Laplatanjokidelfiini
| Laplatanjokidelfiini | |
|---|---|
 Laplatanjokidelfiinin koko suhteessa ihmiseen |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Heimo: | Iniidae[2] |
| Suku: |
Pontoporia Gray, 1846 |
| Laji: | blainvillei |
| Kaksiosainen nimi | |
 Laplatanjokidelfiinin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Laplatanjokidelfiini[3] eli laplatandelfiini[4] eli platandelfiini[5] eli platanvalas[5][6] eli franciscana[4][5] (Pontoporia blainvillei) on Etelä-Amerikan kaakkoisrannikolla esiintyvä hammasvalaslaji, joka kuuluu heimoon Iniidae[2]. Se on sukunsa Pontoporia ainoa laji. Laplatanjokidelfiini luokitellaan toisinaan heimon Pontoporiidae ainoaksi lajiksi[7] tai osaksi jokivalaita (Platanistidae)[6]. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on rannikkojokidelfiini.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaraat ovat suurempia kuin koiraat. Naaraat voivat kasvaa 137–177 cm pitkiksi ja koiraat 121–158 cm pitkiksi.[8] Laplatanjokidelfiinillä on lajin kokoon suhteutettuna pisin kuono kuin millään muulla valaalla – aikuisilla yli 15 % ruumiin pituudesta. Laplatanjokidelfiinit elävät yli kaksikymmentävuotiaiksi. Naarat tulevat sukukypsiksi viisivuotisina. Odotusaika naarailla on 10–11 kuukautta ja poikaset kasvavat aikuisiksi muutamassa vuodessa.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleensä laplatanjokidelfiinit uivat yksinään tai pienissä ryhmissä. Valaat syövät pääasiassa kaloja, mutta myös mustekaloja ja katkarapuja. Laplatanjokidelfiinit ovat itse ravintona miekkavalaille ja joillekin hailajeille.
Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on listannut laplatanjokidelfiinin vaarantuneiden lajien joukkoon.[1] Vuonna 2000 valaita arveltiin olevan noin 20 000 kappaletta, mutta 2,1–10,8 % kannasta jää vuosittain kiinni ajoverkkoihin.[8] Verkkoihin takertumisen lisäksi myös ympäristömyrkyt kuten DDT ovat vähentäneet kantaa. Kannan nykyistä määrää ja kannan vuosittaista kasvua ei tunneta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Reeves, R., Dalebout, M., Jefferson, T.A., Karkzmarski, L., Laidre, K., O’Corry-Crowe, G., Rojas-Bracho, L., Secchi, E., Slooten, E., Smith, B.D., Wang, J.Y. , Zerbini, A.N. & Zhou, K.: Pontoporia blainvillei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Pontoporia blainvillei Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) koivu.luomus.fi. 2008. Viitattu 4.11.2017.
- ↑ a b Valste, Juha (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Nisäkkäät 1, s. 143. Espoo: Weilin+Göös, 1998. ISBN 951-35-6493-2.
- ↑ a b c Nurminen, Matti (päätoim.): Maailman eläimet. Nisäkkäät 1, s. 170. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 484. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ Culik, Boris M.: Review of Small Cetaceans. Distribution, Behaviour, Migration and Threats, s. 12. Bonn, Germany: UNEP/CMS Secretariat, 2004. ISBN 3937429026. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2017). (englanniksi)
- ↑ a b http://www.cms.int/reports/small_cetaceans/data/P_blainvillei/p_blainvillei.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||