Oy:ksi, asennettiin toinenkin vaihtovirtageneraattori. Nordströn rakennutti vielä Kaaranneskosken voimalaitoksen ja Jolmankosken voimalaitoksen, mutta myös hän joutui rahavaikeuksiin. Vakuutusyhtiöt Salama, Kullervo ja Pohjola ostivat yhtiöt 1960-luvun alussa ja ne sulautettiin Aavasaksa osakeyhtiöön. Lopuksi vakuutusyhtiöt myivät yhtiöt Tornionlaakson Sähkölle vuonna 1980. Samalla yhtiö jätti vesioikeudelle hakemuksen rakentaa Haapakosken voimalaitoksen tilalle Portimokosken voimalaitoksen.[1][3]
Etymologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sana portimo tarkoittaa kärppää.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vesivoimalat Suomessa
- samalla valuma-alueella: Kaaranneskosken vesivoimalaitos ja Jolmankosken vesivoimalaitos
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Honka, Aapo & Pikkupirtti, Maria: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen (PDF), Raportteja 37, ISBN 978-952-314-591-7, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2017
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 25–35
- ↑ a b c d Eerola, Timo: Vesivoiman tehoreservien suunnittelu (opinnäytetyö), Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2011, s. 29
- ↑ a b c d e f g Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 12–15
- ↑ Tornionlaakson Sähkö: Vesivoimalaitokset, viitattu 18.2.2019
- ↑ Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 47
- ↑ kirlah: Turkiksiin liittyviä paikannimiä (Blogger), 17.2.2008, viitattu 18.2.2019
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto: Portimokosken voimalaitoksen rakentamisesta Tengeliönjoen raputaloudelle aiheutuneen vahingon korvaaminen (PDF), päätös 13.12.2005
- ÅF-Consult OY: Suomen vesivoimalaitokset (Arkistoitu – Internet Archive), Hydro Power, päiväys 29.3.2016
- Kaulanen, Kari: Tornionlaakson Sähkö Oy 1947–2017: 70 vuotta virtaa väylänvarteen (Arkistoitu – Internet Archive), 23.03.2017, julkaisija: asiakaspolar.fi
- Oy Vesirakentaja: 67 Tornionjoen–Muonionjoen vesistöalue (Arkistoitu – Internet Archive), 31.1.2008